Veikkausliigakausi otti varaslähdön neljän joukkueen tynkäkierroksella keskiviikkona, mutta lauantaina on ensimmäistä kertaa lähes kaikki joukkueet tositoimissa. SJK:n mediatiimi ennakoi tulevan kauden voimasuhteita ja arvioi jokaisen joukkueen SJK näkökulmalla. Mukana on myös jokaisen joukkueen tulevat vierailut Seinäjoella. Joukkueet ovat arvioissa viime kauden sarjajärjestyksessä.
Kauden 2015
Suomen cupin voittaja pisti uuden valmennuksen johdolla vielä paremmaksi ja
voitti Suomen mestaruuden. Ensimmäistä kauttaan päävalmentaja toiminut Petter
Lundberg ei olisi voinut paremmin aloittaa. Mestaruus ratkesi päätöskierroksella
kotiyleisön edessä. Toki virallisesti päävalmentajana oli Kari Virtanen, sillä
Lundströmillä ei ollut tarvittavaa lisenssiä. Virtanen toimi Lundbergin
mentorina.
Viime kaudelle
IFK muuttui minimaalisesti, eikä suurta pelaajaliikennettä ole tänäkään talvena
nähty. Lähtijät ovat kuitenkin olleet sitäkin raskaampia menetyksiä. Dever Orgill
(12+8) ja Diego Assis (6+2), ovat vaikeita korvattavia. Ykkösmaalivahti Walter
Viitala lähti Tanskaan. Hänen tilalleen hankittiin Viron maajoukkueryhmään
kuuluva 20-vuotias Andreas Vaikla, joka pelasi viime kaudella Allsvenskanissa
kolmanneksi sijoittuneessa IFK Norrköpingissä 13 ottelua.
Orgillin ja
Assisin lähtöä tuli paikkaamaan zimbabwelainen Luckymore Mkosana, joka on
pelannut viimeiset 10 kautta Yhdysvaltojen yliopistosarjoissa ja toiseksi ja
kolmanneksi korkeimmilla sarjatasoilla. Ainakaan talvikaudella verkko ei ole
vielä heilunut. Mkosana on tehnyt kaksi maalia, ja molemmat syntyivät FC
Legirus Interiä vastaan.
Aleksei
Kangaskolkka teki viime kaudella kuusi liigamaalia. Vuonna 2012 Kangaskolkka
teki 16 maalia. Mahdollinen 10 maalin mies, mikäli pysyy terveenä. Uusi
hankinta Robbin Sellin on pelannut viisi edelliskautta Sundsvallissa, niistä
kolme Allsvenskanissa. Hänestä odotetaan tähtipelaajaa Veikkausliigaan.
Puolustuksessa
Hakasta tullut vuoden 1998 ikäluokan Aapo Mäenpää korvaa vuotta vanhemman
Thomas Mäkisen. Mäkinen teki läpimurtonsa oikeastaan jo kaudella 2015, ja Mäenpäällä
on mahdollisuudet samanlaiseen.
Viime kaudella
Manner-Suomessa odoteltiin koko kauden ajan, milloin IFK Mariehamn romahtaa.
Tuota romahdusta ei lopulta tullut ollenkaan. Saarelaiset ovat esiintyneet
eurokentillä kahdella kaudella ja tänä kesänä Ahvenanmaalla pelataan ensimmäistä
kertaa Mestarien liigan karsintoja. Eurokentille IFK lähtee SJK:n tapaan
sijoittamattomana.
IFK on hallitseva
mestari, mutta mestaruuspaineita sillä ei ole. Hallitsevan mestarin päänahka on
kuitenkin aina haluttu. Saarelaiset kuuluvat mitalikandidaatteihin.
Maarianhaminalaiset
ovat pelanneet Veikkausliigassa 12 kautta. Näistä kahdeksan on päättynyt
sijoille 4-7.
IFK Mariehamn vieraana Seinäjoella:
Lauantaina 27.5. klo 18:00
Helsingin
Jalkapalloklubi
HJK on jäänyt
kahtena vuonna putkeen ilman pyttyä. Lisäksi eurokenttien putoamisista on riittänyt
jossiteltavaa. Oikeastaan parin viime kauden aikana HJK:n syöksykierre on
alkanut europettymyksestä. Joukkue on koottu nimenomaan europelejä ajatellen,
eikä liigapelit ole kauden päätavoitteen jälkeen enää sujuneet. Tälle kaudelle
HJK onkin tehnyt vähän aiemmista kausista poikkeavia hankintoja. Jokainen uusi
pelaaja on pelannut Veikkausliigassa aiemminkin. Demba Savage palasi BK Häckenistä
HJK:hon ja Hannu Patronen tekee paluun kotimaan kentille yhdeksän ulkomailla
vietetyn vuoden jälkeen. Moshtagh Yaghoubi hakee uralleen jälleen kerran uutta
nostetta. Maajoukkueryhmään noussut Juha Pirinen siirtyi RoPS:sta ja
Veikkausliigan tähtitoppareihin jo vuosia kuulunut Faith Friday Obilor Interistä.
Erittäin
haparoiden HJK-uransa aloittanut Thomas Dähne osoitti viime kaudella olevassa
hyvä maalivahti Veikkausliigaan. Alle 21-vuotiaiden maajoukkueen ja niin
sanotun Talvimaajoukkueen Markus Uusitalo on hyvä kirittäjä.
