Kerho otti ison askeleen
SJK – BK-46 3-0 (0-0)
73 min 1-0 Arttu Seppälä
85 min 2-0 Petter Meyer
88 min 3-0 Daniel Caumo
Seinäjoen Jalkapallokerho otti suorastaan massiivisen harppauksen kohti kauden päätavoitettaan, jalkapallon Ykköstä.
Nousukarsinnan finaalin ensimmäisessä osaottelussa kotijoukkue otti kolmen maalin “taukojohdon” kaatamalla Lohko B:n voittaneen raaseporilaisen BK-46:n yllättävän selvästi.
Ennakkoon oli odotettavissa todella tiukkaan puolustava ja vastaiskuja hakeva vastustaja ja juuri sellainen myös kentälle saapui upean kannattajajoukkonsa kera.
Ottelun ensimmäinen puoliaika alkoi kummankin joukkueen osalta melkoisen hermostuneesti ja pelissä nähtiin paljon harhasyöttöjä. Kumpikaan ei kyennyt niistä luomaan mitään sen kummallisempaa aikaiseksi.
Maalipaikoilla ei erityisemmin ensimmäisellä jaksolla muutenkaan juhlittu, vaan ottelu muistutti enemmänkin poterojen kaivamista, juoksuhaudoissa vaeltamista ja asemasotaa noin kokonaisuutena.
Tosin parin minuutin pelin jälkeen vieraiden argentiinalainen Lucas Mondino laukoi kyllä kertaalleen pallon himpun verran ohi isäntien maalin, mutta sen vaarallisempaa eivät vieraat aikaiseksi saaneet- Itse asiassa, tuo Mondinon laukaus oli ainoa varsinainen maalintekoyritys koko kamppailussa Kakkosen Lohko B:tä dominoineelta vieralilijalta.
Ei muuten olisi ihan vähällä uskonut, että BK-46 olisi noin aseeton hyökkäyssuuntaan kuin mitä se oli.
Kotijoukkueen paikat olivat ensimmäisellä puoliajalla aivan yhtä vähissä. Toki Petter Meyer kertaalleen pisti pallon ohi Kap Verdestä kotoisin olevan Cesar Anilton Cruzin, mutta tarkan avustavan lippu oli jo vapaapotkun jälkitilanteessa pystyssä.
Seitsemän minuuttia ennen tauko Meyer petasi paikan edelleen puolustuksen sydämessä topparina pelanneelle Chris Cleaverille, jonka veto nousi kuitenkin syystuulten mukana taivaalle.
Ensimmäisellä puoliajalla loistavasti ottelun näpeissään pitäneen oululaisen erotuomari Juha-Matti Kanniaisen kortti nousi varsin tiheään tahtiin. Oululainen voikin olla puhteeseensa todella tyytyväinen, sillä vaikka esitystä olisi seulonut läpi miten haluaa, vain yksi pieni kauneusvirhe mahtui mukaan. Argentiinalainen Matias Astrada, joka keskittyi ottelussa sukeltelemaan ja kaatuilemaan oli jo saanut yhden varoituksen ja repi paidasta nurin kippari Cleaverin. Tuosta tempusta olisi toki kuulunut toinen keltainen, mutta se ei vaikuttanut lopulta peliin millän tavalla, joten sallitaan tuo muuten mainiosti tuominneelle pillimiehelle.
Varoituksia saivat ensimmäisellä puoliajalla kotijoukkueen Arttu Seppälä, Ville Ylinen ja Mikko Ylihärsilä jo ekalla jaksolla, sekä Astrada, Henrik Henriksson ja Mathias Holmqvist vieraista ensimmäisellä puoliajalla.
Moinen testosteroni hiukan katosi toisella puoliajalla ja vain vieraiden Joni Alho katseli ottelussa enää keltaista. Erotuomari teki aivan oikein ottaen pelin tiukasti hyppysiinsä heti alussa ja näin matsi pysykin hyvin hanskassa.
Varsin usein on Kerho kuluvalla kaudella ratkaissut matsit toisella puoliajalla. Mitä pidemmälle peli meni, sitä vahvemmin vyöryi musta aalto yli punavalkoraitaisten vieraiden.
Kerho loi painetta tiukalla prässillään vieraiden alakertaan, joka jostain käsittämättömästä syystä lähti hakemaan lyhyitä avauksia, vaikka kotijoukkueen karvaajat olivat lähellä.
Jo ensimmäisellä puoliajalla moinen pelaaminen aiheutti muutaman syötönkatkon ja vaaratilanteen ja juuri ne lopulta maksoivatkin sangen kipeästi BK-46:lle.
Avausmaali syntyi kuitenkin poikkeuksellisesti kulmuritilanteesta. Kerho on harvakseltaan osunut erikoistilanteista tällä kaudella, mutta kun maalia kaivattiin, se myös saatiin.
Patrik Lomski antoi sangen oivallisen pallon vieraiden maalista katsottuna oikealta. Pallo tuli suoraan Arttu Seppälälle, jonka pusku painui takakulmaan ja räjäytti Kerhon ennätysyleisön, 2682 katsojaa, huikeaan huutoon. Maali oli Seppälälle kauden kuudes ja toinen karsintapeleissä, eli tässä kohdassa kunnonajoituksen osuminen kohdalleen on kyllä ihan viimeistä piirtoa myöten täydellistä.
