Yllätyksiä, pyllähdyksiä ja ennätyksiä
Kakkosen Lohko C saatiin viime lauantaina taputeltua finaaliin. Sarjassa nähtiin melkoisesti yllätyksiä. Siinä nähtiin myös muutamia suuren luokan pyllähdyksiä ja jokunen ennätyskin.
Kerhon kausi
Seinäjoen Jalkapallokerho lähti sarjaan selvänä ennakkosuosikkina, eikä se ollut ihan perustelematonta. Joukkueeseen oli hankittu melkoisesti osaamista liigatasolta saakka.
Kauden alku kertoi hyvin nopeasti sen, millaiseen miinakenttään oltiin astelemassa. Harva osasi odottaa, että kirjaimellisesti lähes jokainen vastustaja rakentaa barrikadeja, kaivaa juoksuhautoja ja miinoittaa oman päänsä moisella tavalla. Se oli pienimuotoinen yllätys.
Siitä huolimatta mustapukuiset pioneerit urheilivat itsensä läpi tuon ryteikön kohtuullisen kunnioitettavalla tavalla. Koskaan aiemmin ei ainutkaan joukkue ole nimittäin kyennyt vastaavaan suoritukseen tällä sarjatasolla nykymuotoisessa kisassa.
Ennätysmäärä pisteitä, päästettyjä maaleja, voittoja ja tappiottomia otteluita siivitti Kerhon lohkon ylivoimaiseen voittoon. Todellista haastajaa ei löytynyt, sillä kun pelissä oli panosta, löytyi Kerholta tarvittava määrä asennetta, tahtoa, taitoa ja menoa. Se nähtiin viimeistään ottelussa GBK:ta vastaan elokuun 27. päivänä, jolloin sarjakakkosena ollut Gebis tuli haastamaan kotijoukkueen.
Tuo haaste oli nopeasti käsitelty, sillä Kerho otti jo taukoon mennessä kolmen maalin johdon voittaen lopulta 5-0 (3-0). Edellinen haaste oli sarjataulukossa lopulta kuudenneksi väsyneen FC Kiiston heittämä heinäkuun 11. päivän matsi, jossa Kerho paineli viimeisen puolen tunnin aikana vajaalla voittoon 1-0 (0-0).
Vaikka Kerho pelasi viimeiset viikot ilman sen suurempaa panosta, joukkueen asenne ei loppunut. Kausi hoidettiin päätökseen ilman tappioita ja Suomen Cupin Pikkufinaalissa esiinnyttiin tyylikkäästi.
Paikka karsinnoissa on ansaittu suoritus joukkueelta ja taustoilta. Nyt alkavat kauden haasteellisimmat ottelut.
Gebis jäi kauas
Vaikka jo ennen kauden alkua oli selvää, että kokkolalainen GBK olisi varsin vahva joukkue sarjassa, sen jääminen yli 20 pisteen päähän oli aikamoinen shokki.
Vaatimattomasti kauden avannut joukkue tuli kuitenkin mukaan taisteluun keskikesän huikealla 10 ottelun voittoputkellaan, joka kuitenkin sai tylyn lopun Seinäjoella.
Jozef Lomskin valmentama ryhmä oli kuitenkin varsin pirteä sekoitus kokeneita ammattimiehiä ja nuoria lupauksia.
TP-47 yllätti taas
Jo viime kaudella torniolaiset yllättivät Kakkosessa mallikkailla suorituksillaan, eikä tämäkään kausi tehnyt poikkeusta. Valmentaja Kimmo Halmkronan soturit kapusivat sarjassa kolmanneksi vastoin kaikkia ennakkoveikkailuita.
Varsinkin kotonaan Pohjan Stadionilla vahvasti pelannut joukkue ei antanut arvioiden latistaa tunnelmaa, vaan ryhmä yllätti joukkueen jos toisenkin kauden mittaan.
Vaikka TP-47 on kahden kauden aikana menettänyt miehiä kuin Talvisodassa, paikkaajia on tullut esiin hienolla tavalla. Alkukaudesta nyt Kerhoa edustava Daniel Caumo oli vahvassa iskussa maalaten pelistä toiseen.
Jos TP-47 pystyy kasvattamaan B-junioreiden Ykkösessä pelaavista nuorista taitureistaan tosi pelimiehiä, tulevaisuus on turvattu jatkossakin.
FC YPA rämpi neljänneksi
Vaikka monelle seuralle sijoittuminen neljänneksi olisi ollut hyvä suoritus, tätä kautta tuskin muistellaan erityisellä lämmöllä Kalajokilaaksossa.
