Voitto vesikelin pelistä
SJK – TP-47 3-1 (1-0)
42 min 1-0 Teemu Penninkangas
48 min 1-1 Aleksi Gullsten
57 min 2-1 Teemu Penninkangas
66 min 3-1 Chris Cleaver
Seinäjoen Jalkapallokerho otti kauden 20. voittonsa lasten kahluuallasta muistuttaneella kotikentällään, joka ei olosuhteiden puolesta paljon elementtejä huippukamppailulle tarjonnut.
Joukkueet kuitenkin tarjosivat lopulta aivan viihdyttävän matsin, jossa todella nuorella ryhmällä olosuhteiden uhriksi joutunut Tornion Pallo -47 joutui taipumaan varsin vaihtuneella kokoonpanolla pelanneen kotijoukkueen kynsissä.
Jo ennen ottelun alkua pohdittiin pitkään ja hartaasti sitä, pystytäänköä kentällä ylipäätään pelaamaan. Vettä nimittäin oli sen verran, että heikkolaatuisemmat kahluupaikat eivät pysty vastaavaa tarjoamaan. Kävi mielessä, että tähänkö se maauimala nyt sitten oli rakennettu nopealla aikataululla…
Vaikka TP-47 joutuikin kamppailuun ilman seitsemää pelimiestään työesteiden ja pelikieltojen vuoksi, puolusti joukkue todella ansiokkaasti ensimmäisen puoliajan.
Kerho toki dominoi peliä pitäen palloa nyt hallussaan ja luoden paikkoja, sekä hankkien jo ensimmäisellä puoliajalla peräti tusinan verran kulmureita.
Viimeistely ei haastavissa olosuhteissa ollut ihan kohdillaan, mutta kotijoukkueen kannattajat pääsivät kuitenkin tuulettamaan juuri ennen taukoa Patrik Lomskin vapautettua näppärällä kantapäävippauksella avaukseen nousseen Teemu Penninkankaan laidassa.
Moni, niin varmasti myös vieraiden maalivahti, odotti tilanteesta keskitystä, mutta ennakkoluuloton nuori mies tykittikin pallon etuyläkulmaan vieden isännät johtoon juuri ennen puoliaikaa.
“Pennillä” oli paikkansa jo ottelun alkuhetkilläkin iskeä osuma hyvästä puskusta samoin kuin pelikieltonsa jälkeen kokoonpanoon palanneella Petter Meyerilläkin. Myös Mikko Ylihärsilä pääsi kokeilemaan viimeistelyä kulmuritilanteissa, mutta vieraiden maalivahti Harri Nykänen nykäisi tilanteissa jokerin hatusta pelastaen maalinsa tuurilla ja taidolla.
Heti tauon jälkeen sattui Kerhon maalissa pelanneelle nuorelle Tuomas Karjanlahdelle pienimuotoinen Titanicin haaksirikko Ville Ylisen annattua pallon taaksepäin. Selkeän siivousoperaation sijaan “Karkki” kokeili jonkinasteista “kikkavitosta” tähän kohtaan, mutta toinen nuori helmi, vieraiden Aleksi Gullsten, ei haukannut sitä, vaan nappasi nekun “Karkilta” ja pisti pallon tyhjään maalöiin tasoittaen ottelun ensimmäisellä maalia kohti suuntautuneella vieraiden laukauksella. Ei lainkaan huono viimeistelyprosentti! Aleksi Gullstenille maali oli Kakkosessa kauden toinen osuma.
Ok, kaiken rehellisyyden nimissä on kehaistava juuri nuorta Gullstenia sen verran, että pääsihän poika kerran laukomaan ensimmäiselläkin puoliajalla, mutta sivuverkkoon.
Tuo maali kuitenkin aiheutti jonknlaisen vastareaktion, sillä vaikutti siltä, että kotijoukkue lisäsi vauhtia. Oma syynsä saattoi olla sillä, että nuori vierasjoukkue uupui kenties jonkin verran raskaissa olosuhteissa ja isännät ottivat pelin tiukemmin haltuunsa.
Paikkoja luotiin ja peli pyöri tiiviisti TP-47:n päädyssä, kunnes Aki Sipilä tarjoili oivallisen keskityksen laidaltaan, maalivahti Harri Nykänen joko huusi tai ei huutanut tai jotain siltä väliltä, mutta ei ainakaan osunut palloon ja näin Teemu Penninkangas pääsi puskemaan voittomaaliksi jääneen kauden kolmannen osumansa.
Vain vajaat kymmenen minuuttia “Pennin” osumasta kotijoukkue iski uudelleen Christian Sundin tarjoiltua vapaapotkusta keskityksen rankkualueelle. Näytti ainakin vahvasti siltä, että edellisen ottelun kuumeen takia missannut topparin tontilta ylös noussut Mikko Ylihärsilä olisi sipaissut palloa, joka tuli melko lailla suoraan “lapaan” toisena topparina kuumeisen Kalle Taimin tilalla pelanneelle kippari Chris Cleaverille, jolla oli helppo homma tykittää kauden kuudes osuma ja ratkaista ottelu lopullisesti.
