Se saatiin, mitä haettiinkin
JBK – SJK 1-3 (0-1)
22 min 0-1 Petter Meyer
46 min 0-2 Petter Meyer
67 min 0-3 Lee Brennan
75 min 1-3 Giorgi Khidasheli
Seinäjoen Jalkapallokerho otti kauden neljännen voittonsa sarjapeleissä, ensimmäisen voittonsa vieraskentällä isäntäseura Jakobstads Bollklubbista ja piikkipaikan yksinään haltuunsa Kakkosen Lohko C.ssä.
Kaiken edellä mainitun lisäksi illan matsi korjasi sellaisenkin tilastoharhan, joka vaivasi mieliä, että nyt Kerho ON voittanut sarjassa neljä peliä peräkkäin.
Kauniilla esityksellä voitto ei kuitenkaan tullut, sen on varmasti jokainen läsnäollut (ja muutama sivustahuutelija, joka ei koskaan Kerhon peliä ole edes nähnyt), valmis allekirjoittamaan.
Itse asiassa tällä kertaa kohdattiin joukkue, joka lähti ennakkoluulottomasti haastamaan Kerhon joukkueen omilla aseilla, eikä sitä tehnyt lainkaan hullummin.
Viime vuodda B-junioreiden SM-sarjassa pronssia napanneet FF Jaron nuoret pojat olivat nyt nousseet astetta korkeammalle rappuselle ja ihan mainiolla tavalla. Junnuikäisiä pelimiehiä vilisevä ryhmä pyrki pelaamaan, haastamaan ja pistämään palloa nopeasti liikkeelle. Siinä joukkue myös ajoittain onnistui hienosti ja olikin iskeä ensimmäistä kertaa pallon maalivahti Luis Fernandon selän taakse ottelun yhdeksännellä minuutilla kulmurinsa jälkeen.
Tuon vedon “Luffe” vielä selvitti uudeksi kulmaksi, mutta selkeä myrskyvaroitus upeassa kevätillassa Länsikentällä oli saatu. Hereillä olisi ehdottomasti pitänyt olla alusta alkaen.
Vähitellen vieraatkin saivat pelijuonesta kiinni, mutta silti pelaaminen vaikutti ajamiselta ylämäkeen käsijarru päällä. Mikä lie painoi korvien välissä, liekö ajatuksena ollut, että kyllä tämä matsi nyt hoidetaan joka tapauksessa. Niin toki hoidettiinkin, mutta pelaaminen ei muistuttanut kovin pahasti Barcelonaa. Ei edes Real Madridia.
Vartin pelin jälkeen Kerho sai ensimmäisen maalipaikkansa ensimmäistä kertaa avauksessa olleen ja todella pirteästi pelanneen Mikael Muurimäen pakotettua isäntien Andres Brunellin venymään maalillaan ihan parhaaseen torjuntaansa. Lisää tuli pari minuuttia myöhemmin edellisessä ottelussa kolme maalia viimeistelleen Petter Meyerin lauottua putkeen.
Pari minuuttia Meyern rimalaukauksen jälkeen täydellisessä nesteessä ottelun alusta saakka ollut JBK:n vasen pakki, hidas, kankea, hiukan joukkueen ikäprofiiliin sopimaton ja kuuleman mukaan ihan huumorimies, Toni Mensakov repi häneltä helposti karanneen Arttu Seppälän kädestä nurin.
Tässä vaiheessa vielä ottelun tuominnut Vesa Toivola katseli hommaa läpi sormien, mutta myöhemmin ottelussa pahakin sai palkkansa.
Sitä ennen Kerho kuitenkin iski ensimmäisen osumansa Ville Ylisen tavoitettua vauhdissa olleen Petter Meyerin, joka kiitti, tulitti, kumarsi ja pokkasi illan ensimmäisen ja kauden neljännen maalinsa. Jos Länsikentän pelikellossa olisi ollut viisarit, ne olisivat osoittaneet pelatuksi 22. minuuttia.
Parin JBK:n harmittoman kulmurin jälkeen Kerho loi lisää painetta Mensakovin laidalle. Nyt hän kaatoi Seppälän uudelleen rangaistusalueella ja tämäkin meni vielä väljän tulkinnan myötä läpi sormien. Sen sijaan kaksi minuuttia myöhemmin, kolmannen kerran Seppälää rikkonut Mensakov katseli keltaista. Ja aiheesta.
Noin puolen tunnin kohdalla Kerho sai muutaman kulmurin, joista Petter Meyer pääsi kahdesti puskemaan erinomaisesti. Ensimmäinen osui taas poikkihirteen ja jälkimmäinen meni pallon mitan ohi, mutta syystä tai toisesta Kerho sai siitä uuden kulmurin.
Vielä ei kuitenkaan ollut toisen maalin aika, ei vaikka Mikael Muurimäki pääsi kokeilemaan toistamiseen Brunellin taitoja. Myös tällä erää nuori hujoppi oli mies paikallaan selvittäen tilanteen kulmuriksi.
