Muutaman sanan vuodatus
Pari yötä nukuttuani, tosin varsin kehnosti, Suomen Palloliiton radikaalin muutosohjelman tassuuni saatuani ajattelin sitten pukea joitakin päässä kirmaavia ajatuksenriekaleita lauseiksi. Ehkä lauseet eivät ole kaikki täysin kärkeviä, mutta uskoisin, että perusajatus näistä irtoaa ja selkenee. Siis se, mitä itse ajattelen uudistuksesta.
Palloliiton uudistus on omalla tavallaan menemistä oikeaan suuntaan. Siitä ei pääse yli, eikä ympäri. Uudistuksen julkistamisajankohta oli itkettävän, naurettavan, surkuhupaisen ja yksinkertaisesti typerän rajamailla. Käytännössä näin ei voi kilpaurheilussa, ei vedonlyönnissä, ei työelämässä, eikä missään muussakaan menetellä. Eikä se uudistus kokonaisuutena tällaisenaan ole edes järkevä. Paitsi jos asiaa katselee suuren liigaseuran lasien takaa.
Ainoa oikea aika esitellä tällainen uudistus olisi ollut kauden jälkeen. Silloin ne seurat, jotka aikovat oikeasti ja tosissaan satsata suomalaisen huippujalkapallon kehittämiseen, olisivat sen voineet tehdä. Nyt homma menee hiukan kuin arpajaisissa, jossa myydään ensin kallis arpa ja vasta sen jälkeen kun arvat on myyty, arpajaisten järjestäjä kertoo, että “ai niin, palkintona onkin vanha Jopo sen uuden Mercedeksen sijaan”. Tai lauantain Lotto-arvonnassa. Jokainen tekee sijoituspäätöksensä. Jos tiedossa on, että lauantaina on jaoessa kaikkien aikojen lottopotti. Sitten joku satsaa siihen satasen. Odottaa innolla. Mahdollisuudet ovat paremmat kuin normiviikolla, jolloin panostus on nolla tai euron pari. Lauantaina tulee kuitenkin tietoon, että itse asiassa pottia ei olekaan jaossa. Jaossa onkin vain lohdutuspalkintoja. Huono tuuri. Ajoitus meni perseelleen, mutta minkäs teet. Kyllähän se kaikilla pelaajilla tiedossa oli, että näin voi oikeasti meillä käydä.
Lähtökohtaisesti ajatusmalli, joka esiteltiin, toimii varmasti ylimmällä sarjatasolla. En osaa sanoa, mikä se oikea määrä joukkueita on, mutta Job Dragtsman, joka maailmaa on nähnyt muualtakin kuin Palloliiton norsunluutornista, mielestä se ei ainakaan ole 10 joukkueen sarja. OK, tällä saadaan Veikkausliigaan pitkässä juoksussa seitsemän ottelua lisää. Joku oli jossakin sitä mieltä, että kyllä Barcelona tai Real Madridkin haluaisivat yhden El Clasicon kauteen lisää. No, ehkä niin. Entäs KuPS, FF Jaro tai FC Lahti? Noin ihan esimerkkinä. Haluavatko ne yhden pelin lisää a) toisiaan vastaan, b) ylipäätään ketään vastaan yhdelle kaudelle?
Eniten porua uudistus aiheuttaa aiheellisesti kun puhutaan Kakkosesta ja nousumahdollisuuksista sieltä. Tällä systeemillä tuhotaan ruohonjuuritason tekeminen lähes totaalisesti. Sen sijaan, että joukkueet tekisivät pitkäjänteisesti työtä kehittääkseen Isännän Ääni -seminaareissa vahvasti Palloliiton toimesta mainostettua yhteen hiileen puhaltamista ja työn tekemistä suomalaisen jalkapallon kehittämiseksi, tällä edes autetaan sitä, että tulee joukkueita, jotka ostavat lentokoneellisen ulkomaalaispelaajia ja nousevat niiden voimalla. Tämäkö sitten on sitä suomalaisen jalkapallon kehittämistä pitkässä juoksussa?
