Welcome to my World
Tervetuloa mukaan elämääni. Tätä se on. Seinäjoen Jalkapallokerhoa. Olen etuoikeutetussa asemassa työnantajani, Wallsport Oy:n ja sen hallituksen puheenjohtajan (joka nyt samalla sattuu olemaan myös SJK:n hallituksen puheenjohtaja), Raimo Sarajärven ansiosta.
Vaellettuani omalla tavallani varjojen mailla syksyllä 2009 sain työpaikan Wallsport Oy:ssä. Sain mahdollisuuden tehdä juuri sitä, mistä tykkään, minkä parissa viihdyn ja mihin en kyllästy. Teen Kerhon ja TP-Seinäjoen nettisivuja, mutta myös Seinäjoen All Sport Sanomia. Omaan tahtiini.
Kukapa ei haluaisi tehdä juuri sitä, mistä tykkää ja saada siitä palkkaa? Ei sellaisia kai kovin monta ole.
Kerhon kanssa olen toki puuhastellut siitä lähtien kun seura perustettiin. On ollut hyviä hetkiä ja hiukan huonompia. Sen voin kuitenkin sanoa, että yhtään niistä en vaihtaisi pois. Se mikä ei tapa, vahvistaa. Kuulemma.
Kerhon sivut on nyt uusittu miltei täydellisesti. Kai ne ovat omalla tavallaan tekijöidensä peilikuva. Tosin on pakko sanoa tässä kohtaa, että oma taiteellinen näkemykseni on samaa tasoa kuin silitysraudan liito-ominaisuudet. Niinpä iso kiitos sivujen ulkoasusta menee SEMIO:n ammattilaisille, Toni Uitolle ja Jan Söderlundille.
Ei ole millään tavalla liioiteltua sanoa, että ilman heidän ja koko yrityksen osaamista me emme olisi tässä pisteessä, missä nyt olemme.
Kannattaa kuitenkin huomioida, että tämä sivusto ei ole vielä valmis. Vielä emme lennä niin korkealla ja ylväästi kuin mihin tekniikan siivet antavat mahdollisuudet. Vielä tulemme lentämään.
Sivujen sisällön tekeminen on alusta saakka ollut käytännössä kokonaan vain ja ainoastaan minun harteillani. Kyllä, otan vastuun jokaisesta piikistä ja tikarista, joita on sinkoillut milloin mihinkin suuntaan. Kiitokset kannttaa suunnata ihan muualle. Ne kannattaa osoittaa seuran hallitukselle ja SEMIO:lle. Nämä kaksi instanssia ovat antaneet mahdollisuuden tehdä tämän jutun sellaiseksi kuin olen halunnut.
Tietenkin sitä aina haluaisi parempaa ja enemmän. Monet asiat on tehty liian nopeasti, liian pienillä resursseilla, liian vaatimattomalla kalustolla tai muuten jollakin tavoin niin, ettei lopputulos ole ollut sitä, mitä olisin itse halunnut tai mitä sivustolla vierailijat ovat odottaneet.
Eihän Kiinan muuria kai viikossa tehty. Ei tehty näitä sivujakaan. Siinä Saksassa katseltujen parin jalkapallo-ottelun välissä “Raipe” ja Kotamäen Janne tuumasivat, että nyt on saatava uudet sivut auki. Totesin, ettei se ehkä ihan parissa päivässä onnistu.
Viimeiset kaksi viikkoa olen tehnyt melko pitkiä päiviä, mutta hulluhan se olisi, joka tällaisessa projektissa tunteja laskisi. En ole siis laskenut. Olen takonut tavaraa sivuille. Samaa on tehnyt erityisesti myös Toni Uitto.
