Hassuminkin olisi voinut käydä
IFK Vasa – SJK 1-1 (1-1)
05 min 0-1 Aki Sipilä
45 min 1-1 Males Lombo
Seinäjoen Jalkapallokerho sai kuin saikin nipistettyä pinnan mukaansa Vaasan Hietalahdesta, missä kotijoukkue IFK Vasa pisti vieraansa todella ahtaalle kovalla sykkeellä, joka paikoittain tuntui läikkyvän hiukan ylikin, jos korttien määrä on mikään mittari.
Vaikka Kerho saikin otteluun parhaan mahdollisen alun, karkeasti ja karrikoidusti voisi sanoa, että siihen se sitten loppuikin. Vieraat nimittäin menivät jo ottelun 5. minuutilla johtoon Aki Sipilän tykitettyä purkupallon kuudentoista rajan takaa voimalla verkkoon. Sipilälle maali oli jo kauden yhdeksäs ja miehen oma ennätys sen kuin pykääntyy.
Noin vartin verran myötätuuleen ensimmäisen jakson pelannut Kerho oli kentällä ehkä jonkin verran osaavampi ja parempi nippu liikuttaen palloa ja hyökäten aktiivisemmin. Kerholla oli mahdollisuus siirtyä kahden maalin johtoon kippari Chris Cleaverin tulitettua pari kertaa hiukan kauempaa. Etenkin toinen laukauksista oli todella hyvä painuen ohi tolppaa nuollen.
Sen jälkeen kaikki muuttui täydellisesti. Isäntäjoukkue otti ohjat Mathias Kullströmin johdettua keskikenttää ja Jan Ahlvikin alakertaa todella miehekkäästi.
Avustavan erotuomarin loukkaantumisen takia pitkäksi venähtäneellä ensimmäisellä puoliajalla vieraat pystyivät kamppailemaan tasapäisesti edes jollakin tavalla.
Silti isäntien tasoitus ensimmäisen puoliajan lisäajalla oli kuin ennakkoa tulevasta. Mathias Kullström nousi laidasta rivakasti keskialueella tapahtuneen virhesyötön jälkeen ja tarjoili rangaistusalueelle loistavan syötön, josta Males Lombo pystyi kuin pystyikin viimeistelemään tasoituksen pallon livahdettua debytantti Tuomas Karjanlahden längistä verkkoon. Missään nimessä osuma ei kuitenkaan ollut nuoren ensikertalaisen moka, vaan virhe tapahtui jo paljon ennen tilannetta.
Toisella puoliajalla isännät painoivat peliä myötätuulen avustuksella entistä vahvemmin kohti Tuomas Karjanlahden vartioimaa maalia, missä “Karkki” joutui venymään loistotorjuntoihin pitääkseen maalinsa koskemattomana.
Vieraiden parhaat saumat harvoista tilanteista osuivat kahdesti pahanteossa olleelle Lee Brennanille, joka pääsi ensin puskemaan terävästi ja kertaalleen laukomaan napakasti.
Taisipa olla Jonas Nygå;rd isäntien ryhmästä, joka puski todella hyvin yhden kotijoukkueen kulmureista ohi Karjanlahden, mutta pallo kimposi tolpasta ohjuksen lailla takaisin peliin. Paikkansa oli myös Andreas Strandvallilla, joka pääsi laukomaan esteettä kuudeltatoista tulittaen kuitenkin pallon päätyverkkoihin.
Aivan ottelun loppuhetkillä vieraat saivat kulmuritilanteen, jonka purkupallosta kauden ensiesiintymisensä Kakkosessa tehnyt Johannes Saranpää laukoi huikean vedon, mutta niukasti ohi maalin.
Kokonaisuutena kukaan ei voi väittää, että olisi ollut verinen vääryys, jos viime kaudella Kerhoa luotsanneen Tomi Kärkkäisen suojatit olisivat ottaneet kaikki kolme pinnaa ja aiheuttaneet Kerholle kauden ensimmäisen tappion sarjapeleissä.