Kenen etu on, että Kakkosesta nousee joukkue, jossa suomalaista on vain nimi ja yltiöpäinen taustavaikuttaja liian suuren tilin kanssa? Jos ne rahat, jotka Kakkosen tasolla kylvetään keskinkertaisiin ulkomaalaispelaajiin, laitettaisiin juniorityön kehittämiseen, oltaisiin oikealla tiellä. Kakkosessa ei pitäisi olla ainuttakaan erikseen Suomeen jalkapalloa pelaamaan tuotua pelaajaa. Oma lukunsa on esimerkiksi opiskelijat tai Suomeen juurtuneet ehtoopuolen jäähdyttelijät.
Suomen Palloliiton huippujalkapallojohtajan, Petri Jakosen, mukaan asiat ovat olleet seurojen tiedossa jo viime syksynä. Strategisten muutosten osalta kyllä. Ei tällaisten tekojen. Jos tämä on Jakosen mielestä nyt tapa viedä eteenpäin suomalaista jalkapalloa, olisi todellakin huikean mielenkiintoista tietää, miten hän näkee Kakkosen seurojen tilanteen jatkossa. Tai Kolmosen. Vai tarvitaanko niitä? Ja jos tarvitaan, niin mihin?
Yhtensä osana taustatyötä tehnyttä Palloliiton organisoimaa ryhmää on ollut rypäs, johon kuuluvat mm. FC Hongan Mika Lehkosuo, HJK:n Aki Riihilahti, MyPan Seppo Mäkinen, Kari Ukkonen, Portsmouthia talvikauden edustanut Antti Niemi, VPS:ssa vaikuttanut entinen KPV-pelaaja ja ammattilainen Juha Reini, Marko Viitanen, FC Interin Job Dragtsma ja Jakonen.
Työryhmän jäsenten kokemukset Kakkosessa pyyteetöntä työtään minimikorvauksilla tekevien seurojen toiminnasta ovat minimaaliset, rajalliset ja jopa täysin olemattomat. Kuinka moni näistä herroista oli oikeasti yhteydessä seuroihin? Mihin seuroihin? Kuultiinko oikeasti niitä seuroja, joilla on olemassa jonkinlainen strategia oman alueensa jalkapallon kehittämiseksi? Ei, en puhu tässä kohdassa pelkästään Seinäjoen Jalkapallokerhosta, vaikka väistämättä Kerho yksi esimerkki siitä onkin, että asioille yritetään tehdä oikeasti positiivisella asenteella oikeita juttuja yrittämättä ostaa menestystä ja nousuja.
Jos oikeasti Kakkosen seurojenkin kanssa on asioista keskusteltu ja muutkin kuin SalPan Juha Halonen ovat sitä mieltä, että tämä ratkaisu oli vain suomalaisen jalkapallon parhaaksi ja ainoa oikea ratkaisu, olisi kyllä erittäin mielenkiintoista kuulla ketä ne muut Kakkosen seurojen vaikuttajat ovat, jotka tätä mieltä asiasta ovat.
On aika julmaa vetää matto jalkojen alta monilta seuroilta tällä tavoin. Se on paitsi lyhytnäköistä, myös suoraan sanottuna tyhmää. Nyt suositaan suuria Etelä-Suomen seuroja. Karu fakta, ei naiivia ajattelua. Tietenkin on huomioitava, että onhan se esimerkiksi Klubi 04:lle huomattavasti edukkaampaa käydä pelaamassa esimerkiksi Vantaalla tai Espoossa kuin oikeasti matkustaa Rovaniemelle, Joensuuhun, Ouluun tai Kemiin.