Puolustuspäässä
tapahtui suurimmat uudistukset. Topparipari Lum Rexhepi – Ivan Tatomirovic lähti
HJK:sta. Samoin teki odotetusti myös yksi liigahistorian kovimmista pelaajista,
eli Taye Taiwo. Oikealta laidalta poistui HJK-ikoni Sebastian Sorsa.
HJK on jäänyt
kolme vuotta putkeen ilman jonkinlaista kannua viimeksi 1970-luvulla. Kaudella
2014 HJK voitti mestaruuden, Suomen cupin ja eteni Eurooppa-liigan
lohkovaiheeseen asti. Silloin Mika Lehkosuo oli jumalasta seuraava. Sen jälkeen
häneen asemaansa on kyseenalaistettu. Paineet ovat valtavat. Lehkosuon on pakko
onnistua. Mikään ei viittaa siihen, että viime kauden pelilliset ongelmat
olisivat taas täällä, mutta eipä ole näyttänyt kahtena edellistalvenakaan.
Viime kaudella HJK näytti usein erittäin pelokkaalta ja oli ennalta-arvattava.
Toiseksi viimeisellä kierroksella HJK oli tippumassa jopa europelien
ulkopuolelle. HJK tarvitsi Atomu Tanakaa ja Alfredo Morelosia viime kaudella
voittaakseen. Loppukaudesta ainoa peliajatus tuntui olevan pallon pelaaminen
Morelosille. Sen jälkeen odotettiin, että kolumbialaisnuorukainen taikoo pallon
maaliin.
Moshtagh Yaghoubi
ja Mika Lehkosuo tuntevat toisensa jo Honka-ajoilta. Yaghoubin temppuiluja on
katsottu läpi sormien. A-maajoukkueeseen noussut Yaghoubi näyttäisi olevan
henkisesti kovempi kuin aiemmin.
HJK on ollut
talvikaudella muiden joukkueiden kannalta pelottavan kovassa iskussa. Jälleen
kerran ykkössuosikki mestariksi.
HJK vieraana Seinäjoella:
Torstaina 10.8. klo 20:00
Lauantaina 23.9. Suomen Cup Finaali
Torstaina 12.10. klo 20:00
Vaasan Palloseura
Petri Vuorisen
ensimmäinen kokonainen kausi VPS:n peräsimessä sujui alkuongelmista huolimatta
erinomaisesti. Alkukauden pelilliset ongelmat johtuivat pitkälti vaikean
pelitavan opettelusta yhdistettynä heikkokuntoisiin kenttiin. Kun kentät
paranivat, parani myös vaasalaisten peli. VPS:n pallohallintaan perustuva peli
oli usein erittäin tyylikästä.
Talvikauden
aikana VPS:n peli on vähän yskähdellyt, vaikka VPS voittikin SJK:n
Wallsportissa peräti 3-0. VPS hävisi Kakkosessa pelaavalle Musan Salamalle 0-1
ja putosi FC Interiä vastaan puolivälieräkarsinnassa 2-0-lukemin. Sen jälkeen
on tullut 0-0-tasapeli kotikentällä Ykkösen TPS:ää vastaan ja
kenraaliharjoituksessa tuli 5-1-tappio Allsvenskanissa pelaavaa Östersunds
FK:ta vastaan.
Kolme eniten
viime kaudella pelannutta pelaajaa lähtivät Vaasasta. Ykkösmaalivahti Jevgeni
Kobotsev lähti Ruotsiin, Nikko Boxall KuPSiin ja upean kauden pelannut Pyry
Soiri Valko-Venäjälle. Kobotsevin tilalle ykkösmaalivahdiksi tuli virolainen
Marko Meerits, joka ehti käydä myös HIFK:n ja IFK Mariehamnin testissä ennen
sopimusta. Kobotsevin tapaan myös Meerits hankittiin VPS:ään hyvän pallollisen
pelaamisen ansiosta.
Pyry Soiri on
vaikea paikattava. Tilalle tullut Juha Hakola on toki hyvä liigapelaaja, mutta
hän ei pysty Soirin tavoin kääntämään pelejä. Erikoistilanteissa Hakola on
erinomainen, kuten Sebastian Strandvallkin.
Kakkosmaalivahti
Juuso Kevari vaihtui Samu Volotiseen. Vakituisesti pelanneista lähtivät
Loorents Hertsi, Eero Tamminen ja Kevin Peth. Tialle tulivat Kim Böling ja
Markus Jürgenson. Mediassa huolta on herättänyt VPS:n kapea rinki ja muutamien avainpelaajien
loukkaantumisherkkyys. Yksi avainkysymys on myös, löytyykö VPS:n pelaamisesta
pallonhallin lisäksi riittävästi suoraviivaisuutta.
Nuorista
pelaajista Joonas Vahtera pelasi erinomaisen debyyttikauden, josta erityisesti
mieleen jäi viime hetken voittomaali HIFK:ta vastaan Helsingissä. Sen lisäksi
Vahtera teki toisenkin voittomaalin HIFK:ta vastaan ja keräsi kauden aikana
tehot 4+3. Jamaikalaishyökkääjistä Steven Morrissey teki viisi ja André Clennon
neljä maalia. Kuka kolmikosta nousee ykköspyssyksi Soirin lähdön jälkeen.
