Yksi etappi takana
SJK – Ilves 2-0 (0-0)
1-0 57 min Petter Meyer
2-0 67 min Petter Meyer
Seinäjoen Jalkapallokerho saavutti yhden kauden tärkeistä etapeista kaatamalla Ykkösen nousukarsinnan toisessakin osaottelussa vastaan asettuneen Ilveksen.
Nyt numerot kirjattiin 2542 katsojan edessä vahvasti iskeneelle kotijoukkueelle kahdesti maalanneen Petter Meyerin maaleilla 2-0. Yhteismaalit 4-1 eivät jättäneet selittelyille mitään sijaa, vaan parempi joukkue eteni nousukarsinnan finaaliin.
Ottelun ensimmäisellä puoliajalla vierasjoukkue Ilves piti palloa kotijoukkuetta enemmän. Syyt olivat aika selkeät. Ilveksen oli pakko hakea maalia, sillä alla oli kotitappio ja vain kahden maalin voitto olisi auttanut tameprelaisia. Toinen syy oli myötätuuli, jonka avulla pitkät pallot painuivat normaalia pidemmälle, sillä Ilves jatkoi edelleen suoraviivaista pelaamistaan, joka tuli tutuksi jo ensimmäisessä ottelussa.
Vaikka tupsukorvat palloa dominoivatkin, ei joukkue kuitenkaan kyennyt luomaan todellisia maalipaikkoja. Kotijoukkue sen sijaan iski vaarallisilla vastahyökkäyksillä tiheään tahtiin luoden jo ensimmäisellä puoliajalla useampiakin paikkoja tappaa pelin. Maalinteko ei kuitenkaan vielä ensimmäisellä puoliajalla onnistunut.
Kerho on koko kauden ratkaissut pelejä toisella puoliajalla vahvan fysiikkansa turvin. Niin kävi tälläkin kertaa.
Ensimmäisen maalinsa Petter Meyer iski vajaan tunnin pelin jälkeen vieraiden toisen topparin, Vili-Atte Mäkisen, kompastuttua. Meyer sai pallon käytännössä juoksuun riistettyään sen mukaansa ja laukoi sen varmasti ohi Jussi Mäkelän huudattaen Kerhon ennätysyleisöä koko rahalla.
Tuo osuma tiesi sitä, että Ilveksen olisi ollut onnistuttava maalinteossa vähintään kahdesti viedäkseen ottelun edes jatkoajalle, mutta kaiken rehellisyyden nimissä moinen visio vaikutti sangen kaukaiselta haaveelta. Jos joku oikeasti sellaisia haaveita elätteli, niille iskettiin viiltävä loppu noin kymmenen minuuttia edellisen maalin jälkeen.
Ilveksen ontuvimmaksi osa-alueeksi kahden ottelun aikana osoittautunut alakerta purki pallon suoraa Ville Yliselle oikeassa laidassa sivurajaheiton jälkeen ja “Ylli” näki maalin edessä kotijoukkueen sankariksi nousseen Petter Meyerin vapaana. Meyer sai namupassin tontilleen ja tulitti pallon toistamiseen Jussi Mäkelän taakse ratkaisten jatkopaikan kotijoukkueen eduksi.
Toisen maalin jälkeen ei ollut enää epäselvyyttä, kumpi joukkueista jatkaa kohti nousukarsinnan finaalia. Ilves ei oikeastaan kyennyt missään vaiheessa todella vaarallisesti uhkaamaan kotijoukkuetta. Ensimmäisen todellisen maaliapaikkansakin se sai vasta varsinaisen peliajan lähestyessä loppuaan, jolloin vaihdosta kehiin tullut nuori Mohamed Jamac pääsi laukomaan alueen sisältä, mutta tuokin veto painui ohi maalin.
Vierasjoukkueen haaveet jatkopaikasta kokivat kovan kolauksen jo viime lauantaina, jolloin joukkueen pelin sieluihin lukeutuva Jari Niemi reväytti takareitensä ja joutui jättämään toisen pelin kokonaan. Näin valmentaja Valeri Popovits joutui laittamaan ryhmäänsä hieman uuteen uskoon. Käyätännössä se tarkoitti ensimmäisessä osaottelussa Ilveksen ainokaisen survoneen ex-kerholaisen, Ville Pajulan, siirtämistä laidasta keskikentälle.
Ilveksen hehkutetut entiset liigajyrät eivät tässäkään ottelussa
kyenneet nousemaan esiin niin vahvasti, että olisivat kyenneet kääntämään otteluparin vahvaa jalkapallotyötä Tampereella tekevän seuran eduksi.
Se, että Kerho vei ja Ilves nyljettiin, ei tarkoita missään mielessä sitä, että tupsukorvat eivät olisi laadukas ryhmä. Ei tosiaankaan. Vastassa oli varsin hyvä joukkue, joka kyllä laittoi kaikkensa peliin. Se ei nyt riittänyt, sillä Kerho pystyi pelaamaan kohtalaisen vahvaa ja organisoitua peliä vieden keltapaitojen aseet tällä kertaa.