Asetelma rakennetaan Etelä-Suomen suuria seuroja suosivaksi pelkästään senkin vuoksi, että suurin massa Suomen asukasluvusta asuu siellä. Haja-asutusalueiden joukkueilla ei ole tarjota samaa määrää työ- tai opiskelupaikkoja kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, Pirkanmaalla tai Turun alueella on. Fakta, ei fantasiaa. Ne pelaajat, joiden avulla on tarkoitus menestyä missä tahansa sarjassa ovat pääsääntöisesti 20-30 -vuotiaita ja useimmiten opiskelijoita. Tässä nyt vain ei kyetä luomaan kolmelle ylimmälle sarjatasolle ammattilaisuutta, vaikka se kaunis ajatus olisikin. Ei millään. Ei näillä resursseilla.
Tietenkin on mukavampi ja helpompi jakaa TV-rahaa ja muita tukia 10-12 liigaseuralle ja 10-12 Ykkösen joukkueelle kuin 28 kahdella ylimmällä sarjatasolla pelaavalle seuralle. Sehän on selvää, että Kakkosen joukkueet eivät ole saaneet tähän saakka sen enempää liitolta kuin sen pääyhteistyökumppaneiltaan muuta kuin uhkavaatimuksia, määräyksiä ja sanktioita. Joku 1500 kipuraha siitä, ettei jalkapalloa harrastavilla ole pelaajilla ole edes kahden viikon kesälomaa on surkea yritys paikata naurettavasti hoidettua tilannetta. Sanellaan kyllä pelipäivät, joista ei jousteta. Sekö sitä yhteen hiileen puhaltamista on? Sekö vie jalkapalloamme eteen päin?
Palloliitto on suuressa viisaudessaan suututtanut määrällisesti varmaankin noin reilun puolet suomalaisesta jalkapalloväestä. Vaikka tulevaisuuden 12 liigaseuran ja 10 Ykkösen seuran voisikin kuvitella voivan jatkossa hyvin, kyseessä kun on käytännössä lähes suljettu eliittiklubi, jää tuon ryppään ulkopuolelle noin 80 prosenttia suomalaista jalkapalloa intohimoisesti seuraavasta väestöstä. Kun tuo 80 % suuttuu, voi jokainen kuvitella mitä tulee tapahtumaan.
Nykyinen sarjajärjestelmä ei missään tapauksessa ole ollut huono, eikä sitä ole kritisoitu lainkaan samaan tyyliin kuin monia aiempia versioita. On käsittämätöntä, miksi korjata jotakin, mikä ei ole hajalla. Senkö vuoksi, että saadaan todellakin kaikki se potentiaalinen talentti suomalaisiin suurseuroihin? Sit
ähän tämä osaltaan palvelee. Kakkosesta tehdään tällä tavalla puhdas höntsä- ja kasvattajasarja, josta löytyvät nuoret helmet napataan hyvissä ajoin liigaan istumaan penkillä ja odottamaan sitä vuoroa, jonka joku keskinkertainen ulkomaalaispelaaja tälle nuorukaiselle suo loukkaannuttuaan.
Ykkönen on tähän saakka ollut loistava ponnahduslauta nuorille pelaajille suurempiin saappaisiin. Sitä se ei jatkossa tule olemaan. Ykkönen tulee olemaan hampaiden kiristelyä, varttuneilla veteraaneilla pelaamista ja pelkoa putoamisesta. Jos putoat Ykkösestä, putoat Suomen jalkapallokartalta. Jos putoat pois jalkapallokartalta, ei sinua kukaan enää muista, ei halua muistaa, eikä ole millään tavalla kiinnostunut. Toisaalta tuo viimeinen kohtahan pätee jo nyt, sillä koska ovat Aki Riihilahti, Erkka V. Lehtola, Kari Ukkonen, Antti Niemi, Marko Viitanen, Job Dragtsma, Mika Lehkosuo tai edes Juha Reini pistäytyneet tutustumassa muualla kuin lähiympäristössään tehtävään toimintaan Ykkösen alapuolella?
