SJK:n hyökkääjä Billy Ionsin kausi on ollut loukkaantumisten vuoksi vaikea, mutta samalla hänellä on ollut ikäviä asioita myös kentän ulkopuolella. Uusi leikkaus odottaa polvivamman vuoksi ja kausi on sen takia ohi. Kesän lopulla tuli kuitenkin kovin isku, kun 24-vuotiaan Ionsin veli Paul kuoli uintionnettomuudessa. Billy perheineen onkin perustanut rahaston, jolla kerätään varoja muun muassa elvyttämisen ja ensiavun opettamiseen ihmisille. SJK:n mediatiimi jututti Ionsia suru-uutisesta ja muutenkin vaikeasta vuodesta.
Viime kaudella Ions teki 12 maalia ja syötti neljä. Tällä kaudella ei maaleja ole tullut ja pelejäkin on kasassa vain kahdeksan koko kaudella. Vaikeudet alkoivat jo viime kaudella, kun vanha vamma vaivasi hyökkääjän pelaamista.
– Minun kantapääni vihoitteli koko viime kauden, mutta pelasin kuitenkin kivuista välittämättä. Otin siihen piikkejä helpottamaan kipua ja se tuntui siten hyvältä. Kun sitten tulin pre-seasonille takaisin, se tuntui aluksi ihan hyvältä, ongelma oli tietenkin vielä siellä, mutta minulla oli luottavainen olo ja uskoin pystyväni pelaamaan. Lopulta kuitenkin vamma paheni ja se aiheutti repeämää akillesjänteeseen. Teimme päätöksen, että se pitää leikata jos haluan olla kunnossa vielä myöhemmin, kertoo Billy Ions viime joulukuun aikaisista tapahtumista.
– Niinpä se leikattiin alkuvuodesta ja leikkaus meni hyvin. Aloitin kuntoutuksen kuten oli leikkauksen jälkeen sovittu. Se kesti kuitenkin pidempään kuin arveltiin.
– Lopulta kuitenkin pääsin takaisin kentille. En tosin ollut vielä 100-prosenttisessa kunnossa, mutta mielestäni se meni melko hyvin. Se oli osa normaalia kuntoutusprosessia, että aloitin pelit kevyesti. Sitten alkoi tuntua, että olen täydessä iskussa ja muutama peli menikin paremmin, Ions jatkaa.
Billy Ions pelasi kesäkuun lopussa ja heinäkuun alussa seitsemässä pelissä, vain viiden ja puolen viikon sisällä. Juuri ennen juhannusta, oli tiukka pätkä, jossa oli neljä peliä kahdessa viikossa. Palautumiseen ei ollut aikaa ja Ions joutui sivuun heinäkuun kolmesta pelistä.
– Näin jälkeenpäin mietittynä, en ollut ehkä sittenkään niin valmis vielä pelaamaan niin paljoa. En kokenut silloin mitään painetta siitä, että pitäisi pelata, mutta minusta itsestäni tuntui, että haluan pelata. Myös päävalmentaja kaipasi minua kentälle, kuten koko joukkue. Mutta jos olen ihan rehellinen, niin minun ei olisi pitänyt vielä pelata silloin. Oli liian aikaista ja olin liian innokas. Olin kuitenkin melkein viisi kuukautta täysin sivussa, arvelee Ions.
– Sitten meillä oli siinä vielä semmoinen kuukausi, että meillä oli paljon pelejä pienessä ajassa. Taisin pelata ainakin viisi tai kuusi peliä putkeen, lähes täysiä minuutteja.
– Kroppani ei ollut valmis pelaamaan niin paljoa ja se alkoi näkyä kuukauden lopulla muina pieninä loukkaantumisina, kertoo Ions.
Hän pelasi vielä loppuminuutit elokuun alussa pelatussa VPS-ottelussa. Mutta ne jäivät kauden viimeisiksi minuuteiksi.
– Kun palasin viimein kuntoon, sain todella ikäviä uutisia kotoa. Veljeni Paul oli lomalla Espanjan Ibizalla. Se oli traaginen onnettomuus ja hän oli siellä viettämässä 24-vuotissynttäreitään. Hän hukkui, sanoo Ions.
– Olin itse vaikeassa tilanteessa jalkapalloilullisesti ja sitten tulee vielä nämä uutiset kotoa. Matkustin silloin muutamaksi viikoksi kotiin, auttamaan perhettä vaikeina aikoina. Ja on tämä vieläkin aika vaikeaa, Ions jatkaa.