Ainakin jamaikalaisilla on rahkeita yli 10 maalin kauteen.
VPS on
mitalitaistelussa, mikäli hyökkäyspään pelaajat nostavat tasoaan viime kaudesta
ja avainpelaajat pysyvät terveenä.
VPS vieraana Seinäjoella:
Lauantaina 17.6. klo 15:00
Maantaina 11.9. klo 19:30
Tampereen Ilves
Ilves nousi
ennakko-odotusten vastaisesti mitali- ja jopa mestaruustaisteluun viime
kaudella. Pelaajalistaa tarkastelemalla se ei oikeastaan ollutkaan niin iso yllätys.
Ilveksen pelaajahankinnat onnistuivat erinomaisesti. Emile Paul Tendeng ja
Reuben Ayarna kuuluivat ja kuuluvat Veikkausliigan tähdistöön. Mikael Soisalon läpimurto
oli odotettavissa jo talvella, mutta tuskin kukaan osasi odottaa nähdyn
kaltaista superkautta. Paitsi ehkä päävalmentaja Jarkko Wiss ja Soisalo itse.
Ilves teki viime
kaudella sarjasijoitukseen nähden vähän maaleja, vain 36. Lauri Ala-Myllymäki,
Emile Paul Tendeng ja Mikael Soisalo tekivät niistä 23. Yksikään kärkipelaaja
ei tehnyt yhtä maalia enempää. Tuota ongelmaa purkamaan Ilves hankki SJK:sta
Tucon, Youness Rahimin ja Aleksis Lehtosen. Rahimi ei ole urallaan ollut
aiemmin varsinaisesti mikään maalitykki, ja Tuconkin maalimäärät ovat olleet
kahdella edelliskaudella liigassa varsin vähäiset. Talvikaudella Tuco ja Rahimi
ovat tehtailleet maaleja varsin kovaan tahtiin.
Silti ongelma on
edelleen varsin tuttu, sillä takuuvarma maalitykki puuttuu. Sen takia Ilves jäi
viime kaudella niukasti europaikkojen ulkopuolelle. Mika Lahtisen kauden 2015
kova maalitehtailu ei enää jatkunut, eikä Antto Hilska pystynyt nostamaan
tasoaan riittävästi. Myös Jonne Hjelmin tehot jäivät vähiin. Yrittäjiä
Ilveksessä on viime vuosina käynyt. Wojciech Wojcik, Mohamad Kdouh, Yero Bello,
Yunus Sentamu ja Yoro Ly eivät nousseet Ilves-visiiteillään legendojen
joukkoon.
Tälle kaudelle
Ilves on vahvistunut entisestään. Jani Tanska paikkaa Pavle Milosavljevicin lähdön.
Lisäksi alakertaan tuli Teemu Penninkangas, jonka pelipaikka ja rooli ovat
tosin vielä arvoituksia. Tatu Miettunen on noussut hieman huomaamatta liigan
huipputoppariksi. Kun viimeisenä lukkona on talvimaajoukkueessakin pelannut
maalivahti Mika Hilander, on Ilveksen alakerta erittäin hyvässä kunnossa.
Suomen
nuorisomaajoukkueissa vaikuttanut Jarkko Wiss on haalinut entisiä suojattejaan
joukkueeseen. Ilveksessä on monia mahdollisia läpimurtopelaajia tai suureen
hyppäykseen valmiita pelaajia. Kaikille peliaikaa ei kuitenkaan riitä.
19-vuotias Lauri Ala-Myllymäki on ollut jo muutaman vuoden Ilveksen
edustusjoukkueessa. Keskikenttäpelaaja teki jo viime kaudella yhdeksän maalia,
joten jos kehitys jatkuu samanlaisena, saattaa Ilves-kasvatti lähteä hyvinkin
pian isompiin ympyröihin.
Ilves on uudessa
tilanteessa. Se ei enää ole altavastaaja, vaan Tampereella odotetaan menestystä.
Miten hyvin nuori joukkue kestää paineet? Päävalmentaja Jarkko Wiss on yrittänyt
puheillaan poistaa Ilveksen ennakkosuosikkiasemaa, mutta peliesitykset ovat ylläpitäneet
sen.
Lähes varmasti
mitalitaistelussa. Uhka jopa HJK:lle.
Ilves vieraana Seinäjoella:
Lauantaina 15.4. klo 15:00
Maanantaina 25.9. klo 19:30
Rovaniemen
Palloseura
Kauden 2015 jälkeen
lähtivät muun muassa Faith Friday Obilor, Moshtagh Yaghoubi, Eero Markkanen.
Kauden 2016 aikana tai sen jälkeen lähtivät muun muassa Aleksandr Kokko, Janne
Saksela, Juha Pirinen, Abdou Jammeh, Mika Mäkitalo ja Jarkko Lahdenmäki.
Toissakauden hopeajoukkueen pelaajista on jäljellä Antti Okkonen.
Päävalmentaja
Juha Malisella on siis todellakin ollut pohtimista, miten lähtijät korvataan.
Tilalle on tullut etenkin HJK:sta monia lupaavia nuoria. Lassi Järvenpää, Leo Väisänen,
Timo Stavitski ja Saku Ylätupa kuuluvat kaikki ikäluokkansa maajoukkueryhmään.
