Tyylipisteillä ei menesty
SJK – VPS-j 2-3 (0-1)
35 min 0-1 Juho Mäkiniemi
70 min 0-2 Ilkka Puikkonen
73 min 1-2 Petri Huttu
84 min 1-3 Markus Alopaues
88 min 2-3 Miika Asunmaa
Seinäjoen Jalkapallokerhon neljäs kotiottelu tuotti joukkueelle jo kauden kolmannen kotitappion varsinaista sumputuspeliä edustaneen VPS-junioreiden uhrina. Tyylipisteitä tai hallintavoittoja ei jalkapallossa tunneta, joten siinä mielessä vieraat ansaitsivat voittonsa käytettyään viisi tekopaikkaansa 60 % teholla. Kolme maalia vähistä paikoista riitti, koska Kerho ei kyennyt kahdeksasta selvästä paikastaan viimeistelemään kuin kahdesti.
Jalkapallo on siinä mielessä raadollinen peli, että työtä ei todellakaan palkita, jollei palloa osata laittaa verkkoon. Pahimpina haaskureina kunnostautuivat kotijoukkueesta Mikko Väänänen ja Henri Saranpää, joilla kummallakin oli jo ensimmäisellä puoliajalla läpiajot, joista olisi ehdottomasti pitänyt tehdä maalit.
Kesken SJK:n pelin hallinnan vieraat kuitenkin iskivät Juho Mäkiniemen päästyä nokikkain Jyri Niemisen kanssa. Pelikello hyytyi aikaan 35 minuuttia kun palloa kaivettiin ensimmäisen kerran kotijoukkueen verkosta.
Jos Kerho haaskasi paikkoja, juuri sen parempaan ei yltänyt ensimmäistä kertaa Seinäjoella vieraillut erotuomari Matti Linna. Mies ei nähtävästi anna rankkaria mistään, sillä kotikatsomon mielestä ainakin kolme kertaa olisi pallo pitänyt kiikuttaa pilkulle. Myös avustava Juuso Saarela näki ensimmäisellä puoliajalla jotakin merkillistä, sillä VPS-junioreiden pakki liukui Tommi Haanpäältä jalat alta rangaistusalueella. Jos liukkari meni oikein, se osui palloon ja tuloksena olisi ollut kulma. Jollei pakki osunut palloon, hän kaatoi pomminvarmasti Haanpään ja tuloksena olisi pitänyt olla rankkari. Saarelalla on varmasti vahvat perusteet näkemykselleen.
Toisella puoliajalla kotijoukkue piti palloa vielä ensimmäistäkin enemmän VPS-junioreiden vedettyä käytännössä kymmenen miestä pallon alle. Toppareista Tuomas Kiiskilä hoiti pitkänä miehenä hommansa vahvasti, eikä Kerhon onnistunut puskea keskeltä tilanteisiin. Laidoilta syntyivätkin parhaat paikat. Mikko Väänänen oli uudelleen maalinteossa 70. minuutilla, mutta epäonnistui ja heti seuraavasti vastaiskusta kentän parhaaksi katsottu, VPS-j:n kippari Ilkka Puikkonen tulitti Males Lombon syötöstä vieraat kahden maalin johtoon.
Kotijoukkue iski kuitenkin vain kolme minuuttia myöhemmin komealla tavalla. Maalinedushässäkästä pallo tuli keskialueelle, mistä Petri Huttu laukoi kauden upeimman osuman aivan maalikehikon yläkulmaan. Pikkuisen ironista on se, että myös VPS-j:n kolmas maali näki päivänvalon heti Kerhon paikan jälkeen. Miika Asunmaa pääsi kahdesti puskemaan, mutta Aapo Autio sai pelastettua pallon maaliviivalta yläriman kautta kulmuriksi, jonka jälkeen vieraat iskivät saaden sivurajan noin 25 metrin päässä maalista. Nopea heitto tuli Ilkka Puikkoselle, joka jatkoi pallon Markus Alopaeukselle, joka puolestaan teki läheltä VPS-j:n kolmannen osuman. Peliaikaa oli jäljellä vain kuusi minuuttia.
Kerho iski toki vielä kertaalleen, mutta silti ottelu oli kuin dejavu-ilmiö kauden avauspelistä FC YPA:aa vastaan, sillä maalin päähän noustiin, muttei lähemmäksi. Ylös nostettu toppari Petri Niemi jatkoi pallon näppärästi rangaistusalueelle, minne Miika Asunmaa tuli tuulispään tavoin sijoittaen pallon kauniisti alakulmaan. Aikaa oli vain kaksi minuuttia ja ajanpeluusta tulleet lisäminuutit.
Vielä ottelun loppuhetkilläkin Kerholla oli paikkansa. Paras niistä sattui Ville Kukkaselle, joka kuitenkin tulitti pallon noin kymmenestä metristä karkeasti ohi etukulmasta.
Toki Kerho hallitsi peliä pitäen palloa hallussaan suurimman osan peliajasta. Se tuskin lämmittää kenenkään mieltä, sillä tällä menolla joukkue joutuu taistelemaan sarjapaikastaan todella tiukasti. Kahdeksasta ensimmäisestä ottelusta tilille on saatu vain yksi voitto ja se ei todellakaan pitkälle kanna.
Pelillinen dominointi ei kesää tee, jos molemmissa kenttäpäädyissä tehdään karkeita virheitä. Olisi helppo osoittaa vain puolustusta sormella kun omissa helisi kolme kertaa. Yhtä lailla syyllisiä voi, jos haluaa niitä hakea, etsiä toisesta päästä kenttää. Jos joukkue pystyy luomaan kahdeksan selvää paikkaa ja toisen mokoman puolittaisia tekopaikkoja, on silloin viimeistelyssäkin aika runsaasti toivomisen varaa.
Se, että otteluita on ollut tiukassa tahdissa, ei kuitenkaan näyttänyt näkyvän ainakaan jalkojen liikkeessä. Ehkä se näkyi enemmän mentaalipuolella. Mene ja tiedä. Tällä tahdilla luvassa on pitkä ja hikinen loppukausi. Kurssi olisi jollakin konstilla saatava käännettyä oikeaksi, sillä jo torstaina on seuraava koitos Närpes Kraftin saapuessa vieraaksi.
SJK: Jyri Nieminen, Petri Huttu (v), Petri Niemi, Jukka-Pekka Salminen, Jani Asuintupa, Tommi Haanpää, Mikko Kärki (50. Toni Kujala), Johannes Saranpää, Mikko Väänänen (74. Ville Kukkanen), Henri Saranpää, Marko Huttu (63. Miika Asunmaa)
Kuvagalleria op”
