Cup-kuume kasvaa
Seinäjoen Jalkapallokerho ei voi toistaiseksi pullistella suuren suurilla saavutuksilla. Ei sarjassa, eikä Suomen Cupissa. Luonnollisestikin joka vuosi uuteen kauteen lähdettäessä haaveet ovat suuret, toiveet korkealla ja mm. Suomen Cupin finaalin päivänmäärää merkitään faniporukoissa kalenteriin. Ihan nyt varmuuden vuoksi. Eihän sitä nimittäin koskaan tiedä.
Joka kausi sitä toivoo, että jospa se arpa olisi otollinen. Kunhan ei ihan heti tulisi reissua susirajalle, kaakkoiseen kolkkaan tai pohjoisimpaan Lappiin saakka, vaan saataisiin vastustaja läheltä ja mieluusti vielä sellainen, jonka kanssa pärjättäisiinkin. Tai olisi ainakin teoriassa mahdollista. Tai voitaisiin edes haastaa ja yrittää yllätystä.
Kerho on ollut kahdesti mukana Suomen Cupissa. Ensimmäisellä kaudella aloitettiin turnamentti Kauhajoen hiukan muhkuraisella Keskuskentällä toukokuun lopussa. Siis aikatulut on sittemmin pistetty pikkuisen uuteen kuosiin, kenties Suomen Cupin arvostuksen nostamiseksi. Onhan se nyt selvä, että tammi-helmikuussa joko lepakkovuoroilla tai paukkupakkasessa pelatut matsithan ne vasta yleisöä vetävätkin.
Kauhajoelta siis haettiin 4-1 -voitto melko helposti. Tuossa matsissa muuten debytoi eräs nuori Juho Pajula, joka sittemmin oli nostamassa viime kaudella Kerhon A-junnuja SM-sarjaan, mutta on toistaiseksi sotimassa sen verran ahkerasti, ettei ole nyt edustuksen käytössä.
Seuraavaksi vastaan saatiin viime päivinä kaikesta muusta paitsi jalkapallosta kuuluisaksi tullut Rovaniemen Palloseura. Silloinkin haaveiltiin, että nyt olisi ehkä sauma iskeä. Haaveeksi jäi. Liigajoukkue pisti pelin vartissa selväksi ja pudotti Kerhon cupista jokseenkin murheellisin 5-0 -numeroin. Liekö tuon rökäletappion seurausta vai mitä, mutta kaudella 2009 ei oltu lainkaan cupissa mukana. Harmillista kannattajan näkökulmasta.
Viime kaudella Suomen Cup alkoi Kerhon osalta maaliskuun lopussa. Tuolloin saatiin tehdä lyhyt matka Mustasaareen Kolmosen VPS-junioreiden vieraaksi. Matsi pelattiin ulkosalla hankien somistettua kentän reunoja. Vihmovassakin säässä vieraat olivat selvästi parempia, vaikka numerot olivatkin “vain” 3-0 Kerholle.
Seuraavalla kierroksella päästiin nauttimaan Kokkolan Kipparihallin järkyttävästä alustasta. Vastan asettui KPV/2, eli seuran pääasiassa junnuista muodostunut ryhmä. Ensimmäinen puoliaika oli käsittämätöntä puppelointia ja maalitonta räpistelyä. Toisella jaksolla pienimuotoinen ammattiylpeys sentään nousi esiin ja jatkopaikka otettiin lukemin 4-0.
Viidennellä kierroksella saatiin sitten vastaan oikeastaan juuri se, mitä haluttiinkin, eli liigaseuroista FF Jaro. Pelin markkinointiin satsattiin ja lehtereille saatiinkin yleisöennätyksen verran katsojia, eli lähes 1000 kappaletta tuli seuraamaan miten Kerho pärjää liigamiesten kyydissä. Ihan hyvin pärjäsi ja koettiinhan ottelussa pienimutoinen nousukin Kerho puristettua pelin tasoihin Teemu Penninkankaan osumalla. Näin vietiin liigajoukkue väkisin jatkoajalle.
Jatkoajalla bensa loppui tankista niin totaalisesti, ettei ollut mikään vääryys, vaikka nyt Kerhossa pelaava Petter Meyer maalillaan ratkaisikin jatkopaikan FF Jarolle.
Tuo ottelu kuitenkin osoitti sen, että cupissa kaikki on mahdollista ainakin melkein. Tuosta pelistä on puhuttu koko vuosi ja vastaavaa odotetaan taas vesi kielellä.
Jopa Palloliitto oli satsaamassa viime kaudella Suomen Cupiin. Perustettiin omat nettisivut, joilla ihan Sauli Niinistökin kertoi lähtevänsä katsomaan finaalia. Joo-o. No, ei vetänyt “Salekaan” lehtereille kuin virallisesti ilmoitetut 5137 katsojaa. Toki se on enemmän kuin monena vuonna, mutta silti se on aika vähän. Loppujen lopuksi.
Nyt nuo samat nettisivut toimivat hitaammin kuin taannoin viisumin anominen Neuvostoliittoon. Cup pelataan milloin missäkin ja pääasiassa ilman yleisöä. Aika lyhytjänteinen oli tuo satsaus Suomen Cupiin.