Viime vuonna Urheilulehden Veikkausliigan kausioppaan kannessa komeillut Ylätupa
on Rovaniemellä lainalla, kolme muuta tulivat pysyvillä siirroilla. Kuinka
suuren roolin nuorukaiset pystyvät ottamaan?
RoPS:lla on myös
omasta takaa huippujunioreita. Yksi alkavan kauden mielenkiintoisimmista nimistä
on RoPS:n vasta 15-vuotias Pyry Hannola. Hannola pelaa RoPS:ssa kesäkuun
loppuun, jonka jälkeen hän siirtyy tanskalaisen FC Midtjyllandin riveihin.
Hannolasta tullee kaikkien aikojen nuorin suomalainen Veikkausliigapelaaja.
Toinen nimi on vuonna 2000 syntynyt Juho Hyvärinen, joka debytoi
Veikkausliigassa jo viime kaudella. Suomen Cupin otteluissa Hyvärinen on saanut
paljon vastuuta.
Viime kaudella
RoPS oli mitalitaistelussa oikeastaan Aleksandr Kokon lähtöön asti. Tilalle
tullut Albert Prosa ei pystynyt täyttämään Kokon saappaita, eivätkä muutkaan hyökkääjät
pystyneet nostamaan tasoaan riittävästi. Silti RoPS pääsi kolmen pisteen päähän
europaikasta.
Nyt ykköshyökkääjänä
on ensimmäistä liigakauttaan pelaava Sakari Tukiainen, jonka polku
Veikkausliigapelaajaksi on vähintäänkin erikoinen. Tukiainen oli juniorina
puolustaja, ja lopetti jalkapalloilun 17-vuotiaana vuonna 2008. Viisi vuotta myöhemmin
Tukiainen palasi jalkapallon pariin ja pelasi yhden kauden Kutosessa hyökkääjänä.
Tuloksena oli 30 maalia.
Seuraavan vuoden
tammikuussa Tukiainen liittyi Nelosessa pelanneen Atlantis FC:n kakkosjoukkueen
harjoituksiin, mutta jatkoi matkaansa nopeasti seuran edustusjoukkueeseen. Kakkosessa
syntyi hurjat 40 maalia, mikä oli sarjan uusi ennätys. Sen jälkeen Tukiainen kävi
jopa AIK:n testissä, ja sai sopimuksen lopulta virolaisesta FC Florassa.
Tukiainen teki kahden kauden aikana 24 pääsarjamaalia Virossa. Nyt hän on jälleen
Suomessa. Sakari Tukiainen on tarina jollaista Suomifutis ja oikeastaan koko
maailma tarvitsee.
Talvimaajoukkueeseen
noussut Robert Taylor on RoPS:n tähti. Viime kaudella 10 maalia tehneellä
Taylorilla on mahtava potkutekniikka, jonka myötä vastustajat saavat olla
tarkkana Taylorin kaukolaukausten ja vapaapotkujen kanssa. Taylorin sopimus
loppuu tähän kauteen, joten ensi kaudella Taylor pelannee ulkomailla. Ei olisi
yllätys, jos Taylor lähtisi jo tämän kauden aikana.
RoPS teki kauden
kynnyksellä yllättäen vielä pari kovaa hankintaa. David Addy on pelannut Ghanan
maajoukkueessa parikymmentä ottelua. Myös viime kaudella HJK:n avauksessa
pelannut Ivan Tatomirovic on erittäin kova vahvistus RoPS:n
keskuspuolustukseen. Rovaniemeläisten keskiakseli kova ja RoPS voi turvata
siihen. Sakari Tukiainen, Sani Kaita, Antti Okkonen, Robert Taylor, Juuso Hämäläinen,
Ivan Tatomirovic ja maalivahti Antonio Reguero. Mikäli Malinen saa hitsattua
joukkueen yhtenäiseksi, RoPS saattaa olla yllättävänkin korkealla.
RoPS vieraana Seinäjoella:
Perjantaina 19.5. klo 20:00
Kuopion
Palloseura
Nouseviin
valmentajakykyihin kuuluvalla Jani Honkavaaralla on näytön paikka. Honkavaaran
pitkä taival HIFK:ssa päättyi potkuihin. Nyt TP-Seinäjoen kasvatilla on käytössään
paremmat resurssit. KuPS onkin tehnyt talven aikana erinomaisia hankintoja.
Joukkue on hankkinut liigatasonsa todistaneita pelaajia. Otso Virtanen korvaa
Johannes Kreidlin ykkösmaalivahtina. Sebastian Sorsa, Nikko Boxall ja Ville
Saxman, Solomon Duah ja Ats Purje ovat hyviä ja turvallisia hankintoja.
Sen lisäksi
joukkueeseen on tullut muun muassa Reuben Gabriel, joka on pelannut Nigerian
paidassa MM-kisoissakin. Joukkueessa oli jo ennestään kovia
nigerialaispelaajia, eli Gbolahan Salami ja Azubuike Egwuekwe. Vaikka heidän
tulossaan olikin viime kaudella ilmassa kaikki farssin ainekset, olivat he
lopulta huippuvahvistuksia. Osman Sillah on ollut kuopiolaisille arvokas
kontakti, ja KuPS on pystynyt hänen kauttaan hankkimaan lukuisia
huippupelaajia. Aiemmilta vuosilta hyvä esimerkki on Omar Colley. Myös Cedric
Gogoua tuli Suomeen Sillahin ansiosta, mutta hän ei KuPS:lle kelvannut.