Kai tähän kuitenkin sopii taas yksi klisee, eli “hyvä joukkue pärjää huonollakin pelillä”. Niinpä niin, mutta pakko on antaa krediittiä isännillekin. Tähtirinnat tulivat otteluun selvästi suuremmalla intensiteetillä ja intohimolla haluten ottaa Kerhon päänahan vyölleen. Nyt joukkue ei siinä onnistunut, mutta erinomaisesti joukkue kuitenkin esiintyi.
Asioilla on kovin helppo jossitella. Tuskin kukaan tahallaan pelaa huonosti tai lähtee peliin heikolla asenteella. Syitä esitykseen on monia. Tuskin kaikkea voi tarpeeksi syvällisesti analysoidakaan.
Joka tapauksessa jonkinlainen tauti on kulkemassa joukkueen läpi, sillä Mikko Ylihärsilä putosi kokoonpanosta kuumeen takia ja Aki Sipilä pisti kaikki energiansa vessanpyttyyn tauolla oltuaan vatsa sekaisin jo ennen peliä. Jo ennestään sivussa oli tukku pelaajia, joita toki saadaan vähitellen treeneihin mukaan ja sitä kautta myös peleihin.
Myös se on fakta, lohkovoiton varmistuttua ylivoimaiseen tyyliin, ihmismieli on ehkä antanut alitajunnalle vapauksia ja nyt tilanne oli tällainen.
Oli nyt sitten miten hyvänsä, piste kelpasi Kerholle tästä ottelusta mainiosti venyttäen tappiottomien sarjapelien putken jo 31 otteluun. Sarjakautta on jäljellä kolme ottelua ja kolmea ottelua vailla on myös tappioton kausi Lohko C.ssä.
Nyt vastassa ollut IFK oli täysin eri luokkaa kuin kesäkuussa kohdattu joukkue, joten siinä mielessä jotain on tehty myös Vaasan suunnassa oikein.
Arvovaltainen palkintoraati antoi pyttyjä ja tähtiä pääasiassa kotijoukkueen pelaajille, eikä siinä ollut mitään väärää. Males Lombo ja Mathias Kullström pokkasivat enimmät sakaraiset synttärisankari Timo Rauhalan napattua yhden tähden hyvämaineiseen poikamiesboksiinsa.
Jonkun pytyn vei kotiinsa myös IFK-lkasvatti Christian Sund Kerhon palkittuna pelaajana.
Tuomarina toim uusi tuttavuus, Kadar Levente. Kortteja nuori mies ainakin jakoi, sillä kotijoukkueen pelaajisto pokkasi viisi keltaista ja Kerhollekin nousi lappu pari kertaa. Eipä mies mitään dramaattisia virheitä tehnyt, mutta aika paljon sai IFK:n miehistö potkia jaloille jälkitilanteissa pallon oltua jo jossain ihan muualla. Se jätti rahtusen happaman maun suuhun muuten ihan kelpo futisillasta.
Olosuhteet olivat hienot. Vaikka vettä vihmoikin, tunnelmaakin oli. Klopit antoivat hiukan mallia ja makua siitä, millaista joukkueen kannattaminen voisi olla vaikkapa Vaasassakin. IFK:n kotiotteluiden yleisökeskiarvo on seuran lähteiden mukaan ollut parinsadan kieppeillä, mutta nyt väkeä oli 518, eli ihan mukavasti. Vain puuskittainen kentän suuntainen tuuli oli aika hankala kummallekin joukkueelle ajoittain.
SJK: Tuomas Karjanlahti, Timo Rauhala, Kalle Taimi, Matti Lähitie, Mikko Väänänen, Aki Sipilä (55. Arttu Seppälä), Chris Cleaver, Christian Sund, Patrik Lomski (62. Teemu Penninkangas), Lee Brennan (86. Johannes Saranpää), Mikael Muurimäki
