Tähtiä kuin Otavassa
SJK – IFK Vasa 7-1 (5-0)
02 min 1-0 Roope Takala
30 min 2-0 Henri Huilla
33 min 3-0 Sami Viljanen
38 min 4-0 Sami Viljanen
45 min 5-0 Miika Korpela
50 min 5-1 Markus Nordman (rp)
58 min 6-1 Sami Viljanen
74 min 7-1 Jesse Sarajärvi
Seinäjoen Jalkapallokerhon A-juniorit ottivat tyrmäävän voiton ikäluokan SM-sarjan paikallisottelussa ennakkoon varsin vahvaksi talven perusteella oletetusta IFK Vasan tähtisikermästä.
Ainoat tähdet, joita nyt Prunttimäen upeassa syysillassa nähtiin, pukeutuivat mustaan ja kultaan. Eivät tuikkineet tällä erää edes IFK:n paidan rintamukset, sillä kyyti oli aivan järjettömän kylmää alkuminuuteista lähtien.
Kaiken rehellisyyden nimissä on toki sanottava, että maalin tappioasemassa vaasalaisilla oli mahdollisuutensa. Kertaalleen pallo kajahti pystypuuhun ja sininuttuiset tuulettivat jo maalia, mutta pallo kimposi ulos. Toisen kerran kotijoukkueen maalivahti Tuomas Karjanlahti tarjosi seikkailullaan sauman tasoitukseen, mutta nyt alakerta oli muilta osin hereillä siivoten pallon maaliviivalta.
Siinä oli vieraiden momentum ja ottelun kulminaatiopiste. Sen jälkeen kentällä oli vain yksi joukkue ja se yksi joukkue oli Kerho.
Käytännössä kotijoukkue ratkaisi kamppailun erikoistilanteista. Ensimmäisen osuman tavoin myös toinen syntyi ilmatilasta. Nyt pallon tarjoili takatolpalle Miika Korpela ja Henri Huilla nousi ylimmäksi puskien pallon maaliin Benjamin Å;strandin jalan kautta.
Myös kolmas maali syntyi päällä. Nyt edellisen maalin viimeistellyt Henri Huilla tarjoili keskityksen kulmurin jälkitilanteesta ja huikean ottelun pelannut Sami Viljanen puski pallon kohtalaisen helposti ohi Antti Ruostekosken.
Tahti jatkui edelleen tyrmäävänä. Edellisen maalin iskenyt Sami Viljanen oli jälleen pahanteossa kulmurin jälkeen viimeistellen huolella lukemiksi 4-0 pelikellon ehdittyä 38. minuutille.
Aika moni haukkoi jo tässä vaiheessa henkeään, sillä oletusarvona oli, että IFK tulee matsiin tosissaan haastamaan kotijoukkueen. Sitä haastamista ei todellakaan kyetty paikallistamaan kymmenen minuutin jaksoa lukuunottamatta.
Vielä ennen taukoa sinetöitiin ensimmäisen puoliajan nöyryytys täydelliseksi Kerhon saatuan noin 20 metristä sivuvaparin. Kippari Miika Korpela lähetti kierteisen pallon luukulle ja kaikkien yllätykseksi se painui suoraan takakulmaan maalivahdin harottua taas tyhjää. Maali oli todellinen kouluesimerkki siitä, miten tällaisessa vaparissa on meneteltävä. Vaikka maali näytti helpolta, se ei välttämättä ole sellainen maalivahdille, koska pilkun kohdalla oli liikehdintää kuin Kehä III:lla ruuhka-aikana.
Peli oli siis taukoon mennessä ohi.
Toinen puoliaika ei kuitenkaan mennyt potkupalloksi, vaan IFK:lle on oikeasti nostettava hattua siitä, että joukkue tuli kentälle taistelemaan toivottomassakin tilanteessa. Pientä balsamia haavoihin joukkue sai kun Kakkosessakin pelannut Markus Nordman kavensi pilkusta toisen puoliajan viidennellä minuutilla.
Tuo maali jäikin maajoukkuevalmennuksessa olevien tai olleiden vaasalaisten ainoaksi kosmeettiseksi ilonhetkeksi illan ottelussa.
Vajaat kymmenen minuuttia IFK:n kavennuksen jälkeen kotijoukkue piti sinipaitaisia pujottelukeppeinään rakentaen lopulta Miika Korpelan toimesta tekopaikan Sami Viljaselle, jolla oli kunnia sinetöidä knallitemppunsa valmiiksi upean sommitelman päätteeksi.