Hankintojen lisäksi
KuPS:lla on erinomaisia omia junioreita. Urho Nissilä, Saku Savolainen ja
Iisalmesta jo muutama vuosi sitten siirtynyt Ilmari Niskanen ovat jo
osoittaneet olevansa hyviä liigapelaajia. Jokaisella heistä on mahdollisuus
ottaa iso askel ja nousta jopa liigan eliittiin. Lisäksi muun muassa Sharp Räsänen,
Patrik Alaharjula ja Joonas Nissinen ottavat ensiaskeleitaan Veikkausliigassa.
KuPS:n
kotistadionin nurmi uusittiin vihdoin, ja se miellyttää pelaajien lisäksi sekä
katsojia että tv-katsojia. Joukkue on ollut koossa jo pitkään ja se näkyikin
Suomen Cupissa. Savolaiset pelasivat hyvin, kunnes se tippui yllättäen FC
Honkaa vastaan varsin selvästi. Honkaa vastaan KuPS oli vaikeuksissa etenkin
erikoistilanteissa. Viime kaudella hyökkäyspään erikoistilanteet olivat KuPS:n
valttikortti.
KuPS oli hopealla
kaudella 2010 ja sen jälkeen cupin finaalissa kolme kertaan perättäin häviävänä
osapuolena. Nyt KuPS näyttäisi vihdoin olevan valmis menestymään ja Kuopiossa
elätellään jälleen unelmia mitalista. Toki samankaltainen tilanne on ollut jo
useampana vuotena, mutta tämän hetken KuPS vaikuttaisi olevan freshimpi kuin
aiempina vuosina.
Kuuluu siihen
ryhmään, jotka voivat taistella mitalista, mutta toisaalta jäädä myös
keskikastiin.
KuPS vieraana Seinäjoella:
Maanantaina 31.7. klo 19:30
FC Lahti
Toni Korkeakunnas
aloittaa neljännen kautensa lahtelaisten peräsimessä. Sijoituksellisesti trendi
on ollut laskeva: kolmas, viides ja kahdeksas. Ailahtelevaisuus on leimannut FC
Lahtea. Viime kaudella joukkue pystyi voittamaan kaikki liigan viisi kärkijoukkuetta,
mutta oli silti lähempänä putoamis- kuin mitalikamppailua.
Joukkue on
muuttunut viime kaudesta paljon. Lähtijöiden lista on varsin nimekäs: Jussi Länsitalo,
Jani Tanska, Duarte Tammilehto, Tomi Maanoja, Kalle Multanen, Rafael ja Jasse
Tuominen. Suomifutiksen elävä legenda Rafael teki kahdella (toistaiseksi)
viimeisellä liigakaudellaan vain kolme maalia, mutta hänen lähtönsä oli silti
pettymys lahtelaisfaneille. Pahin menetys on kuitenkin upean kauden pelannut
Jasse Tuominen, joka lähti BATE Borisoviin.
Nuorten
pelaajien, kuten juuri Tuomisen, Mikko Kuninkaan ja Santeri Hostikan odotetut läpimurrot
olivat FC Lahden viime kauden positiivisimmat asiat. Kuningas ja Hostikka
parantavat vielä viime kaudesta. Heidän lisäkseen ainakin Fareed Sadatin nimi
kannattaa painaa mieleen, jos ei tätä kautta, niin ainakin tulevaisuutta
ajatellen.
Kokeneempaa
kaartia edustaa todellinen teräsmies, Mikko Hauhia. Kauden alla Hauhian
pelikunto on pieni kysymysmerkki ja yli sadan liigapelin putki saattaa mennä
poikki. Seinäjokisille mielenkiintoisin nimi on Kalle Taimi, joka teki
liigadebyyttinsä viime kaudella PS Kemin paidassa. Rutkasti vastuuta saanut
isokokoinen puolustaja otti urallaan jälleen yhden askeleen eteenpäin. Taimilla
on mielenkiintoinen SJK-tilasto. Hän on pelannut SJK:ssa kausina 2010-2013
yhteensä 29 sarjaottelua, eikä SJK hävinnyt niistä ainuttakaan.
Dramaattisesti
sanottuna FC Lahti elää ja kuolee keskikentän kolmikkonsa kautta. Aleksi
Paananen, Pyry Kärkkäinen ja Veikkausliigaan palannut Hendrik Helmke kestävät
vertailun Veikkausliigan kärkijoukkueisiinkin. Helmke on pelannut Suomessa
aiemmin IFK Mariehamnissa ja FF Jarossa. Etenkin Jarossa
brasilialais-saksalainen taituri ihastutti otteillaan. Kaudella 2013
pietarsaarelaiset olivat jopa mitalisijassa kiinni ennen Helmken lähtöä. Kauden
viimeinen kolmannes oli murheellinen ja Jaro valahti sarjan häntäpäähän.
Helmken lähtö ei toki selitä kaikkea, mutta sen avulla voi ainakin pohtia,
kuinka tärkeä Helmke joukkueelleen oli. Helmke on tänäkin vuonna omalle
joukkueelleen yksi tärkeimmistä yksittäisistä pelaajista koko Veikkausliigassa.