Silti tämän kauden kisa pyörii ja voi ihan hyvin. Kerhon osalta se starttasi Mustasaaressa, aivan kuten viime vuonnakin. Nyt vastassa oli VIFK Utvecklingin nimellä kilpailuun ilmoittautunut A-junioriryhmä, joka pisti kyllä hanttiin ihan tosissaan, mutta taipui kuitenkin melko helposti numeroin 3-1. Kello kymmeneltä. Lauantaiaamuna. Morjens. Tällainen se on omiaan nostamaan Suomen Cupin arvostusta. Ottelussa ei ollut kuulutusta, valot saatiin kokonaan päälle kun peli oli jo alkanut, futsalmatsin vihellykset kuuluivat selvemmin ja pikkujätkillä sentään tulostaulu toimi. Virallista ottelukelloa ei luonnollisestikaan ollut tarjolla. Mutta peli tuli pelatuksi.
Jatkopaikka tarkoitti sitä, että lauantaina päästään kokeilemaan kotiareenalla porilaista FC Jazzia vastaan. Vaikkei Kerho musikantteja koskaan olekaan Suomen Cupissa kohdannut, moni muistaa vielä hyvin kauden 2003, jolloin Veikkausliigan FC Jazz saapui maanantai-iltana putoamiskurimuksessa olleen nuoren TP-Seinäjoen vieraaksi ehkä hieman ylimielisenä. Ja tosiaan sai mitä ansaitsi. Juho Järvinen ja Sergei Bragin ratkaisivat ottelun kotijoukkueen eduksi 2-0 lähettäen aika pahasti nolatut porilaiset takaisin kotiinsa vailla jatkopaikkaa. Pelissä nähtiin muuten kotijoukkueen asussa kentällä kaksi edelleen Kerhon asussa pelaavaa pelimiestä, eli Mikko Ylihärsilä ja Ville Ylinen.
Eikä tuo todellakaan ollut ainoa kerta kun Seinäjoella on liigajoukkueita laulukuoroon laitettu. Samainen Mikko Ylihärsilä nimittäin upotti maalillaan Juha Malisen valmentaman Kuopion Palloseuran TP-Seinäjoen 50-vuotisjuhlaottelussa 1-0 ja näin joukkue eteni kohtaamaan Tampere Unitedin, joka toki kaatoi sitkeästi vastaan laittaneen isäntäjoukkueen Joupiskalla 1-0.
Ja kun vuosia kelataan tarpeeksi taaksepäin, huomataan, että Seinäjoen Palloseura oli parikin kertaa Suomen Cupin finaalissa. Vuonna 1973 erään tietyn futaajan isä, Olavi Litmanen, ratkaisi finaalin voiton Lahden Reippaalle numeroin 1-0 Seinäjoen Palloseuran jäätyä kakkoseksi reilun 2800 katsojan edessä.
Seinäjoen Palloseura pääsi uudelleen yrittämään Suomen Cupin valloitusta kaudella 1977. Tuolloin I divisioonaa pelannut joukkue taipui kuitenkin Valkeakosken Hakalle numeroin 3-1. SePS:n maalin muuten teki edelleen futispeleissä ja Wallsportissakin paikallistettava Tapio “Tappi” Haavisto.
Ajatusleikkejä on mukava leikkiä. Haaveita pitää kannattajilla olla. Kaikki uskovat Kerhon pystyvän taistelemaan jatkopaikan myös viidennen kierroksen ottelusta, vaikka kaikki myös tietävät, että vastaan tulee ihan hyvä Kakkosen joukkue. Ylimielisenä otteluun on turha lähteä, mutta olisihan se moinen pettymys, ellei kaikista kolhuista huolimatta tässä pelissä pystyttäisi jatkopaikkaa rypistämään. Se olisi suuri pettymys varsinkin siinä mielessä, että tiedossa on jo kuudennen kierroksen arvonta. Tuon arvonnan myötä lauantain voittaja saa vieraakseen joko Kakkosen Järvenpään Palloseuran tai Ykkösen FC KooTeePeen.
On selvää, että kaikki jo piirtelevät omia kuvioitaan siitä, miten homma etenee kohti finaalia. Kaikkien mukana olevien joukkueiden kannattajien leireissä siis. Se on osa Suomen Cupin hohtoa. Tulee voittoja, yllätyksiä ja pettymyksiä.
Aina sanotaan, että kokeneet pelaajat ovat avainasemassa. Suomen Cupissa kovan luokan kokemusta Kerhon ryhmästä löytyy kahdelta kaverilta ehkä enemmän kuin monelta muulta lauantain matsissa. Chris Cleaver voitti Suomen Cupin viime vuonna Turun Palloseuran paidassa HJK:ta vastaan pelatussa finaalissa ja Christian Sund puolestaan juhli Suomen Cupin voittoa HJK:n asussa juuri 2003, vaikkei finaalissa kentällä ollutkaan. Taisipa “Kisu” pokata tuplan tuolloin Keith Armstrongin valmennuksessa. Ainakaan siis kokemuksesta homma ei kiinni ole, jos “Kisu” kentälle palaa Chrisin rinnalle.
Eihän tässä ole enää kuin 41 tuntia ja reilut 30 minuuttia siihen kun jalkapallokausi virallisesti avataan Seinäjoen Jalkapallokerhon kotiotteluiden osalta….
