Kerholle makea voitto Kokkolassa
GBK – SJK 1-2 (1-1)
24 min 0-1 Petteri Forsell
27 min 1-1 Jonas Nyberg
79 min 1-2 Mikko Kärki
Seinäjoen Jalkapallokerho aiheutti monien mielestä pienimuotoisen shokin sarjan terävimpään kärkeen povatulle GBK:lle, joka haali ennen kauden alkua riveihinsä mm. seinäjokelaiset Lasse Männikön Mikael Muurimäen. Vieraat eivät kunnioittaneet sen enempää nimekästä vastustajaansa kuin Veikkauksen kertoimien laskijoitakaan, vaan ottivat maukkaan ja ansaitun voiton Kokkolan Keskuskentältä lukemin 2-1 (1-1).
Ottelu oli toki tasainen ja molemmilla oli paikkoja iskeä enemmänkin maaleja, mutta SJK oli se joukkue tällä kertaa, joka oikeasti halusi enemmän voittaa pelin. Se on sinällään yllättävää omalla tavallaan, sillä GBK on kuitenkin omalla laillaan ilmoittautunut kärkiryhmään ja hakemaan nousua takaisin Ykköseen. Nähdyn perusteella GBK ei suinkaan ole huono joukkue, mutta nousutaisteluun ei sillä Kerhon tavoin ole mitään asiaa.
Saattaa hyvinkin olla, että kotijoukkue piti palloa ensimmäisellä puoliajalla vieraitaan enemmän, mutta sen pallon hallinta oli laatu-hyöty suhteessa todella olematonta. Paikkoja joukkue ei kyennyt luomaan muutamaa harvaa yritystä lukuun ottamatta. Vieraat pelasivat hyvällä itseluottamuksella ja Marko Huttu oli yhdessä KPV:sta tulleen lainapelaaja Petteri Forsellin kanssa keskialueella selvästi isäntien vastaavaa ryhmää parempi kun vielä huomioidaan, että samalla sektorilla pelannut Mikko Kärki oli kokonaisuudessaan ottelun hahmo ja ratkaisija.
Vieraat iskivät ottelussa ensin. Antiikinajan pelikellon viisarit olivat omilla teillään, mutta ensimmäisen maalin syntymisajaksi kirjattiin 24. minuuttia. Siinä vaiheessa kotijoukkueen keskikentän puolustaminen lopahti ja kokkolalainen Petteri Forsell rokotti oman kylän, tai siis tavallaan oman kylän, poikia loistavalla vedolla. Forsell sai pallon keskialueella, kääntyi ja eteni. Koska tilaa oli kuin markkinakadulla, nuorukainen laukoi loistavasti vapaasta paikasta pallon aivan takayläkulmaan ohi Teemu Parpalan ja tuuletti maalia kuin olisi tehnyt jotakin vieläkin suurempaa.
Suurta asia oli kuitenkin bussilastilliselle Kerhon kannattajia, jotka olivat saapuneet paikalle pienimuotoisen kesäretken tiimoilla. Klopit, kuten kannattajat itseään kutsuvat, piti sellaista älämölöä Kokkolan, itseään jalkapallokulttuurikaupungiksi tituleeraavan, Keskuskentällä, että innokkaimmat “Bättre Talande Svensk Fotbollia” edustavan seuran hahmot kutsuivat virkavallan paikalle. Palkinto, jonka Kerhon kannattajat lopuksi saivat ei olisi ehkä makeammalle voinut maistua. Voitto GBK:sta, jossa pelaavat seinäjokelaiset Mikael Muurimäki ja Lasse Männikkö oli monin tavoin erityisen tyydyttävä.
Seuran kannalta tietenkin olennaista oli ottelun voiton myötä tulleet kolme pistettä, joiden myötä ero putoamisviivan kasvoi. Myös se, että Kerho pystyi kukistamaan suuren ja mahtavan GBK:n vieläpä vieraskentällä oli iso kivi siihen rakennelmaan, jota on yritetty saada itseluottamuksen tiimoilla kasaan. Lienee kuitenkin niin, että faneille voitto oli olennaisempi kuin monille muille. Toki se silti maistui erinomaisen herkulliselle Kokkolan loistavassa kunnossa olleella viheriöllä.
Tämä muuten oikeasti pistää miettimään. Kerho on pelannut kuudesti vieraissa, eikä ole hävinnyt vielä ainuttakaan ottelua. Kotona on tullut pataan toinen toistaan keskinkertaisemmilta joukkueilta. Mahtaako seurajohto ryhtyä jo miettimään loppujen kotiotteluiden pelaamista ihan jossakin muualla kuin Seinäjoen Keskuskentällä? Vai onko potentiaalinen syy oikeasti siinä, että järjestään vieraskentät ovat kuin biljardipöytiä, kauniita, vihreitä, tasaisia ja kuin jalkapallolle luotuja. Se voi oikeasti vaikuttaa pelaamiseen.
Mutta… palataksemme ottelun kulkuun. Forsellin maalin jälkeen isännät tasoittivat ottelu lähes heti, eli välittömästi. Tilanteen pohjusti Kerhon maalista katsottuna oikealta tullut kulmuri, jonka yksi GBK:n parhaista pelaajista, Kristoffer Ainasoja, lähetti oivallisena pilkun kohdalle. Siitä pallon puski voimalla aivan yläkulmaan Jonas Nyberg. Tasoitus syntyi vain kolmisen minuuttia Kerhon maalin jälkeen.