FC Lahti on
tehnyt yhteistyötä monien, myös ulkomaalaisten seurojen kanssa, joiden myötä se
on saanut lainalle kovatasoisia pelaajia. Joukkueen kolmesta venäläispelaajasta
tärkein on ykkösmaalivahti Aleksandr Vasjutin, joka onnistui viime kaudella
maalinteossakin.
FC Lahti on ollut
SJK:lle äärimmäisen vaikea vastus kolmen yhteisen liigavuoden aikana. Kymmenestä
liigakohtaamisesta SJK on voittanut vain yhden ja sen lisäksi Lahti on
pudottanut SJK:n kertaalleen Suomen cupissa ja juhlinut Liigacupin voittoa
SJK:ta vastaan.
Oli heikko Suomen
cupissa. Veikkausliigassa todennäköisesti keskikastissa, joka on toki melko
laaja käsite.
FC Lahti vieraana Seinäjoella:
Lauantaina 19.8. klo 18:00
PS Kemi
Kakkosesta
Veikkausliigaan kahdessa vuodessa noussut PS Kemi aloitti liigakautensa
upeasti. Joukkue joutui pelaamaan ensimmäisiä kotipelejään Rovaniemellä ja
Oulussa, ja tälläkin kaudella ensimmäinen kotiottelu jouduttiin siirtämään
Rovaniemelle. Kemiläiset kaatoivat alkukauden aikana kärkijoukkueista sekä
HJK:n että Ilveksen. Vastapainona oli kuitenkin kaksi kuuden ottelun mittaista
tappioputkea ja kausi päättyi peräti yhdeksän ottelun voitottomaan putkeen.
PS Kemi menetti tärkeitä
pelaajia kesken viime kauden. Etenkin Billy Ionsin ja Aliu Djalon lähtö
vaikuttivat enemmän kuin Kemi uskalsi ajatella. PS Kemi oli tukevasti
keskikastissa 10 kierrosta ennen loppua, joten talouspuolella uskallettiin säästää
luopumalla avainpelaajista. Viimeisestä 10 ottelusta PS Kemi keräsi vain neljä
pistettä ja kausi päättyi yhdeksään voitottomaan otteluun. Lopulta Kemi vältti
karsinnat, vain niukasti.
Tälle kaudelle
sarjapaikan uusiminen näyttää taas kovalta haasteelta päävalmentaja Jari Åhmanille.
PS Kemi ja Ryan Gilligan purkivat sopimuksen aivan kauden alla, mikä oli
joukkueelle erittäin paha isku. Gilliganin ohella Joona Vetelin lähtö on vaikea
paikattava. Myös seinäjokisille tutut Zeljko Savic ja Kalle Taimi vaihtoivat
maisemaa.
SJK-henkisille
mielenkiintoisin hankinta on Rasmus Karjalainen, jonka urakehitys on ollut
viime vuosina nopeaa. Kaudella 2014 Karjalainen teki Kakkosessa OLS:ssa yhden
maalin. Seuraavalla kaudella ”Rasse” ihastutti SJK:n väreissä, ja teki Kerho
07:ssa (nyk. SJK Akatemia) Kakkosessa 15 maalia. Se poiki siirron kotikaupungin
AC Ouluun Ykköseen. Nuorukainen pelasi etenkin loppukaudesta tehokkaasti ja keräsi
kauden aikana tehot 3+4. Tälle kaudelle Karjalalainen siirtyi siis PS Kemiin.
Karjalainen on noussut myös Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueeseen.
Jussi Aalto on
takonut hurjia maalimääriä viime vuosina Ykkösessä. SJK:ssakin piipahtanut
taituri palaa Veikkausliigaan neljän divarikauden jälkeen. Erinomainen
potkutekniikka, ja paikan saadessaan osaa kyllä laittaa pallon maaliin, mutta
miten pysyy liigatahdissa? Aallon viime vuodet ovat olleet täynnä karvaita
pettymyksiä. Oli lähellä liiganousua Hakan, KTP:n ja TPS:n kanssa, ja etenkin
KTP-kausi oli äärimmäisen dramaattinen. Viime kaudella Aalto edusti jälleen
KTP:tä, joka putosi lähes käsittämättömästi Kakkoseen.
PS Kemi hanki ykkösmaalivahdikseen
Oskari Forsmanin TPS:stä. Erinomainen haku, jonka myötä viime kaudella
odotetusti ongelmaksi nousseen maalivahtipelin pitäisi nyt olla kunnossa. Tärkeitä
hankintoja olivat myös MLS:ssä reilusti yli 100 ottelua pelannut puolustaja
Abdoulie Mansally ja Jarosta tuttu toppari Aubrey David.
Etelä-Suomesta
tulleista junioreista mielenkiintoisin on Omar Jama, joka on potentiaalinen läpimurtopelaaja
tämän kauden Veikkausliigassa.
Gilliganin lähdön
myötä Kemin urakka vaikeutui entisestään. Taistelee sarjapaikastaan liigakauden
loppuun asti, ja ehkä sen jälkeenkin karsinnoissa. Kemi on tehnyt ulkomailta
kovia löytöjä viime vuosina, joten joku yksittäinen pelaaja saattaa vielä kääntää
kelkan. Kemissä ovat pelanneet muun muassa Faith Friday Obilor, Billy Ions,
Erik Törnros, Christian Eissele ja Ryan Gilligan.