Kuten aina aikaisemminkin, latasi FC YPA pöytään melkoiset nokitukset hankkimalla kolme liigatason pelaajaa jo ennestään varsin vahvaan nippuunsa Janne Mahlakaarron, Jani Sarajärven ja Antti Pehkosen muodossa.
Silti alkukausi meni pitkälle putoamistaistelussa mukana, kunnes vasta syyskierroksella joukkue otti tarvittavat voitot nousten siis lopulta neljänneksi.
On mielenkiintoista katsoa, miten Ylivieskassa reagoidaan tämän kauden jälkeen, sillä aika moni joukkueen runkopelaajista on jo veteraani-iässä.
VIFK heräsi syksyllä
Neljänneksi sijoittuneen FC YPA:n tavoin alkukauden alakanttiin putoamisviivan tienoilla pelaillut IFK Vasa heräsi vasta syksyllä. Joukkue keräsi viime kaudella Kerhoa valmentaneen Tomi Kärkkäisen komennossa sen verran sopivasti pisteitä, että nousi viidenneksi.
Se tuskin oli kuitenkaan sellainen saavutus, mitä Vaasassa odoteltiin tai toivottiin. Materiaaliinsa nähden myös IFK kuuluu FC YPA:n kanssa alisuorittajiin.
Joukkueella on kuitenkin ylivieskalaisia valoisampi tulevaisuus, sillä A-juniorit käväisivät SM-sarjassa ja sieltä on nousemassa runsaasti taitavia pelaajia edustukseen jatkossa. Osa on toki jo pelannutkin Kakkosta, eli parissa vuodessa Kärkkäisellä on taatusti vahva nippu hyppysissään.
FC Kiisto rynni alussa
Toinen vaasalaisjoukkue, seinäjokelaisen Esa Haanpään valmentama, FC Kiisto rynni keväällä ja alkukesästä todella vahvasti kääntäen tiukat matsit edukseen yhden maalin marginaalilla todella usein.
Heinäkuussa lähes 1500 katsojan edessä kerholle kärsitty tappio Keskuskentällä aloitti kuitenkin viiden ottelun mittaisen tappioputken ajaen FC Kiiston lähelle putoamistaistelua.
Valtavasti uusiutunut joukkue selvitti kuitenkin itsensä kuiville ottamalla elintärkeät pisteet vakanssinsa vakiinnuttamiseksi. Silti joukkueen peli ailahteli rajusti syyskierroksella ja saldona oli mm. tappio sarjajumbo SC Riverballille vieraissa.
Sarjanousija sai haluamansa
Sarjaan Keski-Suomesta noussut laukaalainen Vihtavuoren Pamaus tulitti sen verran tiiviiseen tahtiin maaleja, että joukkue lunasti paikkansa Kakkosessa.
ViPa oli ainoa joukkue, joka onnistui siilipuolustuksellaan hakemaan tasapelin Seinäjoelta. Tosin Laukaassa tuo pistemenetys sitten kyllä kuitattiin selvällä vierasvoitolla.
Pelillisesti otteluissa Kerhoa vastaan ei hienouksia nähty, mutta taistelua sitäkin enemmän.
PK-37 hyytyi pahasti
Koko alkukauden loistavasti pääasiassa KuPS-apujensa voimalla jyrännyt iisalmelainen PK-37 hyytyi syksyn myötä vielä FC Kiistoakin pahemmin valuen sarjataulukossa tasaisesti alaspäin.
Ei ole lainkaan väärin väittää, että ilman loistavia farmiapuja PK-37 olisi saattanut joutua taistelemaan sarjapaikastaan pitkään ja hartaasti, sekä erittäin kivuliaasti.
HauPa sai mitä halusi
Ennen kauden alkua sarjanousija Haukiputaan Pallo ei juuri saanut kuin sympatiaa asiantuntijoilta. Joukkueelle povattiin pikaista paluuta Kolmoseen, mutta toisin kävi.
Varsinaista kilpikonnapuolustusta viljellyt joukkue napsi pisteitä tasaisesti koko kauden. Peli ei ollut erityisen hurmaavaa katseltavaa, mutta omilla vahvuuksillaan pelannut nippu lunasti sarjapaikan, mikä taisi olla ainoa tavoite.
Warkaus JK heräsi lopussa
Warkaus JK pelasti nahkansa kauden viimeisessä ottelussa säilyen nipin napin tälläkin kaudella. Ykkösessä pelaavan Joensuulaisen JIPPO:n farmiseura onnistui kaatamaan sarjassa kakkoseksi sijoittuneen GBK:n vieraissa viimeisessä ottelussaan nousten kuiville, vaikka pahalta välillä näyttikin.