Ottelu oli todella siisti Kakkosen matsi. Sen toki ymmärtää siinä mielessä, ettei pelillä ollut torniolaisillekaan sen suurempaa panosta kuin kotijoukkueellekaan.
TP-47 pelaa ensi kaudellakin Kakkosessa ja Kerho on jo 19 pisteen karkumatkalla Lohko C:ssä kun tänään pelanneilla joukkueilla on jäljellä tasan kaksi matsia.
Vaikka vierasjoukkue esittikin mallikasta ja uhrautuvaa taistelua, oli se ehkä hiukan liian haastavassa paikassa noin nuorella joukkueella. Kaikki kunnia ja hatunnosto kuitenkin valmentaja Kimmo Halmkronan nuoriso-orkesterille, jonka sävel ei tappiosta huolimatta taatusi ollut mollivoittoinen.
Halmkronan närkästyksen 500 km päässä pelattavasta viikkopelistä ymmärtää kyllä kohtuullisen hyvin ja hiukan kävi torniolaisia jopa sääliksi. Ei se herkkua ole ajella tuollaista matkaa ja kiiruhtaa aamutuimaan töihin tai kouluun. Toisaalta löytyyhän myös Kerholta omat kokemuksensa vastaavista jutuista.
Viikolla on käyty Varkaudessa ja sunnuntai-iltana niin Rovaniemellä kuin Torniossakin. Jonkun olisi oikeasti jossain päin Suomea syytä lunastaa vaikka edes kaikkein edullisin versio karttakirjasta. Tai no hei, löytyy tuolta internetin ihmeellisestä maailmastakin koko joukko niin topografisia kuin muitakin karttoja. Liekö niin, että niiden käyttöön ei vain ole manuaalia sitten saatavilla.
Joka tapauksessa otteluisäntä Nordean asiantunteva raati katseli ilmeisesti ihan samaa peliä kuin kaikki muutkin lsänäolijat, joita muuten oli 407 kappaletta. Kerhollehan moinen yleisömäärä on pieni pettymys, mutta tilanne oli odotettavissa. Arkipeli huonoon kellonaikaan, ottelua edeltänyt kaatosade ja varmistettu lohkovoitto taisivat viedä mielenkiinnon suurimmalta osalta yleisöä, joka toivottavasti lataa paristojaan karsintapeleihin. Muille Kakkosen joukkueille vastaava yleisömäärä on sama kuin yleisöryntäys.
Raati siis katseli peliä siihen malliin, että yhdern sakaraisen vei sangen ansaitusti silmämääräisesti toistakymmentä kiloa viime kautta solakammassa kunnossa ollut vieraiden vanttera ja vahva toppari Gaston Bindzi, jonka silmille ei kyllä juurikaan tässä sarjassa isommin hypitä.
Kahden taivaankappaleen arvoisen mitalin sai Benjaminille kotiinvietäväksi loistavasti topparin tontilla pelannut Chris Cleaver ja kolmnen tähden kullanhohtoisen tarinan voi kotioloisssa kertoa kahden maalin tuore ja nuorei isä, Teemu Penninkangas. Ei muuten juuri oikeammin olisi voinut mitskuja pelaajistolle tänään jakaa.
Voittonsa myötä Kerho säilytti edelleen mahdollisuuden siirtää OPS-jp:n kakkosen tässä muodossa pelatun sarjan ennätyksen historiaan. Oululaisten enntäyshän kirjattiin pistein 66 ja nyt Kerholla on kasassa 64 pinnaa. Kahdesta viimeisestä matsista kun hierotaan edes yksi voitto, niin se on sitten siltä osin siinä. Siis jos se nyt kiinnostaa oikeasti. Ainakin se on ihan kelpo pieni motivaattori kahteen muilta osin Kerholle täysin merkityksettömään matsiin.
Ihan hyvin homma lopulta toimi, vaikka sivussa olikin taas melkoinen ryhmärämä. Mikael Muurimäki sai rahtusen verran kovaa kohtelua Seinäjoen rannikkosatamassa viime viikolla ja huilasi tänään Matti Lähitien, kuumeessa olevan Kalle Taimin, Tiitus Lehtisen, Daniel Caumon, Luis Fernandon, Jesse Jääskeläisen ja Toni Kujalan tavoin.
Mikään ongelmahan se ei ollut, että miehiä oli telakalla, ei pidä ymmärtää asiaa väärin. Oli aivan loistavaa, että joukkueen pelaajisto vastasi nyt huutoon ja esitti taas ihan kelvollista osaamista esiintyen vahvasti uusillakin tonteillaan.
Hankalat olosuhteet puolestaan olivat tervetulleet siinä mielessä, että nyt päästiin tutstumaan vesikelin peliin, jota saattaa hyvin olla edessä jatkossakin.
Seuraavan kerran Kerho pelaa kotikentällään jo lauantaina, jolloin vieraaksi saapuu sarjapaikastaan taisteleva Warkaus JK.
SJK: Tuomas Karjanlahti, Mikko Väänänen, Chris Cleaver, Mikko Ylihärsilä, Ville Ylinen, Aki Sipilä (80. Johannes Saranpää), Christian Sund, Lee Brennan (74. Miika Korpela), Patrik Lomski (66. Arttu Seppälä), Teemu Penninkangas, Petter Meyer
