Takaa tasoihin
JBK – SJK 2-2 (1-0)
22 min 1-0 Thomas Kula
50 min 2-0 Jani Bäckman
73 min 2-1 Petri Niemi
75 min 2-2 Tiitus Lehtinen
Seinäjoen Jalkapallokerhon perjantainen rantaretki Pietarsaareen oli lävähtää päin naamaa kuin venetsialaisten raketit huomenissa. Edellislauantain huikea esitys sarjajohtaja FC Santa Clausia vastaan oli etenkin ensimmäisellä puoliajalla kaukainen muisto siitä tekemisestä, mitä oikeasti on joskus osattu.
Liekö niin, että Ville Pajulan ja Petri Hutun vaihtuminen avauksen osalta Timo Rauhalaan ja Toni Kujalaan olisi sitten vaikuttanut näin paljon ja radikaalisti joukkueen tekemiseen, vai missä oli vika? Tuskin sentään.
Ensimmäisellä puoliajalla kotijoukkue nimittäin vei ja vieraat seurasivat tapahtumia pääsääntöisesti katseella ajoittain lähempää, ajoittain kauampaa. Pääsääntöisesti kuitenkin seurasivat sen sijaan, että olisivat teheneet asioille jotakin.
No, ei ihan koko totuus tuossa ole, sillä oli Kerhollakin maalittomassa tilanteessa omat maalipaikkansa iskeä vaikkapa 2-3 kertaa. Eipä nyt onnistuttu ja niin Daniel Fellman punnersi väkisin päätyrajalle ohi Timo Rauhalan, syötti takaviistoon tarjoillen namupaikan Thomas Kulalle, joka ei erehtynyt, vaan vei vieraat johtoon.
Reilun puolen tunnin jälkeen tehtiin sitten jo ensimmäinen vaihto kun siipeensä saanut Toni Kujala teki tilaa Kerhon ensimmäiselle ulkomaalaiselle sopimuspelaajalle, puolalaiselle Dominik Plazalle. Plaza kun on puhdas target-sentteri, pistettiin kalustoa jälleen uuteen järjestykseen. Kenties se sitten johtui siitä, että JBK loi jakson loppuun kolme todella loistavaa paikkaa, joista selvittiin sekä Petri Tuomelan torjuntojen, että ihan silkan onnen avulla. Pahimmassa tapauksessa JBK olisi voinut johtaa peliä tauolla noin neljällä maalilla.
Ei paljon naurattanut. Paitsi Klopit. Siis siinä mielessä, että hersyvä huumori kukki reilusti yli 20 äänijänteitään armotta kuluttaneen vierasjoukkueen kannattajan kerrottua omia totuuksiaan niin avustavalle, kotijoukkueen koutsille, kuin Ilya Murgallekin, jota pidettiin luokattoman käsiohjelman numeroiden mukaisesti Mika Pitkäsenä. Edes joku homma oli kuosissa jo ensimmäisellä puoliajalla.
Kuosissa ei Jeppiksessä ollut järjestelyiltään kuin uudenkarhea kenttä. Käsiohjelmassa oli kotijoukkueen kohdalla virheitä, pallopoikia ei näkynyt ja verbaalisesti lahjakas “katsoja” pääsi vierasjoukkueen penkin taakse räksyttämään, sillä eipä näkynyt järkkäreitäkään.
Toinen puoliaika alkoi jokseenkin murheellisesti. JBK:n alakerta katkaisi Kerhon hyvän hyökkäyksen ja iski ilkeästi vastaan. Siis todella viheliäisesti. Kotijoukkueen kolme tähteä saanut Mathias Wargh kyllä keskitti hienosti ja lähinnä kontallaan suurimman osan ottelusta ollut Jaro-apu Jani Bäckman puski isännät kahden maalin johtoon kun toista puoliaikaa oli pelattu viisi minuuttia. Nyt nauratti entistäkin vähemmän.