Toiselle puoliajalle vieraat tulivat selvästi kotijoukkuetta ahnaammin. Pelikello oli hädin tuskin saatu viritettyä tunnelmaan kun nuori Tommi Haanpää sai noin kolmen miljardin dinaarin tekopaikan oltuaan yksin takatolpalle, jonne syöttö tuli. Lieneekö mahdollista, että jo kuusi osumaa tällä kaudella tulittanut nuorukainen mietti potentiaalisia tuuletuskuvioita, vai mikä sakkasi, mutta ohjaus meni tällä kertaa mainosaitoihin. Tilaa ja aikaa oli kyllä riittävästi pallon kuolettamiseenkin, mutta tällä kertaa tämä arpa ei voittanut.
Kerho ei kuitenkaan luovuttanut missään vaiheessa, vaan jatkoi voittomaalin hakemista ja kuin ihmeen kaupalla, kaikki jalkapallojumalat olivat kerrankin pukeutuneet mustiin. Yksi Kerhon kulmureista purettiin huonosti GBK:n rangaistusalueelta suoraan Petri Hutulle. “Teukka” tulitti kovan, matalan ja kierteisen pallon takaisin alueelle, missä Mikko Kärki nykäisi hyllystä mustanpuhuvan sankarinviitan, pukeutui siihen nopeasti ja ohjasi pallon ohi totaalisesti hölmistyneen GBK-maalivahdin Teemu Parpalan, joka ei ehtinyt klassisella termillä ilmaistuna “räväyttämään eväänsäkään”. Pallo sujahti takarautaan kun aikaa oli jäljellä noin kymmenen minuuttia ja Kerhon lisäksi Klopit juhlivat.
Viimeisten vajaan kymmenen minuutin aikana GBK:lla oli pari kohtuullisen ilkeännäköistä tekopaikkaa. Kummassakin tilanteessa pallo tulitettiin miltei lähikaduille, joten siinä mielessä hengitys kulki miltei rahisematta loppuun saakka.
Voitto oli Kerhon joukkueen moraalin kannalta elintärkeä. Viidestä Jari Kujalan alaisuudessa pelaamastaan ottelusta Kerho on hävinnyt vain yhden, eli siinä mielessä eteenpäin menty, eli kuten miltei legendaarisella FutisForum2:lla asia ilmaistaan: EOM.
GBK:n haaveen sarjan kärkeen kapuamisesta saivat melkoisen lommon marianne-karkkien värittämään konepeltiin. Voihan joku toki sanoa, että GBK pelasi huonosti, mutta olisiko mahdollisesti syytä antaa krediittiä myös Kerholle siitä, että joukkue sai sarjan kärkiryhmään kuuluvan nipun näyttämään tavallisilta kuolevaisilta? Maybe….
Vieraiden parhaimmistoon kuuluivat ottelussa voittomaalin viimeistellyt ja rajusti keskikentällä raatanut Mikko Kärki, jolle voittomaali ja kolme Veikkausraadin pistettä tulivat aivan oikeaan osoitteeseen. Myös Petteri Forsell palkittiin vieraista. Silti ei voi olla ihailematta Petri Niemen vahvaa panosta puolustuksen keskustassa, tai Marko Hutun vähäeleistä, mutta niin kaunista peliä.
Aivan oma lukunsa oli erotuomarina esiintynyt Christoffer Sund. Voisi mieluusti sanoa, että niin mukava mies kuin “Krisu” voikin olla, ei hänellä oikeasti ole näihin ympyröihin paljon annettavaa. Otteet vaativat joko selkeää ryhdistäytymistä tai siirtymistä jonkun muun harrastuksen pariin. Kumpikaan joukkue ei suoranaisesti miehen tuomioista kärsinyt, mutta tuomioita, joista riitti mietittävää tuli aivan liikaa molempiin suuntiin. Kenties Johannes Saranpään loukkaantumien johtui lepsusta linjasta tai kenties GBK:lta jäi pilkku saamatta lopussa. Kenties Mikael Muurimäki ei olisi repinyt miltei jokaisessa tilanteessa paidasta tai kenties Mikko Kärki olisi ansainnut varoituksen jo ottelun alkuhetkillä. Kenties siellä pitäisi olla erotuomari, joka oikeasti aistii missä mennään ja miten peliä johdetaan. Tai kenties näillä peleillä ei ole kauheasti päättäville elimille merkitystä.
Hupaisaa sen lisäksi, että GBK:n toimitsijat “älysivät” kutsua paikalle Kerhon kannattajien takia poliisit, oli myös se, että Mikael Muurimäen miltei ulkomaalaisperäinen afro-pohjalainen nimi on seuran käsiohjelmassa kirjoitettu Mikael Myyrimäki. Men kanske det är så; på;
svenska…. fattar inte.
Joka tapauksessa, Kerho otti makean ja ansaitun voiton. Ja sekös lämmittää.
SJK: Jyri Nieminen, Petri Huttu, Petri Niemi, Tiitus Lehtinen, Johannes Saranpää (44. Mikko Väänänen), Henri Saranpää, Tommi Haanpää, Mikko Kärki, Petteri Forsell (70. Toni Kujala), Marko Huttu, Mikko Annala (80. Juha Etelä-Aho)
Kuvagalleria op”
