S*M*A*S*H* eli mitä kuuluu lasaretiin
Seinäjoen Jalkapallokerhon joukkosidontapaikan aktiviteettia lienee hieman syytä päivittää. Ellei näin tapahtuisi, voisi joku syyttää asioiden laiminlyömisestä.
Tapaus Christian Sund – “Kisu” on tunnustanut ottaneensa jo ensimmäiset hölkkäaskeleet loukattuaan nilkkansa treeneissä. Tiettävästi JJK:sta tälle kaudelle tullut keskikenttäpelaaja on nähnyt pallon myös muualla kuin Canal+:n jälkilähetyksissä, mutta tähän ei ole saatu minkäänlaatuista vahvistusta. Voi olla, ettei se ollut jalkapallo, vaan maapallo. Arvioitu laskeutumisaika on noin kaksi viikkoa, ehkä +/- kuukausi.
Tapaus Teemu Penninkangas – Tuo Alavuden levypalloriistäjää muistuttava lahja Seinäjoen jalkapallolle, “Penni”, on paikallistettu paitsi Wallsportin punttisalilla, myös katsomossa itseään paremmannäköisessä seurassa. Tarkoittaa siis daamiseuraa. Mikäs siinä siis on katsomossa viihtyessä. Tarkasti ajatellen, kuka kaipaa testosteronin tuoksua ja karvaisia köriläitä pukukopissa, jos toinen vaihtoehto on tuota luokkaa? Jalasta on kaikenmaailman kipsit, siteet, muovilastat ja muut asiaan kuulumattomat raajojen lisukkeet poistettu ja yläkeho alkaa muistuttaa punttisalin jäljiltä jo ihan a) atleettia tai b) urheilijaa. Valitkaa itse. Pallotreeneihin on vielä matkaa.
Tapaus Toni Kujala – “Figo” tuo kaikkein eniten vastakkaisen sukupuolen edustajia katsomoon magneetin tavoin naaraava joukkueen kansikuvapoika menee sirkkeliin. Jalomieliset sedät valkoisissa takeissaan ovat antaneet ymmärtää, että sen sijaan, jotta mies lahdattaisiin Pohjois-Seinäjoen taajamassa sijaitsevassa lihanjalostustehtaassa, suunta on kuitenkin Kirurgikeskus. Siellä poistetaan nilkkaa kiusaava luupiikki. Operaatio on ainakin ennakkoon varsin pienimuotoinen ja telaketjuosaston armoton raataja nähdään kevään mittaan jälleen tekemässä sitä, mitä hän toiseksi parhaiten osaa. Parhaitenhan “Figo” osaa… ai niin, painokelvotonta.
Tapaus Mikael Muurimäki – Kerhon maalitykki “Mikki” Muurimäki käveli kohtuullisen useita paikalle saapuneita vastaan Reinot jalassa ja kyynärsauvat kädessä hallilla tänään. Ilmeisesti asia vaatii hieman selvittämistä tai ainakin jonkunmoisen seurannan. Polvessa magneettikuviisa nähti pienimuotoinen rustovaurio osoittautui hieman kuun kraateria pienemmäksi ja näppärä lääkäri setä sitten tarjoili sapelia “Mikille”. Itse asiassa tämähän ei sinällään ollut mikään kosminen kokemus kenellekään. Yleensä tässä vaiheessa kautta “Mikillä” on ollut sen verran selkä pipi, että harjoittelu on siirretty siihen kohtaan, missä keinonurmi on puskenut hangen alta esiin Joupiskalla. Siitä huolimatta vuodesta toiseen saldo on ollut minimissäänkin laadukasta, parhaimmillaan huikeaa. Operoinnin kohde arveli olevansa kuukauden päästä treidaamassa sauvoja muihin menopeleihin.
Tapaus Jaakko Lampi – “Jaskan” murtunut nilkka vaatii parantelua kyllä vielä tovin verran. Tässä vaiheessa on kuitenkin ihan loistava tilaisuus hioa Eddie Van Halen riffit kuntoon, jottei ihan koko suvi haaskaannu moiseen humputukseen.
Tapaus Tiitus Lehtinen – Porukan toinen guitar hero on saanut ojentajalihaksensa, siis ainakin sen oletetun, kuntoon. Sen sijaan puolimaraton uikkareissa aiheutti kylmää kyytiä. Itse asiassa Tiitus on potenut flunssaa viikon päivät. Paha palaa takaisin. Haluttiin tai ei. Vastustajat ei, muut kyllä.
Kaikessa lyhykäisyydessään muita pahemmin loukkaantuneita ei edes ole. Tuntuu suorastaan kummalliselta, koska viime kaudella pelkkä loukkaantuneiden pelaajien nimilista olisi täyttänyt pari A4-kokoista arkkia.
