Tasapeli perunapellolla
JBK – SJK 1-1 (1-0)
20 min 1-0 J-P Salminen (om)
76 min 1-1 Petri Huttu (rp)
Jalkapallokaupungiksi itseään tituleeraava Pietarsaari esitteli nerokkaita ajatuksiaan siirtämällä vahvasti kauden aloittaneen kotijoukkue JBK:n ja Seinäjoen Jalkapallokerhon välisen Kakkosen Lohko C:n ottelun biljardipöytää muistuttavalta ihanaiselta Keskuskentältä perunapeltoakin epätasaisemmalle Länsikentälle. Se ei taatusti suosinut kumpaakaan joukkuetta, eikä luonut oikein minkäänlaisia edellytyksiä hyvälle pelille.
Ei siis ollut mikään ihme, ettei kunnollista pelaamista syntynyt sen enempää viiden liigapelaajan voimin otteluun tulleelta JBK:lta kuin valkoisissa vieraspaidoissaan ensimmäistä kertaa tällä kaudella pelanneelta Kerholtakaan. Toki Länsikenttä oli kauniin vihreä, mutta sen epätasaisuus pesi kirkkaasti jopa Seinäjoen aina niin muhkuraisen Keskuskentän kunnottomuudessaan.
Kotijoukkue tuli varsin vahvasti ensimmäiset 15-20 minuuttia, eikä Kerho kyennyt luomaan ainuttakaan tekopaikkaa sinä aikana lähdettyään otteluun tutulla 4-3-3 -systeemillä, johon keskikentälle oli saatu apuja Kokkolan Pallo-Veikoista Benjamin Storbackan muodossa. Hyvin nuori mies esiintyikin, vaikka ajoittain hän haki huonolla kentällä liian vaikeita syöttöjä. Silti arvosana jäi palon plussalle.
Oli ironista, että kotijoukkue siirtyi johtoon Kerhon oman miehen, epäonnisen kippari Jukka-Pekka Salmisen, jalasta Juho Fribergin keskityksen painuttua yli hyvän ottelun pelanneen Jyri Niemisen ottelun 20. minuutilla. JBK:n ensimmäisen puoliajan ainoa oikea maalipaikka nähtiin vasta 41. minuutilla, jolloin yksi FF Jaron miehistä, Jimmy Wargh, pääsi nokikkain Niemisen kanssa. Nieminen peitti kuitenkin hyvin tilanteen pitäen siinä tilanteessa maalinsa koskemattomana. Ennen Warghin paikkaa oli Kerholla ensimmäisen puoliajan ainoat paikkansa.
Benjamin Storbacka pelasi mainiolla syötöllä Jani Asuintuvan päätyyn, mistä “Jankkeri” pisti hyvän keskityksen luukulle. Tommi Haanpää ei aivan ylettynyt ohjaamaan palloa aikaisemmin TP-Seinäjoenkin maalilla esiintyneen Markus Koljanderin taakse, mutta tilanne jatkui ja Haanpää pääsi toistamiseen yrittämään ohjausta siinäkään onnistumatta.
Toiselle puoliajalle vieraat muuttivat systeeminsä 4-4-2:een ja ottivat pelin täydellisesti haltuunsa. Isännät olivat pelillisesti koko toisen puoliajan vastaanottavina, mutta silti heilläkin oli paikkansa iskeä. Toisen puoliajan ensimmäinen loistopaikka osui 51. minuutilla pikkuisen ihmeellisellä tavalla varoituksen saaneelle Jukka Aholalle, joka tulitti pallon läheltä yli. Varoituksensa Ahola sai liu’uttuaan palloon. Tilanteessa Jari Sara loukkasi kuitenkin jalkaansa. Haparoiden taas kerran tuominnut Christoffer Sund antoi pelin jatkua pitkät tovit pallon oltua kummankin joukkueen hallussa. Kerho laittoi pallon sivurajaksi, että JBK:n huolto pääsi paikkailemaan Saraa. Sund kipitti Saran viereen ja antoi yllättäen jälkikäteen varoituksen Aholalle. Sen sijaan Juho Friberg ei varoitusta saanut telottuaan Jani Asuintuvan vain kahden metrin päässä Sundista. Herääkin kysymys, olisiko visiitti optikolle aiheellinen lähinäön ollessa noin heikko.