PS Kemi vieraana Seinäjoella:
Maanantaina 26.6. klo 19:30
HIFK
HIFK:n talvi on
ollut tuulinen. Suomen cupissa HIFK voitti vain KTP:n. HIFK hävisi Ykkösessä
pelaaville Hongalle ja Gnistanille 3-0 ja 2-0. GrIFK:ta vastaan tuloksena oli
2-2-tasapeli ja HJK oli derbyssa parempi 4-0-luvuin. HIFK:n päävalmentaja Antti
Muurinen oli cupin aikana lomailemassa Thaimaassa. Harjoitusotteluistakaan ei
ole voittoja tullut. Kenraaliharjoituksessa HIFK hävisi Ykkösessä pelaavalle
TPS:lle 1-3.
Suomalainen urheilu
tarvitsee Stadin Derbya, joten HIFK:n putoaminen olisi pettymys suurelle osalle
suomifutiksen seuraajista. Talvikauden perusteella HIFK joutuu taistelemaan
sarjapaikastaan. Toisaalta viime kaudellakin ”Röda” oli valumassa kohti putoamiskamppailua,
mutta Antti Muurinen sai nostettua joukkueen kuiville. Muurisen aikana HIFK
voitti kaikki mitalijoukkueet kertaalleen.
HIFK:n
ehdottomasti tärkein pelaaja on Mika Väyrynen. Väyrynen on FC Lahden Hendrik
Helmken ohella kenties koko liigan tärkein yksittäinen pelaaja joukkueelleen.
Kesken viime kauden ykkösmaalivahdiksi tulleen Tomi Maanojan on onnistuttava
paremmin kuin viime kauden alussa Lahdessa.
Hyökkäyspäästä lähtivät
Ville Salmikivi ja Joni Korhonen. Tulivoimaa kuitenkin löytyy edelleen hyökkäyksestä.
Juho Mäkelä ja Pekka Sihvola ovat hyviä viimeistelijöitä ja Aleksi Ristolakin
on mahdollinen 10 maalin mies, vaikka viimeistelytehokkuus onkin aika pieni.
Lisäksi Mikael Forssell on harjoitellut HIFK:n kanssa, mutta on ainakin
toistaiseksi ilman sopimusta. Puolustuksessa Juho Pirttijoki teki debyyttikaudellaan
läpimurtonsa liigatasolle ja siirtyi Ruotsin pääsarjassa pelaavaan GIF
Sundsvalliin. Tuomas Aho ja Jukka Sinisalo lopettivat.
Lähtijöiden
tilalle on tullut nuoria lupauksia. Klubi 04:sta tulivat Eero Hyökyvirta, Tommi
Jyry ja Antti Ulmanen, joista etenkin Hyökyvirta saattaa lyödä itsensä läpi tämän
kauden liigassa. Myös PK-35 Vantaasta siirtynyt Daniel Rantanen on
mielenkiintoinen nimi. Hän väläytteli osaamistaan jo kaksi vuotta sitten Ykkösessä.
Fredrik Lassas tuli pari vuotta sitten HJK:sta paikalliskilpailijaan pienoisen
kohun saattelemana. Ura on kuitenkin hieman junnannut paikoillaan. Joko nyt?
Voi kuitenkin
olla, että Muurisen on pakko luottaa kokeneempaan kaartiin. HIFK:lla on heti
alussa iskun paikka, kun joukkue kohtaa ensin PS Kemin ja sen jälkeen JJK:n.
Hyvä startti saattaa aiheuttaa positiivisen kierteen. Toki siinä on myös kääntöpuolensa.
HIFK vieraana Seinäjoella:
Perjantaina 28.4. klo 20:00
FC Inter
Interin
katastrofaalinen kausi oli lähellä päättyä käsittämättömästi jopa putoamiseen. Viime
vuonna materiaali oli riittävän kova mitalitaisteluun asti. Kauden aikana
joukkue vahvistui muun muassa Erfan Zenelill, Lucas Lopez Garcialla ja Njazi
Kuqilla. Njazi Kuqin tulo oli toki sidoksissa myös valmentajanvaihdokseen, kun
Shefki Kuqi tuli päävalmentajaksi. Nyt Kuqilla on ensimmäistä kertaa käsissään
kauden alusta asti hyvä pelaajamateriaali ja hyvä taustaryhmä. Nyt tekosyitä ei
enää ole.
Tärkein yksittäinen
pelaaja on Timo Furuholm. Furuholm pelasi viimeksi Veikkausliigassa kaudella
2011, jolloin ”Furkka” teki peräti 22 maalia. Furuholmin lisäksi ainoastaan
Paulus Roiha on tehnyt 2000-luvulla yhden kauden aikana yli 20 maalia. Furuholmin
merkitys Interille on suurempi kuin tavallisen maalitykin merkitys. Furuholm on
johtaja, jollaista Inter tarvitsi ja tarvitsee. Myös Interin merkitys
Furuholmille on suuri. Furuholmin tie Saksan kentille ja Suomen
A-maajoukkueeseen oli pitkä ja kivinen. Interissä häneen kuitenkin jaksettiin
uskoa.