Toisaalta, taas kerran tällä kaudella nähtiin se, että pitää antaa pari maalia eteen, jotta homma alkaa sujua pelaamisen muodossa ja ruvetaan pistämään ahteria kentän pintaan, tappelemaan palloista ja voittamaan niitä siihen malliin kuin soisi tapahtuvan läpi ottelun. Ihan kuten niitä parempia porukoita vastaan.
Onneksi peli sentään sen verran koheni, että maalejakin nähtiin. Ensimmäistä maalia edelsi ns. liigapelaaja Jani Bäckmanin todella härski taklaus. Ilmeisesti itseään liigapelaajan statuksella liikuttava Bäckman kokee, että hän voi surutta teloa Kakkosen pelaajia. Mies ajeli siihen malliin Timo Rauhalan, että kaukana ei ollut jalkojen katkeaminen. Kenties Bäckman on ylpeä “kovuudestaan”. Kenties erotuomari Janne Vehniän pitäisi miettiä, onko erotuomarin roolissa mitään sellaista, että pitäisi esimerkiksi suojella pelaajia kentällä. Ainoa oikea ratkaisu olisi ollut punainen kortti.
Sitä punaista ei nähty, mutta vapari nähtiin ja Petri Niemi puski kauden ensimmäisen osumansa Ville Ylisen vaparista kaventaen ottelun.
Kauan ei tarvinnut odottaa tasoitustakaan. Jossakin siinä välissä erotuomarin asuun pukeutunut Vehniä piti puhuttelua kummallekin kapteenille. Käsittämätöntä oli, että Kerho ei ollut käytännössä aiheuttanut juuri ainuttakaan vaparia ja Vehniä puhutteli kumpaakin JBK:n pelin lähdettyä loppua kohti lapasesta.
Tasoituksensa Kerho värkkäsi vain pari minuuttia kavennuksen jälkeen. Tälläkin kertaa asialla oli kippari Ylinen, joka lähetti kulmurin alueelle. Siellä pallo otti muutaman flipperipompun ja lopulta Tiitus Lehtinen tulitti pallon verkkoon tasoittaen ottelun. Osuma oli Tiitukselle kauden toinen ja topparikaksikolle ottelun toinen.
Vaikka joukkue nousi kahden maalin takaa, ei se silti ollut mikään suuri riemuvoitto. Tällainen peli oli pitänyt oikeasti hoitaa. JBK on juuri sillä sijalla sarjassa, mille se kuuluukin. Niin myös Kerho näiden esitysten perusteella. Suoritusten taso viikon sisään heittelee melko huikealla tavalla. No, joka tapauksessa tasapeli on kuitenkin parempi kuin ei pinnaakaan, joskaan sarjataulukossa tämä ei näy sijoitusten valossa, sillä keskikasti on todella tiivis.
Olihan joukkueessa toki myös onnistujia. Itse asiassa melkomonta huomioiden pelin tuloksen. Maalivahti Petri Tuomelan pelastukset olivat huikeita, keskikentällä Ville Ylinen ja tauolta tullut Miikka Tuovila olivat myös ihan OK. Varsinkin Tuovila sai pelin rullaamaan oikeaan suuntaan. Mikko Väänänen pelasi pakkina vahvasti. Vaihdosta tullut Dominik Plaza tulee takuuvarmasti olemaan selkeä vahvistus joukkueelle.
Warghin lisäksi ottelussa tähtiä jaettiin kaksin kappalein Kerhon Miikka Tuovilalle ja yhden sakaraisen verran isäntien Thomas Kulalle. Lisäksi vieraista palkittiin joukkueen parhaana Petri Niemi. JBK:sta taisi jonkinlaisen palkintolusikan saada lähes jokainen.
SJK: Petri Tuomela, Mikko Väänänen, Tiitus Lehtinen (v), Petri Niemi, Timo Rauhala (v), Ville Ylinen, Juha Etelä-Aho (89. Anssi Syrjämäki), Nuutti Panula (46. Miikka Tuovila), Toni Kujala (35. Dominik Plaza), Mikael Muurimäki, Teemu Penninkangas
Tästä kuvagalleriaan
