Ei edes hippaa saatu
SJK – FC YPA 0-3 (0-2)
23 min 0-1 Joni Pakola
24 min 0-2 Denis Kostinchuk
78 min 0-3 Denis Kostinchuk
Seinäjoen Jalkapallokerho voisi ehkä anoa erityisoikeutta pelata kaikki ottelunsa vieraskentillä. Tuntuu nimittäin siltä, että joukkue ei osaa, ei pysty, ei kykene, eikä keksi sitä viisastenkiveä, millä kotikentällä voisi onnistua. Kolme kertaa on joukkue kohdannut sarjan kärkiviisikkoon kuuluvan joukkueen kotonaan ja kolme kertaa on tullut mustia silmiä, mustelmia, verta nenästä ja pikkuisen paha mieli. Aina on vastustaja lähtenyt nimittäin pisteiden kanssa mieluisalle kotimatkalle ja kotijoukkue mennyt paikkailemaan haavojaan.
FC YPA ei Seinäjoella esittänyt jalkapalloilullisia hienouksia. Siinä mielessä joukkue muistuttaa entistä enemmän viime kaudella samalla konseptilla Ykköseen noussutta FC Kiistoa. Tosin, FC YPA ei yritä pelata ainakaan vieraissa edes sitä vähää, minkä Kiisto teki.
“Meillä on seurajohto antanut valmentajalle selkeän tavoitteen. Se on vain saavuttaa pisteitä, ei pelata hienoa peliä. Tyyli ei meitä kiinnosta”, vahvisti asian seuran manageri Jami Ruhkala.
Tuon lausunnon vahvistaa todeksi se, mitä joukkue kentällä teki. On väärin kuvitella, etteikö FC YPA:aa ja erityisesti juuri rajusti seuransa eteen rehkivää Ruhkalaa voisi arvostaa. Pelityyli vain ei silmiä hivellyt, mutta kuten se tuli todetuksi, ei ole tarkoituskaan.
FC YPA pelaa vieraissa sangen yksinkertaista jalkapalloa, joka perustuu siihen, että joukkue puolustaa erittäin tiiviinä nippuna, hakee järjettömän pitkillä palloilla Dragan Pejiciä tai Kakkosen Lohko C:n ehdottomaan pelaajaeliittiin kuuluvaa Joni Pakolaa, jonka ei näillä näytöillä kuvittelisi kauan Ylivieskassa viihtyvän. Pelkästään ensimmäisellä puoliajalla joukkue latoi pallon 14 kertaa päädystä ulos haettuaan pitkää, tai ehkä vielä pidempää, palloa.
Toisaalta voidaan kyllä kyseenalaistaa, erittäin aiheellisestikin, myös Kerhon pelaaminen. Pikkunätti näpertely oli kuin paluu jalkapallon synkälle keskiajalle. Vaikka palloa pidettiinkin luultavasti jopa enemmän kuin vierasjoukkue, ei sille keksitty mitään erityisen hyödyllistä käyttöä.
Pelirakentelu ontui varsinkin alhaalta, eikä syöttösuuntia tarjottu pallolliselle pelaajalle, eli tie oli tukossa jos haettiin syöttöä eteenpäin.
Aivan oma lukunsa oli ne kardinaaliluokan munaukset, joita kotijoukkue teki ottelussa tarjoten vieraille korean kattauksen kierroksen kärkiottelun ratkaisemiseksi. On aivan turha kuvitella, että kovapalkkaiset pelimiehet juurikaan kyselevät sen suurempia, vaan he iskevät kun paikka tulee.
Ensimmäinen paikka tuli 23. minuutilla kotijoukkueen alakerran patsasteltua urakalla. Taitava Dragan Pejic pelasi Joni Pakolan läpiajoon, eikä tuloksena voinut olla muuta kuin Pakolan kauden yhdeksäs maali.
Edellisestä ehti nippa nappa kulua minuuttia ja taas kolisi omissa. Kerhon maalista katsottuna oikealla laidalla itärajan takaa jo kauan sitten Suomeen tullut veteraani, Denis Kostynchuk, laukoi pallon kohti Kerhon maalia ja etutolpalla tilannetta seurannut maalivahti Aki Lyyski oli auttamattomasti väärin sijoittunut. Niinpä kaaripallo painui takanurkkaan ja minuutin sisällä kotijoukkueen haaveet oli murjottu sirpaleiksi pahemman kerran. Saattaa olla, että pallo muutti suuntaan poikkeuksellisesti laitapakin tontille istutetun Timo Rauhalan jalasta, mutta Lyyskin piikkiin osumaa menee joka tapauksessa.