Timo Furuholm –
Njazi Kuqi on Veikkausliigaan häikäisevä kärkipari. Heidän lisäkseen
vaihtoehtoina ovat myös Benjamin Källman ja Guy Gnabouyou. Källmanin läpimurtoa
odotettiin jo viime kaudella. Nyt hän on vuotta valmiimpi, mutta peliaika on
silti tiukassa. Ranskan pääsarjassakin pelannut Gnabouyou on todella nopea,
mutta siihen se vähän jääkin. Pelannut siitä huolimatta tehokkaasti, mutta
potentiaalia vieläkin kovempaan olisi.
Uusista
tulijoista Julien Faubert on yksi liigahistorian tunnetuimmista vahvistuksista.
Pitkään Valioliigassa pelanneen, ja jopa Real Madridissa piipahtaneen Faubertin
kausi on vaikeasti ennustettava. Pelitaidot ovat tiedossa, mutta vire ei.
JJK:sta tullut Niko Markkula saattaa nousta liigan pakkieliittiin.
Furuholmin ohella
myös Mika Mäkitalo palasi Interiin. Heidän lisäkseen joukkueessa ovat ikinuoret
Ari Nyman ja Henri Lehtonen. Myös kaksi edelliskautta SJK:ssa pelannut Jere
Koponen palasi kasvattajaseuraansa. Joukkueesta siis löytyy Inter-sydäntä.
Nuorista
lupauksista Albion Ademista on puhuttu paljon. Kohupelaaja on ehkä turhan herkästi
käytetty termi, mutta 18-vuotiaan TPS-kasvatin kohdalla se ei ole liioiteltua
ainakaan Turun sisäisissä väännöissä.
Rahkeita
mitalitaisteluun on, mutta viime kauden ongelmat saattavat toistua, mutta ehkä
pienemmässä mittakaavassa.
FC Inter vieraana Seinäjoella:
Lauantaina 3.6. klo 18:00
Lauantaina 28.10. klo 14:00 (kauden päätös)
Jyväskylän Jalkapalloklubi
JJK voitti viime
kaudella Ykkösen hieman yllättäen. Liiganousijan ympärillä ei ole niin sanottua
positiivista pöhinää. JJK on ennakoissa tuomittu varmaksi putoajaksi. Lopulta lähteneiden
pelaajien lista ei kasvanutkaan niin suureksi. Niko Markkulan ja Iiro Järvisen
lähdöt kuitenkin tuntuvat. KuPSiin lähtenyt Saku Leppänen palasi kauden alla
takaisin ja myös Gael Etock teki sopimuksen Kettupaitojen kanssa hieman ennen
kauden alkua.
Suomen cupista
yksi voitto, kun Mikkelin Palloilijat kaatui vaikeuksien kautta 4-2-lukemin. FC
Lahtea, Ilvestä, Hakaa ja KuPSia vastaan tuli tappiot. KuPS voitti rumasti 9-1
ja Hakakin takoi taululle 4-0-lukemat. Sen jälkeen lukemat pysyivät siedettävinä.
Nuoresta
joukkueesta löytyy muutama kokeneempi pelaaja. Tommi Karin, Tomi Petrescun,
Mikko Mannisen ja SJK:ssa neljä kautta pelanneen Matti Lähitien johtajuutta
tarvitaan. Myös KuPS:sta takaisin kasvattajaseuraansa tullut Patrick Poutiainen
kuuluu varmoihin liigatason pelaajiin. Maalivahtiosastolla Jere Pyhäranta korvasi
Ville Viljalan. Torjuntatöitä onkin tarjolla aikamoinen määrä.
Iskun paikka on
erikoistilanteissa. Tommi Kari ja Tomi Petrescu pystyvät ratkaisuihin
kauempaakin. Yhdysvalloissa lähes koko elämänsä asunut Verneri Välimaa omaa myös
kovan potkun.
Viime hetkellä
tullut Gael Etock on erittäin tärkeä joukkueelleen. Legendaarisen La Masian
kasvatti teki Ykkösessä keskenkuntoisenakin 11 ottelussa teho 6+2 ja käänsi
maaleillaan useita pelejä JJK:lle. Hyvän maalintekotaidon lisäksi Etock pystyy
suojaamaan palloa hyvin ja jakamaan palloja muille.
JJK:n päävalmentaja
Juha Pasojan tehtävää ei käy kateeksi. Jokainen piste on kovan työn takana,
mutta toisaalta hävittävääkään ei ole. Yksi JJK:n mahdollisuuksista piilee myös
vastustajien asennoitumisessa. JJK aloittaa kautensa hallitsevan mestarin IFK
Mariehamnin vieraana ja kolmannella kierroksella vastassa on HJK. Pistekin
jommastakummasta ottelusta voisi tuottaa itseluottamuspiikin.
JJK pelaa
kolmella topparilla, mikä on haastava pelitapa. Kolmella topparilla pelatessa
roolit eivät välttämättä kunnolla ole iskostuneet, sillä kaikki ovat tottuneet
pelaamaan kahdella topparilla. Enemmän ei välttämättä ole paremmin.
Sarjapaikan säilyttäminen
vaatisi pientä ihmettä, mutta mahdottomampiakin asioita on jalkapallossa nähty.
JJK vieraana Seinäjoella:
Perjantaina 12.5. klo 20:00
Lauantaina 26.8. klo 18.00