Jo pelkkä 1-0 olisi antanut Kerholle loistavat lähtökohdat vieraspeliin, mutta kotijoukkue ei suinkaan tyytynyt siihen.
Ensin vieraiden alakerta pelasi vahvalla itseluottamuksella kompastuen siihen aivan kuten Ilveksen alakerta viime lauantaina. Luonnollisestikin paikalla oli Benny Kultajalka, Petter Meyer, joka on kauden lähentyessä loppuaan osoittanut arvonsa. “Petsku” nappasi pallon ja sijoitti sen pomminvarmasti ohi Cesar Anilton Cruzin antaen Kerholle kahden maalin johtoaseman.
Pelikellossa oli tuolloin jäljellä enää viisi minuuttia ja erotuomarin antama lisäaika, eli olisi voinut kuvitella vieraiden olevan huolellisempia. Mitä vielä.
Vain kolme minuuttia myöhemmin Mikko Ylihärsilä pelasi maukkaan pystypallon vaihdosta kehiin tulleelle Daniel Caumolle. Veskari Cruz tuli tilanteeseen todella hyvin, mutta hups vain katseli kuinka hutipotkun jälkeen Caumo nappasi pelivälineen ja laukoi pallon alakulmaan ohi maalinsuulla olleen puolustajan. Kolmas maali oli fakta ja asetelmat toiseen osaotteluun Kerhon kannalta katsottuna kerrassaan maukkaat.
Kerhon tyrmäävän 3-0 -voiton avaimia voidaan hakea taas kerran fyysiseltä puolelta ja laadukkaammasta pelaamisesta. Loppunumerot imartelevat joka tapauksessa vieraita, sillä heillä ei ollut ainuttakaan todellista maalipaikkaa ja Kerho olisi tehokkaammalla viimeistelyllä saattanut iskeä maalin-pari lisää. Aivan lopussa oli nimittäin Mikko Väänäselläkin tilanteensa. “Väänä” laukoikin mallikkaasti, mutta sillä kertaa Cruz venytti näppinsä väliin.
BK-46 pelasi yllättävn passiivista peliä. Kenties joukkue luotti raudankovaan puolustukseensa, joka ei ollut ennen päivän matsia päästänyt kertaakaan kolmea maalia omiin.
Kerhon voitto venytti kotijoukkueen tappiottomien otteluiden kansallisellakin tasolla mittavaa ennätysputkea lukemaan 37. Vastaavasti BK-46:n upea 32 tappiottoman ottelun putki tuli päätökseen Keskuskentän upeassa kunnossa olleella viheriöllä. Jos joskus on kenttämiehille nostettava stetsonia, niin nyt. Keskuskenttä kesti aivan mahtavasti kaikki kauden kotiottelut hamaan tappiin saakka ja ainakin kotiotteluiden rupeama loppui mahtavalla tavalla.
Vieraiden peli kulminoitus aika tavalla Matias Astradan konttaamiseen niin kirjaimellisesti kuin henkisestikin. Käsienlevittelyllä ei kauas mennä. Niklas Roiha oli kärjessä kovin yksin. Vaikka hän muutaman pääpallon veikin, ei löytynyt kaveria, joka olisi voinut saada jotakin niistä aikaiseksi. Vahva jässikkä joka tapauksessa, eikä ole syytä hämmästelyyn, miksi mies on maaleja iskenyt.
Henrik Henriksson oli keskikentällä melko lailla se kaveri, jonka kautta peliä pyrittiin rakentamaan, mutta tällä kertaa saldo oli heikonlainen.
Kotijoukkueen alakerta oli vahva, mutta suuri kiitos on jaettava koko joukkueelle tiiviistä puolustamisesta. Parhaimmilaan BK-46:n pelaajat joutuivat kamppailemaan yksin kolmea mustapaitaa vastaan ja sen lopputuloksen voi arvata.
Voitto oli makea, mutta tässä vaiheessa ollaan kuitenkin vasta puolivälissä. Otteluparin toinen kamppailu nähdään viikon kuluttua lauantaina Karjaan Keskusnurmella. Kolmen maalin etulyöntiasema on maukas, mutta turha tässä on vielä suupieliä nuoleskella. Peli on pelattava ja se on hoidettava mallikkaasti.
Eittämättä luvassa on selkeästi terävämpi kotijoukkue ja raivoissa huutomyrsky hyvää jalkapalloboomia elävässä Raaseporin kaupungin Karjaan taajamassa. Lienee selvää, että paikalla on myös melkoinen määrä seinäjokelaisia tukemassa omiaan niin kuin tänäänkin. Matsi oli melkoinen osoitus siitä, että Seinäjoella on tilaus menestyvälle jalkapallojoukkueelle.
SJK: Luis Fernando, Mikko Väänänen, Chris Cleaver, Mikko Ylihärsilä, Ville Ylinen, Arttu Seppälä (74. Daniel Caumo), Christian Sund, Aki Sipilä (74. Matti Lähitie), Patrik Lomski, Teemu Penninkangas, Petter Meyer