Sitten joskus kun nämä sivut ovat täysin valmiit, toivon omasta puolestani, että näillä käyminen on miltei yhtälailla sykähdyttävä kokemus kuin Kerhon ottelut ovat jokaiselle seuraa aktiivisesti seuraavalle. Pitää muistaa, ettei tulos ole aina toivottu. Silti kokemus voi sykäyttää. Silti kokonaisuudesta voi tykätä. Silti pitää uskaltaa tunnustaa väriä. Silti on tultava takaisin seuraavallakin kerralla. Ja sitä seuraavalla ja kerta kerran jälkeen. Ihan niin kuin seuran kannattajat, Klopit, tekevät.
Sitä, ystäväni, kutsutaan lojaliteetiksi. Tiedän, että se on katoava luonnonvara siinä kuin öljy tai maakaasukin. Silti, sitä löytyy. Ainakin meiltä Pohjanmaalta. Koska on hienoo olla Pohjanmaalta. On hienoa herättää tunteita, vaikka seura ei ole kunnolla edes eskari-ikäinen taapero vielä. On hienoa mennä oman kylän pojilla. On uskomattoman hienoa ja tunteita herättävää kun ne pallokoululaiset, joita itse näki parikymmentä vuotta sitten ovat nyt edustusjoukkueen pelin kantavia voimia. Tai isiä omille pojilleen.
Pelaajien arki ei ole kadehdittavaa Kakkosen tasolla. Korvaukset ovat minimaalisia, mutta vaatimukset niin meidän kannattajien, satunnaisten futisfanien kuin mediankin osalta ovat lähes järjestään kohtuuttomia. Niin myös omat vaatimukseni ovat ajoittain pelaajia kohtaan sietämättömiä. Tiedän, että hävityn pelin jälkeen se nyt vaan saattaa v*tuttaa isosti. Silti olen häiriköimässä. Silti meidän sivumme kertovat myös sen happaman maun, katkeruuden ja kivistyksen. Koska meillä on tuolla katsomossa ihmisiä, jotka välittävät. Sen vuoksi saatan ajaa yösydännä tuulessa ja tuiskussa 300 km, tulla takaisin yöllä, laittaa kuvat, äänileikkeet ja jutut vielä sivuille, että ne ovat siellä ennen kuin aviisi kolahtaa postiluukusta.
Pelireissu ja ottelun “coverage” vaikkapa Kokkolaan vie minimissään puoli vuorokautta. Luultavasti enemmänkin. Mistä se sitten muodostuu? Ennakoiden tekeminen, ehkä treeneissä käynti, haastattelut ennen peliä vievät n. 3-5 h, ajomatkat vievät 3-4 h, matsissa kuluu noin 2-2 h. Sen jälkeen kotosalla koneen ääressä menee vielä 2-3 h riippuen kuvien määrästä ja ääniklippien määrästä. Ajoittain, joukkueen mukana reissatessa osan työstä voi tehdä jo matkalla. Silti aikaa vierähtää melko hyvä tovi yhden ottelun kattamiseen. Enkä todellakaan valita. Päinvastoin, on todellakin huimaa päästä tekemään tällaista juttua näin lähellä joukkuetta.Tietenkin, mitä kauempana peli on, sitä enemmän aikaa siihen menee. Sitä enemmän näkee luokattomia leffoja ja sitä enemmän saa itsekin maksaa sakkokassaan uroja unohdusten ja töppäysten takia.
Siksi on kuitenkin tehtävä niin. Siksi, koska on hienoa tunnustaa väriä. On upeaa olla etuoikeutetussa asemassa. On mahtavaa saada kokemuksia, tuntemuksia, ystäviä ja olla tässä jutussa mukana.
Toivon, että Te, arvoisat kävijät, viihdytte näillä sivuilla. Käytte täällä usein. Ja tulette katsomaan meidän gladiaattoreitamme kentällä. Livenä. Sillä siellä se on kuitenkin kaikkein parasta.
Kiitollisena mahdollisuudesta,
Olli-Matti Matihalti
Seinäjoella 4.3.2010