Kerholle karsintaotteluiden toinen voitto tuli perusvarmalla osaamisella. Taitotaso oli vieraita korkeampi ja joukkuepuolustaminen taatusti laadukkaampaa. Hyökkäyspäässä Kerho iski Petter Meyerin toimesta ikävän kipeästi vieraiden heikkoihin kohtiin. Kakkosen hyökkääjistön parhaimmistoon kuuluva Meyer rokotti tupsukorvia kahdessa pelissä kolme kertaa osoittaen arvona todellisena ratkaisijana.
Varsin monet latovat maaleja merkityksettömissä peleissä heikkoja vastustajia vastaan silmittömällä innolla, mutta isoissa peleissä ne pelaajat oikeasti mitataan. Meyerin saldo lienee tarvittava signaali siitä, minkä tasoinen pelaaja on kyseessä siinä vaiheessa kun tarvitaan ratkaisumaaleja. Nyt kasassa on 22 maalia sarja- ja karsintaotteluissa, eivätkä ne ihan vahingossa ole syntyneet.
Kerho lähti otteluun kokoonpanolla, jossa oli vain yksi muutos. Vastuuvalmentaja, Christoffer Kloo, ei ollut kajonnut sen enempää alakertaan kuin keskikenttäänkään, vain Mikael Muurimäki tuli Daniel Caumon tilalle verrattuna viime viikon ryhmitykseen.
Vaikka moni haluaisikin nähdä kapteeni Chris Cleaverin keskikentällä yhdessä Christian Sundin kanssa, johtaa “Kyösti” kuitenkin myös puolustuslinjaa melko rautaisella näkemyksellä. Jos kahdessa kovassa matsissa on päästetty vain yksi maali omiin, on homma silloin toiminut ihan kelvollisesti, eikä sitä voi millään tavalla laittaa tuurin piikkiin.
Päivä oli Kerho-perheelle jokseenkin täydellinen. Edustus selvitti tiensä karsintojen finaaliin ja jälkikasvu haki loistavan voiton Kuopiosta napaten seurahistorian ensimmäisen SM-mitalin A-junnuissa. Ei kai enempää olisi voinut kukaan toivoa?
Voittonsa myötä Kerho venytti tappiottomien otteluiden putkenssa sarja- ja karsintapeleissä uuteen ennätyslukemaan ja täysin ansaitusti. Nyt on pelattu peräkkäin 36 ottelua ilman tappiota ja se on ihan kohtuullinen lukema.
Vaikka ensimmäisen ottelun jälkeen Ilves-leirissä haluttiin osoittaa tuomaristoa syyttävällä sormella, ei homma nyt kuitenkaan ihan Kerhonkaan sävelten mukaan soinut. Ihan hyvin peli pysyi turkulaisen Jani Laaksosen näpeissä. Tuomaristo ei ainakaan nyt vaikuttanut millään tavalla ottelun lopputulokseen. Hieman outoa oli se, että toinen avustava tuotiin Seinäjoelle Tampereelta. Hyvinhän Olli Jantunen pelistä selvisi, ei siinä mitää, mutta jos näin menetellään, olisi kyllä Seinäjoeltakin löytynyt muutama vähintään saman tason avustava. Nerokkaan ratkaisun takana lienee jotakin, mitä tavallinen seuraihminen ei välttämättä helposti tajua.
Tupsukorvien kausi päättyi siis aurinkoisella Keskuskentällä tänään. Missään mielessä joukkueen, seuran tai sen paikalle saapuneiden fanien ei kannata pukeutua säkkiin. Organisaatiolla on väistämättä edessään hyvä tulevaisuus. Tampere on kuitenkin kaupunkina sen verran suuri ja Ilves seurana massiivinen, että on vain ajan kysymys, koska joukkue nousee ylemmäs.
Luonnollisestikin toinen peräkkäinen pieleen mennyt nousukarsinta herättää tunteita ja mielipiteitä. Niin sen pitääkin. Kerhonkaan tilanne ei ole vielä aiheuttamassa suurta juhlaa, sillä vasta kaksi seuraavaa ottelua kertovat sen, missä pelataan. Tietenkin jokainen kannattaja, pelaaja, seurajohtaja ja pelaaja haluavat nähdä nousun toteutuvan nyt. Sen eteen tehdään myös hartiavoimin töitä.
Kerhon ryhmästä on helppo löytää useitakin onnistujia. Lista olisi pitkä, jos sen luettelisi. Eittämättä yksi nousi kuitenkin ylitse muiden. Petter Meyer teki sen, mihin hänet hommattiin, iski maalit kun niitä tarvittiin. Voisi väittää, että mies on tälle tasolle melko hankala pideltävä. Sen saa huomata varmasti seuraavakin vastustaja, oli se sitten Klubi 04 tai BK-46.
SJK: Luis Fernando, Mikko Väänänen, Chris Cleaver, Mikko Ylihärsilä, Ville Ylinen, Teemu Penninkangas (70. Daniel Caumo), Aki Sipilä, Christian Sund, Arttu Seppälä (76. Matti Lähitie), Petter Meyer, Mikael Muurimäki (56. Patrik Lomski)
