Tervehdys Seinäjoki ja
Tervehdys Klopit
Siitä taitaa olla aikalailla viitisen vuotta kun viimeksi aloin valmistautumaan tulevaan kauteen Seinäjoella. Silloin allekirjoittanut hoiteli vielä velvollisuuksiaan Kauhavan Lentosotakoululla ja “pääsi” treenivapaille Seinäjoen kuplahalliin muutaman kerran viikossa. Silloin treenikassista löyty vielä kendohousuista rakennetut treenihaalarit, kendokyynersuojat sekä rullaluisteluun tarkoitetut polvisuojat. Vain ja ainoastaan näiden avulla treenaaminen oli mahdollista. Kyl siin on varmaan taitoluistelijat ollu ihmeissään jos sattuivat koskaan edes kuplahalliin eksyä. -Hullujen hommaa!!
Intin jälkeen mies päätyi Helsinkiin koulun penkille tai hieman tarkennettuna valmennuskurssille. Poika pääs silloin ensimmäistä kertaa muuttaan omaan kämppää. Nooh se siitä. Pelitouhut kuitenkin jatkui ja SuperSunny (autoni) nähtiin kruisalevan Järvenpää (kämppä)-Hyvinkää (Hyps) väliä lähes päivittäin. Hyvinkäällä Akkerin statuksen saanut Ignatiuksen Heikki piti meikäläisestä hyvää huolta ja myönnettäköön että silloin kadoksissa ollut motivaatio löytyi taas. Jotain tuli tuon kesän aikana tehtyä oikein sillä 2006 maaliskuussa oli muutto Hyvinkäälle. Terveiset vaan Laihon Heikille (valmentaja) joka pyysi silloin mukaan ja auttoi työnhaussa. Työpaikka löytyi muutes Nordeassa jossa työt ovat jatkuneet aina tähän päivään.
Kauden jälkeen oli taas edessä muutto Vaasaan ja paluu koulun penkille. Joulukuussa 2006 pirauttelin Kärdelle edellisvuoden tavoin ja kyselin päästä taas mukaan Vifkin treeneihin. Tällä kertaa treenit EHKÄ maan parhaan maalivahtikoutsin (Esa Kurki) kanssa poiki pelipaikan joukkueessa ja kesä meni Vaasassa. Mitze (seinäjokelaisille tutummin Myhi) varmaan on samoilla linjoilla kun sanon et ollaan tuon kauden aikana kuultu kaikki mahdolliset Seinäjoki vitsit. Hissi juttu kuultiin ainaski kerran viikossa tai vähintäänkin silloin kun Saukkosen Lasse (jj) kävi kopilla uhoamassa.
Hienosti mennyt kausi päättyi kuitenkin ikävästi. Kauden viimeisessä pelissä Jippoa vastaan sain Tahvanaisen Timon monosta sen verran pahasti että lanttu pimeni täysin. Joku on joskus kuitannut et tais mies mennä vähä enemmänkin sekasi. Nooh! Sen puolesta varmaan puhuu se että jo seuraavana viikonloppuna olin kaatamassa Ilvesta Ruutupaitojen paidassa.
Taas oli yksi kausi paketissa. Joulukuu vuosimallia 2008 saapui ja taas täytyi ettii treeni- ja pelipaikkaa. Otin kapulan käteen ja pirautin tutulle miehellle. Tällä kertaa tosin piti vähä rohkasta itteä. Treenipaikka tuli ja pääsin kovaan treeniin Sillanpään Henrin ja Kurjen Esan kanssa. Koutsin kanssa sovittiin että saan treenata mukana kunnes uus pelipaikka löytyy. Ei löytyny. Vifkissä oli uusi koutsi ja veska tulossa Puolasta ja SJK päätyi Niemiseen. Samaan aikaan alkoi pää jälleen vaivata. Mies alkoi jo olla huolissaan että oliko ne pelailut nyt tässä. Kyl siin tuli muutamat itkutki väännettyy. Oli se sen verran kova paikka. Kaikki mahdolliset tutkimukset tehtiin, mitään ei kuitenkaan onneksi löytynyt. Lääkäri kuitenkin ehdotti taukoa palloilusta ja lepoa päänupille.
