Kuudes ilman tappiota
SJK – FC Vaajakoski 2-2 (0-2)
06 min 0-1 Aapo Autio
45 min 0-2 Tomi Karlstedt
56 min 1-2 Mikael Muurimäki
76 min 2-2 Juha Etelä-Aho (rp)
Seinäjoen Jalkapallokerhon kuudes peräkkäinen ottelu ilman tappiota ei todellakaan voinut tyydyttää sen enempää joukkuetta kuin paikalle saapunutta vajaata 400 katsojaakaan. Vaikka joukkue nousikin kahden maalin tappioasemasta toisella puoliajalla tasoihin, maistui tulos tappiolta. Sen verran heikko sarjakakkonen FC Vaajakoski nimittäin pelillisesti toisella puoliajalla oli.
Valitettavasti nämä tasapelit eivät kolmen pisteen säännöllä ole oikein minkään arvoisia ja näin tänään voiton ottanut FC Santa Claus karkasi jo 11 pisteen päähän. Kerho säilytti viidennen sijansa, mutta se voi muuttua huomattavaksi huonommaksi sunnuntaina kun Lohko C:n loput ottelut pelataan. Siinä mielessä kuudes peräkkäinen tappioton ottelu on sangen pieni lohtu.
Vaikka asiantuntijoiden mielestä FC Vaajakoski olisi kuinka erinomainen tahansa, ei sitä ainakaan tässä pelissä huomannut. Tai vaihtoehtoisesti joukkue pystyi kätkemään tuon loistavuutensa, sillä ensimmäisellä puoliajalla, jolloin joukkue meni kahden maalin johtoon, ei ryhmä kyennyt itse luomaan ainuttakaan tekopaikkaa, vaan kotijoukkue suorastaan kääri lahjapaperiin kaksi osumaa, joilla vieraat menivät turvallisen tuntuiseen johtoon.
Vieraiden ensimmäinen maali näki aurinkoisen päivänvalon jo pelin kuudenellä minuutilla, jolloin Niko Leppänen antoi kulman kuudentoista kulmaan. Sinne oli unohdettu totaalisen vapaaksi toppari Aapo Autio, jonka löysä veto lipsahti etukulmasta sisään Mikko Väänäsen jalan alta. Normaalisti Kerhon alakerta olisi moisen kyennyt hoitamaan, mutta tänään korvien välinen pururata tuntui kokeneen jonkin asteisen lämpöhalvauksen ensimmäisllä puoliajalla.
Kotijoukkueen pelaaminen tukehtui totaalisesti FC Vaajakosken pystyttyä riisumaan Kerhon aseista ja pitämään palloa näennäisen dominoivasti. Vaikka vieraat ehkä olivatkin hiukan niskanpäällä mitä pallonhallintaan tulee, se oli enemmän Kerhon tapaista pallon pyörittämistä kuin todellisten tekopaikkojen luomista. On kyllä ihmeteltävä, miten joukkue on kyennyt latomaan moisen määrän osumia, sillä FCV:n ensimmäinen itse rakennettu tekopaikka syntyi vasta kun peli oli jo tasoittunut numeroihin 2-2 ja elettiin pelin 82. minuuttia.
Kerho joutui vaihtamaan tähän peliin kehiin palanneen kipparinsa Ville Ylisen pois jo ottelun 33. minuutilla. Kipeytynyt pohje ei pelaamista kestänyt ja puoliajalla kentän joutui jättämään myös Mikko Ylihärsilä etureiden kipujen takia.
Juuri ennen taukoa kotijoukkue lahjoitti vielä toisenkin maalin, että saataisiin edes kunnon trilleri aikaiseksi. Maalivahti Petri Tuomela avasi lyhyellä lauantain todelliselle surullisen hahmon ritarille, Mikko Väänäselle, joka jäi kahden vieraskarvaajan puserruksiin laittaen luvattoman hitaan syötön, johon Niko Leppänen ehti väliin tarjoillen tekopaikan Lohko C:n armoitetuimmalle onnenpekalle, Tomi Karlstedtille. Moisesta lahjapaikasta kuka hyvänsä olisi viimeistellyt ja niin teki maalitykki Karlstedtkin. Näin tauolle mentiin kaksi maalia perässä, vaikka pelillisesti ei mitään hätää edes ollut.
