Ylivoimainen esitys Kerholta
SJK – PK-37 5-1 (0-1)
21 min 0-1 Aleksi Paananen
48 min 1-1 Christian Sund (rp)
60 min 2-1 Aki Sipilä
70 min 3-1 Chris Cleaver
79 min 4-1 Juho Ruotsalainen (om)
84 min 5-1 Petter Meyer
Himpun verran reilut 900 katsojaa sai pidätellä henkeään ensimmäisen kolmevarttisen Seinäjoen Jalkapallokerhon ja iisalmelaisen PK-37:n välisessä Kakkosen Lohko C:n kärkikamppailussa.
Sen verran vieraat pysyivät kyydissä mukana. Sitten sarjakolmonen joutui täydellisesti nyrkkeilysäkin asemaan kotijoukkueen otettua Mike Tysonin roolin. Iskuja alkoi sadella joka suunnasta ja ne iskut sattuivat. Kerho meni lopulta selkeään voittoon venyttäen eron sarjan kärjessä kuuteen pisteeseen.
Maistuihan voitto iislamelaisista toki siinäkin mielessä, että viime kaudella moisia mansikoita ei päästy napostelemaan, vaan PK-37 haki pinnan Seinäjoelta ja kaatoi Kerhon kotonaan 2-1. Nyt tahti oli lopulta toinen.
Vaikka ennakkoon vain vedonlyöntiyhtiöt olivat sitä mieltä, että Kerho on helteisen iltapäivän ottelussa ylivoimainen, ero joukkueiden välillä oli lopulta todella kummastuttavan suuri, PK-37 on kuitenkin pelannut varsin vahvan alkukauden.
Vierasjoukkue oli ensimmäisellä puoliajalla aika vaarallinen, vaikkei se luonutkaan kuin yhden todellisen tekopaikan. Tai oikeastaan senkin rakensi Kerho. Siitä pallo päätyi Luis Fernandon selän taakse, mutta pikkuisen voisi tukistaa topparikaksikosta Mikko Ylihärsilää, joka ensin avasi huolimattomasti ja sen jälkeen vielä purki pallon suoraan KuPS-apu Aleksi Paanasen “lapaan”. Nuori huipputalentti kiitti ja kuittasi jättäen “Luffen” vaille mahdollisuuksia.
Tosin, jo ennen vieraiden maalia kotijoukkueella oli omat saumansa. Ei peliä ollut edetty kuin kolmisen minuuttia kun Petter Meyer oli ensimmäisen kerran hakemassa maalia puskullaan. Vain kaksi minuuttia siitä Aki Sipilän pusku Meyerin esityöstä oli viedä kotijoukkueen johtoon.
Vieraiden maalin jälkeen kotijoukkue sai vajaan puolen tunnin pelin jälkeen vapaapotkun rankkualueen rajalta. Aika moni läsnäolija oli sitä mieltä, että Mikael Muurimäki kaadettiin alueella, mutta ihan kohtalaisesti matsin viheltänyt uusi tuttavuus, Lauri Kottonen Porista, oli eri mieltä. Vaparista Petter Meyer tykitti komeasti, mutta Ville Kosonen torjui eteensä. Siitä Kerhon pelaajisto sai pallon kuitenkin osapuilleen moukarihäkkiin, vaikka verkkoonkin sen olisi voinut pistää.
Vielä ennen taukoa pääsivät niin Mikael Muurimäki, Teemu Penninkangas, kuin vahvan nousun esittänyt Timo Rauhalakin tekopaikkoihin, mutta vielä ei ollut osuman aika.
Vaikka kotijoukkue olikin ensimmäisen puoliajan kuin kohmeessa 30 asteen helteessä, tahti muuttui totaalisesti heti toisen jakson alusta. Ei Kerhon asenteessa mitään vikaa ollut ensimmäiselläkään jaksolla, peli vain ei oikein lähtenyt kulkemaan. Toisella puoliajalla se lähti. Ja kun niin tapahtui, PK-37 pääsi seuraamaan todella läheltä, miten jalkapalloa pelataan.
Vain kaksi minuuttia oli ehditty pelata toista jaksoa, kun erinomaisen ottelun pelannut Teemu Penninkangas luikerteli rangaistusalueelle ja vieraiden kippari, Juho Ruotsalainen, kiskoi nuorukaisen varoituksen ja rankkarin arvoisesti nurin. Christian Sund avasi kauden maalitilinsä viimeistelemällä pilkulta tasoituksen.
Tuon maalin jälkeen kentällä oli vain yksi joukkue ja se joukkue pukeutuu mustaan. Vierailijasta ei oikeasti, millään tavalla iisalmelaisia aliarvioiden tai dissaten, ollut toisella puoliajalla mitään vastusta. Aivan kuin helteinen bussimatka olisi iskenyt jonkinlaisen “jetlagin” joukkueeseen ja jalat olisivat katkenneet polvesta poikki.