Veljen kuolema sai Billyn ja perheen perustamaan Englannin Newcastlessa rahaston, jolla kerätään varoja ensiapukurssien järjestämiseen ja defibrillaattorien ostamiseen. Ions haluaakin herättää huomiota myös Suomessa, että ihmiset kävisivät ensiapukursseilla ja vastaavia ikäviä onnettomuuksia voitaisiin välttää.
– Veljeni Paul siis hukkui ja kun hänet saatiin vedettyä pois vedestä, siinä oli paikalla pikkuveljeni ja ainakin kymmenen muuta kaveria, eikä kukaan heistä osannut elvyttää tai antaa tekohengitystä. Ei häntä olisi välttämättä voinut enää pelastaa, mutta ainakin olisi ollut edes pieni mahdollisuus, Ions kertoo.
– Kun matkustin kotiin, minä, perheeni ja kaikki ystävät, halusimme nostaa tämän asian tietoisuutta. Keräsimme rahastoon 17 000 euroa, jolla olemme tuoneet asiaa esiin, Ions jatkaa.
– Tällä rahalla me perustamme ja kehitämme mobiili-applikaation, jolla levitetään tietoutta elvyttämisestä ja miten vastaavissa tilanteissa tulee toimia. Siitä tulee ilmainen applikaatio. Siihen kerätään tietoa miten toimia esimerkiksi lomalla jos tapahtuu jotain. Vaikka pienempiäkin juttuja.
– Osa rahoista käytetään ilmaisiin ensiapukursseihin Newcastlessa. Meillä ei ole siellä sellaisia. Samoin ostimme niillä rahoilla kaksi defibrillaattoria, joista toinen menee Ibizalle. Ne ovat yllättävän kalliita ja niitä ei siksi ole monessakaan paikassa. Teetimme myös Paulille muistolaatan Ibizan kalliolle, missä he olivat hyppimässä veteen. Laitoimme muistolaatan myös Newcastleen, Ions jatkaa.
– Olen saanut paljon tukea ja olen siitä kiitollinen. Samoin perheeni on saanut tukea. Me haluamme tehdä asiaa tiettäväksi kaikille, ettei näin kävisi koskaan kenellekään muulle. Sitä me haluamme tehdä varoilla.
– Haluan tässä yhteydessä antaa vielä erityiskiitoksen tänne SJK:n pelaajille ja väelle, joka keräsi kenties keräyksen suurimman lahjoituksen. Se oli mahtava ele pelaajilta, Ions kiittelee.
– Tietenkin tämä on meille vieläkin vähän vaikeaa aikaa, mutta meidän pitää koittaa vain mennä tästä eteenpäin. Jatkaa elämäämme. Ikävätkin asiat kuuluvat elämään, toteaa Ions.
Kesken perhetragedian, Ions palasi kuitenkin takaisin Seinäjoelle ja koitti jatkaa pelaamista.
– Olin loukkaantumisten suhteen kuitenkin positiivinen, kun palasin takaisin. Olin mukana harjoituksissa ja pystyin juoksemaan normaalisti. Kuitenkin muutamien harjoitusten jälkeen, polveni alkoi kipeytyä. Se turposi ja keräsi nestettä jokaisen harjoituksen jälkeen. Jouduimme tekemään uuden päätöksen, että myös se pitää leikata ja saada korjattua kuntoon, kertoo Ions.
– Tämä on turhauttavaa, sillä periaatteessa olen kunnossa, mutta koska polvi turpoaa jokaisen harjoituksen jälkeen, en voi pelata tällä hetkellä. Emme halua ottaa riskejä tulevaisuuden osalta ja luoda uusia ongelmia.
– Ei myöskään helpota yhtään, että joukkue on tällaisessa tilanteessa ja haluaisin olla mukana auttamassa. Olen yrittänyt kaikkeni palatakseni, mutta nyt ei vain pysty. Leikkaus pitää tehdä, Ions jatkaa.
– Olen kuitenkin kuullut, että leikkauksesta toipuminen pitäisi mennä nopeasti ja olisin pian takaisin kentällä. Viimeistään olen kunnossa juuri, kun sarjatauko alkaa. Mutta aion tehdä silloin kovasti töitä ja palata täydessä kunnossa takaisin, vakuuttaa Ions lopuksi.
Suomessa ensiapukursseja järjestää muun muassa Suomen Punainen Risti. Löydät kurssien sisällöt ja kurssien pitopaikat SPR:n sivuilta, tästä linkistä.
SJK:lla on Veikkausliiga-kautta jäljellä enää kolme ottelua ja ensimmäinen niistä pelataan ensi lauantaina 6.10. klo 18:00, kun SJK isännöi OmaSp Stadionilla FC Honkaa. Veikkausliigan kausi päättyy kotiottelulla 27.10. kun SJK saa vieraakseen FC Interin.