Päätin keskittyä futsaliin ja otin yliopiston palloiluasiat hoidettavaksi. Pelureiden määrä nousi nopsasti ja opiskelijoiden SM-kisoista oli tuomisina hopeeta. Sen verran pahat jäätymiset tuli vedettyy finaalin jälkeen telkkaris jotta Korsholmasta tuli soitto toukokuussa. Siel tulikin pelailtua kesä 2008. Pelitkin meni ihan mukavasti vaikka nousua ei lopulta tullut, (allekirjottanut loukkaantuneena) hyvä niin sillä Korsholmalla ei tule olemaan helppoa tällä kaudella Kakkosessa, ei ainakaan SJK:n kanssa 😉
Vuosi 2009 menikin enemmän tai vähemmän opiskellessa Italian Milanossa. Jossei matkasta tarttunut opintopisteitä niin ainakin matkaan lähti lukuisia upeita kokemuksia ja useat niistä jalkapallon parissa. Pääsin elämään 8kk todellista jalkapallokultturia. Tuona aikana kävin San Sirolla lähemmäs 20 kertaa, pääsin Interin mestaruusjuhliin Duomolle, olin paikanpäällä itse Maldinin jäähyväisottelussa ja törmäsin Bexiin Adidaksen liikkeessä.
Italialainen jalkapallokulttuuri on muutes jotain niin käsittämätöntä että se täytyy käydä itse kokemassa. Vielä lähemmäksi tuota kulttuuria pääsee kun asuu itse maassa. Italiassa on älytön määrä etnisiä ryhmiä joilla ei ole edes yhteistä kieltä. Kaikkia yhdistää kuitenkin rakkaus siihen yhteiseen ja niin hienoon lajiin Kuningas jalkapalloon. Italiassa jalkapallo näkyy ja kuuluu joka paikassa. Media hehkuttaa, haukkuu ja spekuloi päivittäin. Oli hyvin mahdollista että 80v paappa alkaa metrossa purkaa tunteitaan edellisen ottelun tappiosta, koska pitää itsestään selvänä että vieressä istuva opiskelija kattonu matsin.
Nyt alko mies innostua sen verran että mennään eteenpäin. Kiitokset seuralle ja valmentajille luottamuksesta ja mahdollisuudesta. Hienoa olla mukana rakentamassa seinäjokelaista jalkapallokulttuuria ja historiaa. Töitä on edessä ja niitä aletaan paiskia tammikuussa kun treenit taas alkavat. Kaiman, Rolfin ja Akkerin kanssa saadaan piiskata toisiamme eteenpäin. Olosuhteet Seinäjoen Wallsportissa ovat ainakin kunnossa. Ne on muutes niin loistavat että jopa Vaasalaiset myöntävät kateutensa. Enää ei siis tarvita kisahaalareita tai polvisuojia. Nyt on pelkkää samettia. Niin ja niitä taitoluistelijoita oon nähny jo pariin kertaan.
Ennen kuin lopetan niin Nostan hattua SJK:lle joka on lähtenyt toteuttamaan suunnitelmia ja tavoitteita päättäväisesti. Siitä hyvänä osoituksena päätoimisen päävalmentajan palkkaaminen. Tuohon lujaan ja vahvaan päättäväisyyteen kun lisätään 9 kokenutta kaveria hallituksessa, valmentajat, pelaajat, Klopit, tulevat Klopit sekä hieman pohjalaista sisua ja hulluttaa niin voidaan kesällä huomata kun 1000 seinäjokelaista saapuu keskuskentälle SJK:n matsiin seuran huivit kaulassa.
“Leemanni” kuittaa ja toivottaa kaikille antoisaa vuotta 2010.
Kentällä nähdään!!
(Leemanni on lajin harrastaja, joka palaa ensi kaudeksi kotikaupunkiinsa)