Pääasiassa kertaalleen valmentajaa vaihtaneesta ryhmästä jäivät mieleen maaliahneet Dimitri Klimov ja Tommi Lankinen. Niin ja toki myös se, että jos seuran nettisivuja on uskominen, kausi päättyi jo elokuussa…
Lahjat jaossa pitkin kautta
Viime kaudella Kakkosen Lohko C:n voittanut FC Santa Claus romahti totaalisesti säilyttäen sarjapaikkansa niukasti.
Lahjoja joukkue jakoi pitkin kautta etenkin kotikentällään, missä vieraat mellastivat melko ahkerasti hakien pisteet mukaansa tämän tästä.
Kaaosta lisää Napapiirillä se tosiasia, että seuran sisälläkin asiat ovat ilmeisen pahasti käymisvaiheessa. Kerrassaan happamanmakuinen futiskesä Napapiirillä.
Ikävä yllätys JBK:lle
Vaikka olikin selkeästi tiedossa, että pietarsaarelainen JBK lähtee Kakkoseen todella nuorella nipulla, tiedossa oli myös joukkueen taitotaso.
Putoaminen viimeisen kierroksen voitosta huolimatta oli pietarsaarelaisille taatusti suuri pettymys. Samalla se oli pettymys siinä mielessä, että Kakkosen kartalta katosi yksi pelaava joukkue.
Uho muuttui tuhoksi
FC Vaajakoski ilmoittautui ennen kauden alkua mukaan nousutaisteluun valmentajansa Pertti Kastarisen suulla. Kauden avauspelissä Joupiskalla joukkue todellakin näytti sellaiselta, että se voisi hyvin pystyä menestymään Lohko C:ssä.
Niin ei todellakaan käynyt, vaan viime kaudesta vahvistunut nippu putosi Kolmoseen ja lähtökin varmistui melko aikaisessa vaiheessa.
Nähtäväksi jää, onko visiitti alemmille tasoille vain ranskalainen, vai laadultaan vakavampaa.
Videotiimin romahdus
Vielä viime kaudella Lohko A:ssa mainiosti pelannut joensuulainen SC Riverball lähti hauskoista videoklipeistään huolimatta tylysti Kolmoseen.
Parhaiten tietenkin mieleen jäivät “juutuubit”-joissa käytiin otteluita läpi kerrassaan hilpeällä tavalla.
Nyt ei tarvitse laittaa kuin pelillinen puoli kuntoon.
Tosi pelit alkavat
Kausi oli värikäs ja hieno. Tästä alkavat kuitenkin ne pelit, joiden jälkeen katsotaan, moniko saa ilkkua Kerholle ja sen uskollisille kannattajille, vai saako kukaan.
On helppo olla heittelemässä tikkoja nimettömänä ja taputella edessä päin selkään pelaajia ja organisaatiota. Se on kuitenkin jokaisen oikeus.
Kerho satsasi kauteen aivan kuten jotkut muut ovat tehneet vuosien ajan niin Kakkosen eri lohkoissa kuin muissakin sarjoissa.
Joskus satsaus poikii ja vie tuloksiin, aina ei niin käy. Tietenkin Kerhon leirissä toivotaan, että hyvän kauden pelannut joukkue jatkaa samaan tahtiin loppuun saakka.
Helpolla ei tulla pääsemään, se on tiedossa. Vastaan asettuu ensimmäisenä ennen kauden alkua mediassa viime kauden tapaan suosikiksi nimetty Ilves. Periaatteessa luvassa onkin melkoinen kohtaaminen, sillä ainakin Kerhon leirissä Ilvestä on pidetty ihan kelpo kumppanina monessakin mielessä, vaikka harvoin on päästy kentällä kohtaamaan.
Vaikka Kerholla vahva nippu onkin, on myös tupsukorvien riveihin löydetty melkoien määrä osaamista Miki Sipiläisen, Jussi Kotilahden, Henri Scheweleffin, Jari Niemen ja monen muun muodossa.
Valmmenustakaan ei passaa unohtaa. Valeri “Tsaari” Popovits jos joku tietää huippupelaamisesta Suomen mittakaavassa taatusti kaiken tarvittavan.
Toinen jää otteluparista rannalle ruikuttamaan, se on väistämätöntä. Ehkä sen joukkueen vuoro on sitten ensi kaudella, kukapa sen tietää?
