Voittoputkelle tyly loppu
SJK – ViPa 1-1 (1-1)
07 min 0-1 Tommi Temonen
11 min 1-1 oma maali
Seinäjoen Jalkapallokerhon kuuden ottelun mittainen voittoputki tuli ennakko-odotuksiin katseltuna melkoisen tylyyn loppuun. Kerhon sarjapelien ennätysyleisö, 1106 katsojaa, ei taatusti ollut erityisen tyytyväinen kotijoukkueen tahmeaan esitykseen sarjanousija Vihtavuoren Pamausta vastaan.
Kovalla asenteella tullut vierailija otti ansaitusti pisteen mukaansa Keski-Suomeen, eikä ollut kauhean kaukana sekään, että sarjanousija olisi poiminut matkaansa kolme pinnaa. Jokainen voi miettiä, mitä se kertoo kotijoukkueesta ja mitä se kertoo vierailijasta. Tuskin sitä erityisen suureen ääneen tarvitsee kotijoukkueen pettyneille pelaajillekaan huudella.
Peli alkoi tyypillisesti kotijoukkueen pidettyä taas palloa. Nyt vain vierailija ei tyytynytkään vetäytymään totaalisesti, vaan tappeli jokaisesta pallosta ihan vakavissaan voittaen myös melko monta kaksinkamppailua.
Eikä siinä kauhean kauan mennyt kun pallo oli toista kertaa tällä kaudella maalivahti Luis Fernandon selän takana Tommi Temosen puskettua pelivälineen verkkoon. Shokkialku ei kuitenkaan kantanut sen pidemmälle, sillä vain neljä minuuttia myöhemmin Toni Liimatainen sohi Ville Ylisen keskityksen omaan maaliin ja näin peli oli tasan.
Reilun 20 minuutin pelin jälkeen vierasjoukkue oli iskeä uudelleen pallon osuttua pystypuuhun. Siinä sai kotikatsomo huokaista isomman henkäyksen huojentuneena, sillä kauakan ei ollut vieraiden toinen osuma. Se jäikin kuitenkin oikeastaan ottelun viimeiseksi vierasjoukkueen paikaksi.
Aika harva osasi kuitenkaan kuvitella, että nuo maalit jäisivät kamppailuin ainoiksi. Moni odotti ja uskoi kotijoukkueen tulevan viimeistään toisella jaksolla jälleen kerran väkisin voittoon, mutta eipä löytynyt konsteja siihen tällä kertaa.
Ei, vaikka toisella puoliajalla vieraiden pelaaminen menikin roiskimiseksi ja purkupallon sylkemikseksi pois omalta alueelta mahdollisimman nopeasti. Paikkoja ei vierasjoukkueella ollut toisella jaksolla ainuttakaan päästä edes lähelle maalintekoa. Ei niitä tosin ollut kotijoukkkueella ensimmäisellä jaksolla ainuttakaan, joten siinä mielessä ottelun lopputuloksesta kenenkään on turha purnata.
Vaikka isännät ottivatkin otteen peliin toisella puoliajalla dominoiden peliä ensimmäistä jaksoa selvemmin, jollakin tavalla nyt puuttui se luovuus, mielikuvitus ja taistelu, mitä nähtiin lauantaina FC Santa Clausia vastaan. Peli meni junnaavaksi, ennalta-arvattavaksi ja todelliseksi tahkoamiseksi.
Kaiken rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että sekä Aki Sipilän, että Chris Cleaverin paikoista olisi pitänyt maali kyhätä.
Kun peliä oli pelattu vajaa tunti, nousi Sipilä laidaltaan mainiosti ja ujuttui pallon nivusensa ottelun alkupuolella loukanneen Aarni Voutilaisen längistä lähes maaliviivalle, missä Mikael Muurimäki ja Petter Meyer olivat venyttämässä jalkaansa palloon siinä kuitenkaan onnistumatta.
Petter Meyer puolestaan petasi kippari Cleaverille erinomaisen paikan pudottamalla pallon rinnallaan britille noin 16 metrin viivalle, mutta veto painui yli maalin. Sipilä puolestaan oli uudelleen asialla 67. minuutilla esittäen mainion puskun, mutta jälleen oli puolirampa Voutilainen mies paikallaan.
Mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä tuskaisampaa oli kotijoukkueen vääntäminen. Vieraat jaksoivat taistella ansiokkaasti loppuun saakka, ajoittain jopa sääntöjen varjopuolella, josta kielii neljä varoitusta. Lisäksi ottelun ihan mainiosti tuominnut Olli-Jussi Sariola armahti jo ensimmäisellä jaksolla possuilleen Jussi Kaihlajärven, jolle olisi joku toinen voinut nostaa toisen keltaisen selkästä kosto-operaatiosta. Nyt varsin lujaa ja aktiivisesti pelaava ihan mainio Kaihlajärvi selvisi hiukan kuin varkain tilanteesta.
Sekä Petter Meyer, että vaihdosta kehiin tullut Lee Brennan puolestaan ottivat varoitukset, joita nyt ei oikein voi muuten kuvailla kuin turhautuneiden pelaajien tuhriksi lapuiksi.
Siinä mielessä sama vanha virsi pätee tässäkin kohtaa, eli parempi oli saada melko keskinkertaisella esityksellä edes piste kuin hävitä. Silti on kohtuullista peräänkuuluttaa vahvempaa taistelumoraalia joukkueelta,josta kuitenkin löytyy taitoa rekkalasteittain verrattuna moneen muuhun joukkueeseen, niin myös ViPaan.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita millään tavalla sitä, etteikö ViPaa pitäisi arvostaa joukkueen esityksen pohjalta. Taisteleva ryhmä oli pirteä ilmestys, eikä vieraiden tarvitse todellakaan pyydellä anteeksi esitystään. Mitään hävettävää ei sarjanousijan otteissa ole ollut koko alkukaudella. Vaikka joukkue ehkä hiukan taulukossa menettikin tasapelin myötä asemiaan, voi tuo pinna olla loppukaudesta arvokas heille.
Kerho todennäköisesti on melkoisen paljon ViPaa edellä pisteissä kauden loppuessa, oli tämä ottelu silti aivan oivallinen osoitus siitä, että torkkuhälytin päällä tai ajovalot parkeilla ei kannata edetä näissäkään peleissä.
Vaikka Kerho joutuikin tyytymään tasapeliin, kasvatti se johtoaan lohkon kärjessä FC Kiiston kompastuttua kotonaan iislamelaiseen PK-37:aan. Lohkon kärkiryhmästä myös tappioitta ollut Warkaus JK upposi kotikentällään häviten Torniolle. Näin muut tulokset menivät jokseenkin parhaalla mahdollisella tavalla Kerhon suunnasta asioita tarkkailtaessa.
Otteluisäntä Kebab El Cebon arvovaltainen raati katseli peliä sillä silmällä, että yhden tähden arvoisen mitskun sai viemisikseen vahvasti pelannut Ville Ylinen. Vieraiden puolirampa soturi, maalivahti Aarni Voutilainen, pokkasi ihan ansioista kaksi tähteä. Aki Sipilä sai tililleen taistelullaan kolme tähteä nostaen saldonsa yhdeksään sakaraiseen kuluvalla kaudella.
Amatöörijalkapalloilijoiden sopivan leppoisa ottelutahti jatkuu jo viikonloppuna muiden paitsi tänään FC Santa Clausin Rovaniemellä kaataneen GBK:n ja Kerhon osalta, jotka pelaavat keskinäisen kamppailunsa vasta maanantaina Kokkolassa.
Ilahduttavaa matsissa oli paitsi muhkea yleisömäärä Kakkoseen, 1106 katsojaa, myös se, että Miika Asunmaa pääsi pelaamaan kauden ensimmäisessä sarjapelissään. Vaikka “Milli” saikin vain viisi minuuttia lopusta tililleen, on se kuitenkin merkki siitä, että kolhut ovat taakse jäänyttä elämää.
SJK: Luis Fernando, Timo Rauhala (46. Arttu Seppälä), Mikko Ylihärsilä, Tiitus Lehtinen, Mikko Väänänen (85. Miika Asunmaa), Ville Ylinen, Chris Cleaver, Christian Sund, Aki Sipilä, Mikael Muurimäki (63. Lee Brennan, v), Petter Meyer