Se on jopa pikkuisen ironista, että kotijoukkue piti palloa hallussaan enemmän niin vastatuuleen pelatessaan ensimmäisellä puoliajalla kuin myötätuuleen pelatessaan toisella. FC YPA pudotti tiiviin pakettinsa alas antaen Kerhon näpertää tehottomasti. Tekopaikkojen määrä kertoo ottelusta kaiken olennaisen. Kotijoukkueella oli koko kamppailussa yksi todellinen paikka ja pari Ville Pajulan myötätuuleen lähettämää vaparia, jotka Roope Matsi torjui kulmureiksi toisella puoliajalla. Vierailla oli neljä paikkaa, joista syntyi kolme maalia. Neljästä paikasta Kerho tarjosi vieraille kolme totaalisilla munauksillaan.
Ottelun viimeisen osuman pääsi nostamaan toisen maalin tehnyt Denis Kostynchuk Pakolan oltua jälleen insinöörinä hyökkäyksen rakentelussa. Asiaa auttoi se, että Kerhon paras pelaaja, Jaakko Lampi, ja maalivahti Aki Lyyski onnistuivat keskenään neppailemaan pallon Kostynchukille, joka nosti sen helposti maaliin. Näin nöyryytys oli saatu päätökseen kun pelikellossa oli jäljellä vielä 12 minuuttia.
Voittonsa myötä FC YPA jatkaa oululaisjoukkueiden takaa-ajoa. Kotijoukkue voi edelleen jatkaa näennäistä taistelua sarjan kärkijoukkueiden jahtaamisesta, mutta näillä näytöillä tiukkaa tekee. On kuitenkin muistettava muutama perusfakta. Kaikki muut kärkiviisikon joukkueet ovat satsanneet rajusti tähän(kin) kauteen. Kerho menee omalla tiellään peluuttaen pääasiassa kotikaupunkinsa kasvatteja. Harvalla joukkueella on ollut niin monia avainpelaajia sivussa loukkaantumisten takia kuin Kerholla. Toki sitten tullaan siihen, että materiaalin pitäisi olla vahvempi kamppailtaessa noususta, joka puolestaan korreloituu budjettiin. Tänään puutokset näkyivät siinä, että oikeana pakkina pelanneet Petri Huttu ja Mikko Väänänen olivat sivussa. Timo Rauhalalla oli epäkiitollinen asema pelata Joni Pakolaa vastaan varsinaisessa debyytissään, eikä se ihan nappiin mennyt. “Tinken” ei kuitenkaan kannata apistella aiheesta, sillä vastassa oli yksi lohkon parhaista pelaajista omalla tontillaan.
Vaikka tappio harmittaa ja vastustajan pelityyli kirvelee, eli siis väärin voitettu matsi, ei tässä ole syytä kuitenkaan totaalisesti masentua. Viime kaudella tämän verran pinnoja oli kasassa joskus syyshämärän aikaan. Jotain on siis varmasti tehty oikeinkin.
Ottelun tuominnut jyväskyläläinen Martti Melin oli ihan positiivinen tuttavuus. Toki mies olisi voinut hoitaa korttien jakamisen rahtusen linjakkaammin, mutta jos huomioidaan se, että alla oli vasta neljä Kakkosen matsia, hoitui homma kyllä erinomaisesti.
Lappuja katselivat aiheellisesti kotijoukkueen Marko Huttu ja Tommi Haanpää, sekä vieraiden Denis Kostinchuk ja Antti Peura. Sen sijaan kovaa ja kauas palloa potkinut, sekä useamman kerran myös vastustajia jysinyt Aleksader Vuletic oli jonkinasteinen suojelukohde. Kotijoukkueesta Ville Pajula säästyi pelikiellolta, vaikka lähellä kortti olikin.
Luonnollisesti Klopit oli läsnä, mutta ihan oma lukunsa oli vierihoitoa äänekkäästi tarjoillut Erkki Vieri. Miehen verbaaliakrobatia on vuosikymmenten aikana hioutunut omiin hehkeisiin uomiinsa ja siitä tuli erityiset kiitokset katsomolta.
SJK: Aki Lyyski, Timo Rauhala (66. Johannes Saranpää), Tiitus Lehtinen, Petri Niemi, Jaakko Lampi, Toni Kujala (61. Jukka-Pekka Salminen), Ville Pajula, Marko Huttu (v), Mikael Muurimäki, Juha Etelä-Aho (55. Ville Kukkanen), Tommi Haanpää (v)