Hyvän matsin pelannut Jesse Sarajärvi kyykytti vieraita vielä kertaalleen taistellen Erno Ruismäen esityön jälkeen itselleen tekopaikan, josta hän sijoitti pallon takakulmaan täydentäen loppunumeroiksi 7-1.
Kotijoukkueen esitys oli vaikuttava. Talvella joukkueet olivat kahdesti vastakkain ja silloin IFK vaikutti todella hyvältä ryhmältä. Nyt se jäi jalkoihin pelin jokaisella alueella ja aivan erityisesti fysiikassa vaasalaisia vietiin mennen tullen.
Hieman ironista, että paperilla IFK:n oikea laita on yksi joukkueen vahvuuksista. Siellä pelasivat poikien maajoukkueessa esiintyneet Hampus Holmgren ja Rasmus Berglund, joita Sami Viljanen vei siihen tyyliin, että pahimmassa tapauksessa tekonivelten hankinta on edessä.
OK, kyseessä oli vain yksittäinen ottelu, mutta ainakin tällä erää kotijoukkue oli valovuosia edellä vieraitaan onnistuen vielä haaskaamaan tukun loistavia paikkoja. Toki kuuden maalin voitto on ihan makoisa paikalliskamppailusta.
Aivan ottelun lopussa vieraiden toppari, Benjamin Å;strand katsoi tarpeelliseksi ajella jalkapohjat edellä Aleksi Ahteen sääriin. Temppu oli tarpeeton ja sen lisäksi törkeä. Nyt hän selvisi tempustaan keltaisella ja oli onni, ettei “Allu” loukkaantunut. Tilanteen ollessa 7-1 voisi olla ihan hyödyllistä pohtia, onko moinen tarpeellista ja onko se “kovaa peliä”, vai onko se silkkaa hölmöyttä.
Kokonaisuutena peli oli siisti, eikä sen suurempia hölmöilyjä tai ylilyöntejä nähty ja hyvä niin.
Ottelun tuominnut Jarkko Kosola selvisi ensimmäisestä SM-sarjapelistään ihan kunnialla. Vähemmän hän pelissä virheitä teki kuin yksikään pelaajista.
Voitto nosti Kerhon taistelemaan SM-mitaleista. Pelejä on jäljellä vielä viisi, mutta siitä holimatta kuuden ensimmäisen kamppailun selvittäminen tappioitta on jo hyvä suoritus, sillä 14 pisteellä ei sarjasta putoa.
Vaikka IFK onkin sarjassa viimeisenä saalistettuaan vain yhden pisteen, joukkueella on sen verran laadukas materiaali, että heidään toivoisi oikeasti nyt puristava sen verran voittoja, että joukkue pystyisi puristamaan paikan ensi vuoden sarjaan. Vaikeaa se taatusti tulee olemaan, mutta laatua joukkueesta löytyy, kunhan löytyy uskoa.
Kotijoukkueen valmnneuskaksikosta Max Peltonen oli taatusti tyytyväinen omiensa esityksen jälkeen, valmensihan hän viime kaudella vielä IFK:ssa ja vastassa oli tuttuja kasvoja.
– Olen tosi tyytyväinen joukkueeseen ja ylpeä jokaisesta jätkästä. Jokainen teki kovan työn ja me ansaitsimme tämän voiton. Pakko antaa kuitenkin tunnustusta IFK:lle, sillä heillä oli hyvä kymmenen minuutin pätkä, jonka aikana olisi voinut tapahtua mitä tahansa, tiivisti Peltonen tunnelmat kieltäytyen puhumasta Suomen Mestaruudesta, joka on käden ulottuvilla.
Tai no, kaukanahan moinen haavekuva on. Mitalikin on vielä kaukana. Silti, ajatuksella on hauska leikkiä. Puolitoista vuotta sitten seurajohtoa pidettiin ihan hulluina kun edes puhuttiin A-juniorijoukkueen pystyyn pistämisestä. Nyt joukkue taistelee mitalista jo toisena syksynä peräkkäin jäätyään viime kaudella neljänneksi maalierolla.
– Hehheheh, ei tuollaisesta kannata puhua. Katsotaan nyt ensin matsit FC Reipasta ja HJK:ta vastaan. Niissä on meille haastetta ihan tarpeeksi, huomautti Peltonen varsin aiheellisesti.
SJK: Tuomas Karjanlahti, Joona Lautamaja (72. Teemu Nimell), Pekka Rousu, Henri Huilla, Roope Takala (77. Tuomas Kallionpää), Miika Korpela, Aleksi Ahde, Sami Viljanen, Jesse Sarajärvi 77. Joonas Kuivalainen), Akseli Metsä-Ketelä (46. Eetu Takala), Teemu Penninkangas (65. Erno Ruismäki)