Jollakin tavalla Kerhon joukkue oli kuin lammaslauma ensimmäisellä jaksolla. Sydäntä ei tuntunut löytyvän pelaamiseen lainkaan. Toisella puoliajalla tilanne olikin toinen.
Aivan kuin tauolla olisi lampaan asusta kuoritunut esiin peto. Kerho nimittäin tuli toiselle jaksolle sellaisella vimmalla, että FC Vaajakoski oli kuin paniikkihäiriöinen kansanjuhlilla. Omaa peliään vieraat eivät saaneet enää käyntiin lainkaan ja koko toinen puoliaika pelattiinkin oikeastaan yhtä maalia pois lukien tuo loppuhetkien tilanne, jossa vieraiden ensimmäinen rakennettu vetopaikka vaati Petri Tuomelan huipputorjunnan.
Toisen jakson ensimmäinen paikka oli Toni Kujalalla, jonka veto pelastettiin kulmuriksi. Heti perään asialla oli Teemu Penninkangas, jonka paikasta oli myös seurauksena kulmuri. Kolma kerta toden sanoi. Miikka Tuovila ja Juha Etelä-Aho rakensivat Mikael Muurimäelle mainion tilanteen, josta “Mikki” ei erehtnyt, vaan nosti kotijoukkueen kauniilla sijoituksella maalin päähän.
Vain pari minuuttia “Mikin” kavennuksen jälkeen tauolla vaihdosta kentälle Mikko Ylihärsilän tilalle tullut nuori Teemu Penninkangas oli taas pahanteossa, mutta maalivahti Teemu Holopainen piti edelleen joukkuettaan pystyssä torjuen tuonkin yrityksen.
Pelikellon ehdittyä 76. minuutille Mikael Muurimäki oli taas aiheuttamassa kolotusta vierasjoukkueen alakerran korvienvälille. “Mikki” ajoi röyhkeästi alueelle, missä Juha Veijonen veti sukille pilkun ja varoituksen arvoisesti. Koska normaalisti pilkut ampuva Ville Pajula oli pelikiellon vuoksi sivussa, asteli pilkulle Juha Etelä-Aho, joka tulitti pallon verkkoon hyvin pilkkuun reagoineen maalivahti Teemu Holopaisen sormenpäiden kautta tasoittaen ottelun.
Vaikka FCV saikin luotua tuon yhden voittomaalin arvoisen tekopaikan, jonka Petri Tuomela upeasti selvitti, oli viimeinenkin vartti kotijoukkueen selkeää painostusta. Paikkoja tuli edelleen, muta viimeistely ontui sen verran, että voittomaalilla ei saatu kloppeja ja muuta yleisöä ilahdutettua. Sääli, sillä pelillisesti Kerho oli kuitenkin vieraitaan selkeästi parempi.
Siihen nähden, kuinka paljon FC Vaajakoskea on hehkutettu, oli joukkue pettymys. OK, peli päättyi tasan ja vieraat saivat jopa enemmän kuin ansaitsivat säilyttäen paikkansa kärjessä. silti peli oli kaikkea muuta kuin vakuuttavaa.
Ihan oma lukunsa oli nuori erotuomari, Olli-Jussi Sariola. Jos hän itse voi olla tyytyväinen esitykseensä, hieno homma. Tuskin kukaan muu siihen erityisen tyytyväinen oli. Epäjohdonmukaisuus, joka ei suinkaan vaikuttanut lopputulokseen, sai varsinkin kotijoukkueen pelaajiston ja valmennuksen lämpenemään jopa korkeammille asteille kuin lämpötila oli.