Christian Sundin tasoitusmaalin jälkeen näytti siltä, ettei kentällä ole kuin yksi joukkue. Tasan tunnin kohdalla kotijoukkue siirtyi johtoon Teemu Penninkankaan pedattua paikan Aki Sipilälle, joka ei enää erehtynyt. “Silppurin” n. 25 metristä lähtenyt tulitus siirsi kotijoukkueen johtoon ja sen jälkeen se oli menoa. “Silppurille” maali oli kauden toinen ja maistui taatusti maukkaalle.
Kymmenen minuuttia myöhemmin melkoisia verbaalisia avautumisia omilleen radikaalilla äänensävyllä suorittanut maalivahti Ville Kosonen avasi heitolla aivan toivottamaan paikkaan toppari Juho Ruotsalaiselle, jolta Chris Cleaver nappasi pallon kuin karkin pikkupojan kädestä, nosti katseensa, näki veskarin harhailevan ja chippasi naurettavan helponnäköisesti, mutta ah, niin taidokkaasti pallon verkkoon. “Captain Fantasticille” osuma oli jo kauden neljäs ja tätä tahtia miltei uutta elämänsä kevättä elävä Chris takoo maaleja kuin nuoruusvuosinaan. Ja jo pilkkutilanteessa itselleen varoituksen pelleillyt maalivahti Kosonen jatkoi avautumisiaan omilleen järjestäen tilannekomiikkaa koko rahalla, sillä sen verran isolle oli volyyminappula säädettynä Kososen kommentteissa.
Nöyryytys ei suinkaan ollut lähelläkään valmista. Aki Sipilä taisteli pallon haltuunsa lähellä rangaistusalueen rajaa, lähti ajamaan voimalla kohti aluetta ja joutui alakerran ruhjomaksi 78. minuutilla. Tuomitun vapaapotkun tarjoili alueelle Christian Sund ja siihen ehti ensimmäisenä epäonnen soturi Juho Ruotsalainen, jonka ohjaus päätyi omiin. Näin Kerho siirtyi jo kolmen maalin johtoon.
Sekään ei riittänyt kun vauhtiin oli päästy. Teemu Penninkangas piti vieraiden jähemää alakertaa pilkkanaan ja pääsi nokatusten maalivahti Ville Kososen kanssa. Nuorukaisella oli mainio tilaisuus tehdä maali tilanteesta, mutta pelimiehen asennetta osoittaen hän näki Petter Meyerin olevan vieläkin paremmassa paikassa. Niinpä “Penni” suoritti moisen tarjoilun, ettei paremmasta väliä ja “Petsku” sai jatkaa maaliputkeaan. Nyt Meyerillä on tilillään yhdeksän maalia yhtä monessa ottelussa.
Vaikka kotijoukkue murskasikin sarjakolmosen aivan ylivoimaiseen tyyliin, on PK-37:lle annettava tunnustusta. Ensimmäisellä puoliajalla erittäin suoraviivaisesti pelannut ja palloja linjan taakse lähettänyt ryhmä ei alentunut vetämään kaikkia miehiään pallon alle ja hakemaan maalitonta tasuria. Iisalmelaiset tulivat pelaamaan ja haastamaan ihan tosissaan. Paljon on puhuttu siitä, että PK-37 elää ja kuolee Kuopion Palloseuran apujen myötä. Ehkä niin, mutta iisalmelaisilla on kasvamassa hyviä nuoria pelaajia, joista on taatusti iloa vielä tulevina vuosina.
KuPS:sta avuksi tullut nuori Aleksi Paananen on seinäjokelaiselle futisyleisölle kyllä ihan tuttu kaveri. Nuorukainen on aiemminkin iskenyt palloja seinäjokelaisjoukkueiden verkkoon. Vaikka hän nytkin onnistui maalinteossa, niin tässä pelissä taidoista ei todellista kuvaa saatu. Toisaalta aika harva PK-37:n pelaaja onnistui, sillä kotijoukkue oli lopulta melko vahvassa iskussa. Se ei kuitenkaan vähennä esimerkiksi Paanasen arvoa. Nuorukainen kiinnostaa jo nyt esimerkiksi Hollannissa ja tulevina vuosina hänestä kasvaa melkoinen pelimies.