Mensakovin seuraava temppu oli kaataa läpiajoon vauhdilla karannut Petter Meyer takaapäin, eikä erotuomari Vesa Toivolalla tällä erää ollut mitään muuta saumaa kuin nostaa taparikolliselle toinen kortti ja lähettää mies jo 39. minuutilla tepastelemaan kohti suihkua.
Tilanteesta seuranneen vapaapotkun laukoi Christian Sund todella mainiosti aivan alakulmaan, mutta joukkuettaan ensimmäisellä puoliajalla pystyssä pitänyt Anders Brunell venytti taas näppinsä pallon tielle. Nuorukainen pelasi aivan huikeasti ensimmäisen puoliajan pitäen Kerhon maalitilin yhdessä.
Heti toisen jakson alussa vieraat kuitenkin ratkaisivat ottelun. Asialla oli, kuinka muutenkaan, maalien makuun päässyt Petter Meyer, joka sai Mikael Muurimäeltä loistavan syötön, jonka päätteeksi maalitykillä oli aika helppo työ viimeistellä illan toinen osumansa.
Käytännössä peli ratkesi tuohon osumaan. Käytännössä myös Kerhon peli meni aikamoiseksi kävelemiseksi ja pelin loppumisen odotteluksi.Voisi sanoa, että sen jälkeen loppui se vähäinenkin liike, mitä nähtiin ensimmäisellä puoliajalla. Palloa saatettiin hieroa pitkät tovit ja pääosin alaspäin.
Viimeinen kuolinisku kotijoukkueen haaveille tuli 67. minuutilla Lee Brennanin toimesta. Nuori britti otti pallon haltuunsa keskikentällä, katsoi tilanteen ja laukoi noin 25 metristä ihan huiman vedon yli maaliin loukkaantumisen vuoksi vaihdetun Emil Öhbergin.
Ironista kyllä, Öhbergin vartioimaa maalia kohti ei ylivoimalla saatu oikeastaan kuin kolme laukausta. Yksi meni sisään, toisen Lee Brennan kilautti tolppaan ja kolmannen, Teemu Penninkankaan venytyksen, Öhberg selvitti nipin napin.
Maalinsa 345 minuuttia puhtaana pitänyt Luis Fernando joutui antautumaan ensimmäisen kerran kuluvalla kaudella rähmättyään melko heppoisen keskityksen suoraan FF Jarosta JBK:n väreihin farmisopparin kautta tulleen georgialaisen Giorgi Khidashelin jalkoihin, eikä ns. ammattimies moisesta paikasta voi erehtyä. Niinpä loppui “Luffen” nollaputki siihen.
Ottelun viimeisen vartin aikana ei nähty mitään järin suuria hienouksia, jos niitä ei nähty oikeastaan koko matsissa.
Kyllä Kerho voittonsa ansaiti. Siitä ei liene kahta sanaa. Se riitti kolmeen sarjapisteeseen. Peli oli tahmeaa, mutta edelleen on aivan hyvä, jos hiukan vaatimattomammallakin pelillä voittoja tulee. Nyt niitä on tullut neljä, eikä enempään ole ollut mahdollisuutta.
On myös selvää, että pelin on parannuttava lauantaita ajatellen. Kaksi peräkkäistä ottelua kahden tappion jälkeen voittanut FC YPA tulee takuuvarmasti Kerhon kimppuun raivopäään vimmalla.
Palkintoraati antoi aivan ansaitusti kolme Veikkaustähteä Kerhon Petter Meyerille, jostakin mystisestä syystä kaksi kotijoukkueen Mika Granholmille ja yhden vieraiden Ville Yliselle. JBK:n teinitähdistä niin Joni Remesaho, Jimi Ruotslainen kuin Iidle Elmikin olivat selvästi Granholmia parempia illan matsissa, mutta makuasioitapa nuo pystit lienevät.
JBK:lle on ehdottomasti nostettava hattua. Joukkue lähti pelaamaan, ei peruuttelemaan. Kunniakas suoritus ei luonnollisesti pitkään lämmitä, ellei sarjapisteitä ala tulla. Mikäli joukkue pelaa tuolla tasolla viikosta toiseen, niitä pisteitä kuitenkin myös tulee.
Nyt on karisteltu kaikenmoisia peikkoja kyydistä, joten seuraava haaste on kaataa FC YPa. Siinä ei vielä ole kolmen vuoden kuluessa onnistuttu. Olisiko jo sen aika?
SJK: Luis Fernando, Timo Rauhala, Tiitus Lehtinen, Mikko Ylihärsilä, Ville Ylinen, Lee Brennan, Chris Cleaver (70. Mikko Väänänen), Christian Sund (v), Arttu Seppälä (82. Miika Korpela), Petter Meyer, Mikael Muurimäki (59. Teemu Penninkangas)