Sariola jakoi kotijoukkueelle varoituksia, mutta armahti vieraat vastaavista tempuista. Moinen ei peliä ratkaise, mutta kuumentaa tunteita. Mitään suurenluokan munauksia ei toki tullut, mutta asenne, jolla hän kuittaili pelaajille voisi olla hieman parempi, sillä potentiaalia nuorukaisessa todellakin on.
On kuitenkin ymmärrettävää, että kotikapungissa puhaltaminen on aina erittäin haasteellista, etenkin kun puolet pelaajista on samaa ikäluokkaa ja tuttuja. Tosiasia on, että Kerho kärsi siitä, että ottelun tuomitsi paikallinen tuomari, mikä ei muuten suinkaan ole tuomarin syy.
Kotiinpäin vetämisestä ei ainakaan voi kukaan syyttää. Ehkä O-J:n kohdalla rima on korkealla sen vuoksi, että kaikki kyllä tietävät hänen olevan laadukas tuomari ja sen vuoksi häneltä myös odotetaan automaattisesti onnistumista. Inhimilliset erheet ovat osa lajia, kuten MM-kisatkin osoittivat. On myös sanottava, että verbaalinen turbulenssi, mitä epäjohdonmukaisuus tuomioissa toi mukanaan oli ajoittain Kerhon osalta ehkä hiukan yliampuvaa ja asiatontakin. Toisaalta, on pakko ymmärtää se, että turhautuminen nousee pintaan pelaajilla monestakin syystä.
Jos oli vaikeaa O-J:llä helteessä, avustavina toimineet nuoret seinäjokelaiset Juuso Saarela ja Tuomo Ojala selvisivät ihan kelvollisesti hommistaan. Vaikkei asian analysointi ehkä tänne sinällään kuulukaan, tuntuu, että avustavan hommassa niin Ojala kuin Saarelakin voivat edetä miten pitkälle hyvänsä.
Varmasti ottelussa oli hyviäkin puolia, mutta ainakaan pelaajisto ei järin tyytyväinen pisteeseen ollut. Eikä pidäkään. Tällaiset ottelut olisi ehdottomasti hoidettava, sillä nyt on jo nähty, ettei kärkijoukkueiden taso ole mitenkään erityisen huima, jos FC Santa Claus kaadettiin vieraissa ja sekä FC YPA:n, että FC Vaajakosken kanssa tasapelit maistuivat tappioille.
Haanpään perheen arvovaltainen palkintoraati katseli peliä sillä silmällä, että maalin viimeistellyt ja rankkarin hankkinut Mikael Muurimäki pokkasi kolme tähteä, Henri Saranpää kaksi ja vieraiden toppari ja ensimmäisen osuman viimeistellyt Aapo Autio yhden. Tuntuu siltä, että sakaraiset löysivät ihan oikeat osoitteet siinä mielessä, että kai vieraistakin nyt joku oli palkittava tasapelin myötä.
Ensimmäistä puoliaikaa silmäillessä tuli väistämättä mieleen muutaman pelaajan kohdala, että onko heillä oikeasti sydän kokonaan mukana tässä hommassa, vai kiehtovatko kaikki muut asiat niin paljon, että ajatukset karkailevat minne sattuu pelin aikanakin. Onneksi ryhmä ryhdistäytyi edes hiukan toisella puoliajalla. Se on kuitenkin ikävää, että tasapeleillä ei sarjataulukossa kavuta ja tasapelejä tulee väistämättä, jos lahjoja jaetaan siihen malliin mitä tänään nähtiin.
Tiitus Lehtisen varoitus aiheuttaa sen, että hyvän pelin pelannut toppari on perjantaina Kiistoa vastaan pelikiellossa.
SJK: Petri Tuomela, Mikko Väänänen, Tiitus Lehtinen (v), Petri Niemi, Timo Rauhala (v), Ville Ylinen (33. Henri Saranpää), Toni Kujala, Miikka Tuovila (v), Mikko Ylihärsilä (46. Teemu Penninkangas), Mikael Muurimäki, Juha Etelä-Aho