Kotijoukkueessa oli koko joukko onnistujia. Vaikea ketään on kauheasti mennä moittimaan, vaikka ensimmäinen maali ehkä hiukan lahjoitettiinkin. Alakerta pelasi kuitenkin erittäin vahvan ottelun, sillä tuo maali oli PK-37:n ainoa paikka koko ottelussa. Käsittämätöntä, mutta totta. No, joutuihan Luis Fernando ehkä pari kertaa torjumaan, mutta ne vedot eivät oiekasti olleet sellaisia, joilla brassiveskari yllätetään.
Isosti on annettava krediittiä taas vahvasti laitapakkina pelanneelle Kalle Taimille. Nuori mies tuntuu kasvavan semmoiset kymmenen senttiä entisestään joka pelissä. Kauden lopussa lapualainen on moinen levypallonriistäjä siis. Toinen hujoppi, Teemu Penninkangas, pääsi nyt mielipaikalleen, laituriksi. Ja sen huomasi. Kaveri oli elementissään juuri siellä vieden vieraiden laitapakkia, Jani Laukkasta, aika pahasti. Taisipa Laukkanen kuitata varoituksen jo ensimmäisellä puoliajalla, tosin sillä erää Mikael Muurimäen teilaamisesta.
Christian Sundia ja Chris Cleaveria ei voi tarpeeksi ylistää. Monien jäähdyttelijöiksi leimaamat entiset liigapelaajat antoivat taas sellaisen työnäytteen jalkapallon jaloista taidoista, että ei enempää voi juurikaan vaatia. Kaksikko hallitsi keskikenttä täysin suvereenisti jättäen esimerkiksi viime kaudella Kakkosen Lohko C:n parhaan pelaajan, Simo Rönkön, niin statistin rooliin kuin vain on suinkin mahdollista. Ja kannattaa siis pitää oikeasti mielessä, että Rönkkö ei ole mikään huono pelimies.
Jos katsellaan hiukan koko 42:n joukkueen Kakkosta kokonaisuutena, on Kerho tehnyt toiseksi eniten maaleja ja päästänyt vähiten omiin. Kerho on yksi kolmesta toistaiseksi tappioitta etenevästä joukkueesta raaseporilaisen BK-46:n ja Mikkelin Palloilijoiden lisäksi. Tosin molemmat edellä mainitut ovat pelanneet jo neljä kertaa tasan.
Sivusta seuraavien on helppo sanoa, että Kerhon pitääkin edetä tähän tyyliin. Niin tietenkin paperilla pitääkin. Jokainen ottelu on kuitenkin oma taistelunsa. Helppoja pelejä ei vielä ole tullut, eikä niitä kukaan Kerhon leirissä odotakaan. Kaikissa peleissä jokainen pelaaja on saanut pelata ihan tosissaan, ihan täysillä ja kovalla asenteella. Puolihuolimattomasti nämä tulokset eivät tule. Ei tässäkään sarjassa kukaan marssi mennen tullen kenenkään yli, se on ihan selvää. Vastustajat tulevat Kerhoa vastaan vailla paineita haastaen joukkueen. Siihen huutoon on vastattu tähän saakka aika ansiokkaasti.
Kolmessa viimeisessä ottelussa Kerho on ollut tappiolla. Kerran on noustu tasapeliin ja kahdesti voittoon. Ei se niin huono saldo ole. Kakkosessa pelattujen tappiottomien otteluiden putki kirjataan nyt seurahistoriassa numerolla 17. Se on ihan kelovillinen putki sekin.
Otteluisäntä K-Citymarketin arvovaltainen palkintoraati katsoi ottelun hahmoksi kolme sakaraista saalistaneen Teemu Penninkankaan. Kaksi tähteä sai Petter Meyer, joka muisti mitalillaan maskotti Alex Hietalaa. Yhden tähden nappasi plakkariinsa vahvasti alakerrassa pelannut Tiitus Lehtinen. Ensimmäisen jakson perusteella palkintoja olisi voitu hyvinkin jakaa toiseen tyyliin, mutta kokonaisuus ratkaisee ja nyt 90 minuutin jälkeen isännät osoittivat sen, kuka käskee tässä tuvassa!
Kun maanantaina GBK:ta vastaan debytoi Veli-Pekka Pajula, nyt oli Sami Viljasen vuoro. Kehissä oli tässäkin ottelussa muuten kahdeksan Seinäjoella juniorikasvatusta jalkapallon hienouksiin saanutta alan harrastajaa. Ei niin järin huonosti ostetulta joukkueelta kuitenkaan.
SJK: Luis Fernando, Kalle Taimi (80. Petri Huttu), Tiitus Lehtinen, Mikko Ylihärsilä (v), Timo Rauhala (v), Aki Sipilä, Chris Cleaver, Christian Sund (82. Sami Viljanen), Teemu Penninkangas, Mikael Muurimäki (77. Arttu Seppälä), Petter Meyer