Jakonen toimi aikoinaan SalPassa, Lehtola FC Espoossa, mutta mitä tietää pitkään ulkomailla pelannut Aki Riihilahti tai saman verran aikaa Euroopan huippukentillä pelannut Antti Niemi siitä, millaista työtä Kakkosen tai Ykkösen seuroissa tehdään. Entäpä Kari Ukkonen tai Dragtsma? Milloin on Mika Lehkosuo pistäytynyt pohjoisen tai idän Kakkosen seuroissa ottamassa selvää ja luomassa vankkaa perustaa mielipiteelleen. Entä Petri Jakonen? Isännän Ääni -seminaarissa niin Jakonen kuin Timo Huttunen ja Henri Alhokin vannoivat pyhästi, että Palloliiton väki jalkautuu tutustumaan seuroihin. Kappas. Seminaari oli Seinäjoella talvella ja jo nyt on kaikki tieto ehditty suodattaa, analysoida ja sen pohjalta tehty peruuttamattomat päätökset tuhota jalkapallo Ykkösen alapuolelta. Nerokasta.
Tämän päätöksiä tehneen ryhmän vastuulla on paljon. Todella paljon. Tuntuu, etteivät nämä mukana olleet henkilöt täysin edes käsitä sitä. Pelkän lehdistötiedotteen lisäksi olisi kyllä vastuuntuntoista kertoa myös hieman prosessista meille tavallisille tallaajille, joita asia kuitenkin lopulta kaikista rankimmin koskee. Olisi mukava tietää, mihin tämä koko päätös perustuu. Siihenkö vain, että saadaan lisää pelejä kahteen ylimpään sarjaan? Siihenkö, että Kakkosesta tehdään todellinen helvetti siihen osallistuville seuroille? Vai mihin ihmeeseen? Miten nämä henkilöt ovat laatineet analyysinsä, missä he ovat vierailleet, paljonko tähän on käytetty aikaa? Paljonko esimerkiksi talvikauden Portsmouthissa polveaan parannellut Antti Niemi on paneutunut hommaan? Entä muut? Onko Dragtsma ehtinyt kiertää laajastikin Suomea? Mikä on kun esimerkiksi Seinäjoella on nähty kyllä Jakonen ja Riihilahti, mutta kumpikaan ei juuri isommin kysellyt seuran ajatuksia. Kuka siis on tutustunut seuroihin, niiden resursseihin ja tehnyt selkeitä johtopäätelmiä?
Se pettymys, minkä tällainen päätös nostaa pintaan erityisesti Isännän Ääni -seminaarin jälkeen on silmitön. Sitä ei osaa kunnolla sanoilla kuvailla, vaikka miten yrittäisi niitä oikeita tähän kohtaan valita. Ymmärrän toki, että Kakkosella ei ole mediaseksikästä merkitystä sen enempää Bana Lehkosuon Eurohongalle, Aki Riihilahden blogille, Juha Reinin kommenteille Mestarien liigan TV-lähetyksessä, Antti Niemen maalivahtivalmennukselle maajoukkueessa tai kenelle muullekaan ryhmässä mukana olleelle.