Kotijoukkueen taitavin pelaaja tuli onneksi kehiin vasta tunnin pelin jälkeen edelleen sarjan taitavimpiin kuuluvan Aleksei Eremenkon tultua penkiltä sisään. Oli huojentavaa, ettei isä-Eremenko vaivautunut kentälle aiemmin, sillä mies ei edelleenkään pistä palloa väärälle joukkueelle edes vahingossa. Lisäksi hän loi ne harvat tilanteet, jotka JBK:lla toisella puoliajalla oli.
Kerho pääsi kuitenkin yrittämään maalintekoa uudelleen 62. minuutilla Mikko Väänäsen päästyä läpiajoon. Epätasainen alusta teki kuitenkin temput, eikä Väänänen saanut palloa kunnolla kontrolliin ja näin Markus Koljander veti pidemmän korren maalillaan. Kuutisen minuuttia myöhemmin pääsi Tommi Haanpää laukomaan läheltä, mutta tuloksena oli vain kulmurisuma.
Juuri ennen kuin Kerho nousi tasoihin, oli JBK:lla omat saumansa ratkaista ottelu. Kaksikko Daniel Fellman – Jimmy Wargh pääsi yrittämään läheltä maalintekoa, mutta ensimmäisen vedon Jyri Nieminen torjui hyvin ja toinen painui maata kiertävälle radalle.
Pelikellon näytettyä 76. minuuttia, pääsi Johannes Saranpää ajamaan rangaistusalueelle, mutta Koljander syöksyi “Jossun” jalkoihin pilkun arvoisesti. Tai siis… erotuomari Christoffer Sundin mielestä se oli pilkun arvoinen juttu. Itse asiassa tuoksahti vahvasti sille, että kyseessä oli Sundin nakkaama paikkoheitto, sillä Jani Asuintupa kaadettiin huomattavasti selvemmässä tilanteessa ja sen Sund katseli sormiensa läpi.
Pilkun tulitti hurjalla itseluottamuksella maaliin mainion ottelun pelannut Petri Huttu, joka vain muutamaa minuuttia myöhemmin otti varoituksen kiskottuaan suurin piirtein takavyöstä Daniel Fellmanin nurin. Vielä pari minuuttia ennen loppua isä-Eremenko oli järjestää isännille täydet pisteet antamalla erinomaisen vaparin takatolpalle, mistä palloa pääsi ohjaamaan mitä ilmeisimmin ylösnoussut toppari, Jonas Sandlin. JBK:n pelaajien kädet nousivat jo tuuletuksiin, mutta Petri Niemi pisti kehiin moisen akrobaattisuorituksen ja siivosi pelivälineen kauas pois maalin lähettyviltä pelastaen pisteen Kerholle.
Kerholle tasapeli oli jo neljäs vieraskentillä, eli joukkue jatkaa edelleen tappioitta matkaotteluissaan. Se on tietenkin hyvä asia, mutta tasapeleillä ei pitkälle mennä. Voittoja kaivataan kipeästi ja ennen lomaa on mahdollisuus yrittää voittojen ottamista vielä kahdesti kotosalla sarjapeleissä kunhan pistetään ensin Veikkausliigan RoPS lujille cupissa.
Vieraista Johannes Saranpää palkittiin joukkueensa parhaana ja Petri Huttu kuittasi pari Veikkausraadin antamaa tähteä. Isännistä palkittiin peräti neljä pelaajaa. Olisi kai sitä voinut samalla vaivalla voinut palkita kaikki osallistuneet, niin tunnelma olisi ollut kuin piirisarjan pesisottelussa, jossa kaikki saavat lusikan.
SJK: Jyri Nieminen, Jani Asuintupa, Petri Niemi, Jukka Ahola (v), Petri Huttu (v), Mikko Väänänen, Jukka-Pekka Salminen, Johannes Saranpää, Benjamin Storbacka (60. Mikko Kärki), Tommi Haanpää, Marko Huttu (60. Miika Asunmaa)
Kuvagalleria op”