Seinäjoen Jalkapallokerhon vastuuvalmentajan, Tomi Kärkkäisen, kommentti siitä, miten tällainen on karhunpalvelus Suomen jalkapallolle osuu napakasti naulankantaan. Kärkkäinen tuntee päätöksentekijöistä muutamia, itsekin omalla tavallani tunnen. Olen tyrmistynyt tästä tyhmyydestä
Petri Jakonen peräänkuulutti sitä, että Suomen jalkapallo on yhteinen juttu. Kenen yhteinen juttu se on, jos tällaisella päätöksellä romutetaan haaveet monilta seuroilta, pelaajilta, valmentajilta, taustahenkilöiltä ja yhteistyökumppaneilta? Niin, sehän on sen eliittiryhmän yhteinen juttu. Kukaan ei voi enää kuvitella, että pelaajat saataisiin sitoutumaan minkäänlaiseen ammattimaiseen toimintaan ilman palkkioita tai minimaalisin kulukorvauksin, jos unelmat on murskattu sirpaleiksi jo valmiiksi. Yhden joukkueen nouseminen 42:sta on juuri tätä. Yhden joukkueen nouseminen edes 30:stä on juuri tätä. Nouseminen on tehty 99,97 prosenttisesti mahdottomaksi. Sata olisi kai lopulta ollutkin ihan liian läpinäkyvää. Jo nyt Ykkönen ja Liiga ovat Kakkosen joukkueen näkökulmasta katsottuna suljettuja sarjoja. Mitä hyvää on suljetuissa sarjoissa, sen saa selville jääkiekkoväeltä. Missä muualla maailmassa jalkapallosarjat ovat suljettuja yhteisöjä?
Jakosen mukaan me seuraamme muita maita. Mitä muita? Ruotsia? Norjaa? Niihinhän Palloliiton johto on ansiokkaasti tutustunut. Jos otetaan vertailuun Ruotsi, siellä joukkuemäärää on LISÄTTY, ei vähennetty. Keinotekoista kolmen kierroksen systeemiä ei pelata sielläkään.
Tällä päätöksellä viedään työpaikkoja. Niitä viedään valmentajilta ja pelaajilta. Näin ei Suomen jalkapallon tasoa ja laatua paranneta. Toisaalta, jos ajatuksena on saada koulutetut valmentajat, junioripäälliköt, huoltajat ja muut laadukasta työtä tekevät ihmiset keskittymään pieneen määrään seuroja, myös siinä kerrotaan viestiä kentälle: me haluamme parhaat parhaisiin seuroihin. Eli, me haluamme vain parhaat ja huiput, muilla ei ole merkitystä meille. Jakosen puheissa vilahtelee ns. grassroots-toiminta. Sitähän Kakkosesta tällä muutoksella juuri tulee. Pelaillaan höntsää ja voidaan vaikka osallistua Region’s Cupiin. Kilpaurheilu katosi tiistaina päivätyn melkoisesti kysymyksiä herättäneen tiedotteen myötä Kakkosesta ja alempaa kuin vesitilkka Saharan hiekkaan. Isot hyvästit monelle seuralle, monelle pelaajalle, monelle vaikuttajalle, yhteistyökumppanille ja jalkapallon seuraajalle.
On päivän selvää, että nousijajoukkueen on oltava sellaisessa kunnossa paitsi kentällä, myös sen ulkopuolella, että nouseminen ei aiheuta katastrofia. On oltava taloudellisesti kunnossa, organisaation on oltava harteiltaan sellainen, että pieni latokin saa tarvittaessa kyytiä. On oltava myös pelaajatuotantoa, siis muutakin kuin lentokoneella lähimmälle kentälle halpatuontina muualta. Kuinka moni Kakkosen seura on jatkossa valmis tekemään tällaisia panostuksia, jos mahdollisuus nousuun on a) olematon, b) olematon, c) sitä ei ole?
Kuinka monessa oikeassa jalkapallomaassa tällainen on toteutunut, mahdollista saati sitten todennäköistä? Ja nyt sitten pitäisi muka oikeasti uskoa, että eteenpäin mennään? Älkää nyt viitsikö naurattaa.
Jos tällaisen päätöksen jälkeen Palloliiton väki kehtaa tulla pyytämään luottamusta yhteiseen tekemiseen, on melko varmaa, mikä on suuren enemmistön vastaus. Sitä sopii sitten pohtia. Ihan vaikka työryhmässä.
(Lähes) turhaa työtä Kakkosen seurassa tekevänä ja ihan omasta puolestani,
Seinäjoella 09.04.2010
Olli-Matti Matihalti
