Tutustu SJK:n Veikkausliigakauden 2018 vastustajiin, SJK:n mediatiimin Veikkausliigan kausiennakosta 2018. Esittelyssä kaikki Veikkausliigajoukkueet viime kauden sarjajärjestyksessä. Mukana arviot tämän kauden mahdollisista sijoituksista, tärkeimmät pelaajat, uudet vahvistukset ja lähteneet pelaajat.
HJK
Helsingin Jalkapalloklubi palasi valtaistuimelle kahden pokaalittoman kauden jälkeen. Kauden 2015 loukkaantumissuma ja kauden 2016 pelokas ja ennalta-arvattava peli olivat tipotiessään, kun Klubi marssi vakuuttavasti tuplamestariksi. HJK varmisti Suomen mestaruuden jo syyskuun lopulla, kun oli ensin voittanut muutamaa päivää aiemmin Suomen cupin finaalin Seinäjoella.
Eurokentillä HJK voitti alkuvaikeuksista huolimatta walesiläisen Nomads Connah’s Quayn, mutta joutui taipumaan makedonialaiselle KF Shkendijalle. Mestaruutensa myötä HJK pelaa kesällä Mestarien Liigan karsinnoissa, jonka uudistuneen systeemin myötä paikka lohkovaiheessa vaatii peräti neljää otteluparivoittoa aiemman kolmen sijaan. Aiemmasta poiketen europelit kuitenkin jatkuvat varmasti Eurooppa-liigassa, jos HJK putoaa Mestareiden liigasta pois.
Mika Lehkosuon asema on puhuttanut loistokkaan 2014 kauden jälkeen. Tuplamestaruutta juhlinut HJK pelasi upeasti myös Euroopassa, ja eteni Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen asti, ja otti pari kovaa päänahkaa. Sen jälkeen homma oli kuitenkin pitkään takkuista, ja oli syy Lehkosuon tai ei, monet kannattajat olisivat halunneet hänelle jo potkuja. Viime kaudella HJK:n ykköstavoite oli liigamestaruudessa, ei Euroopassa. HJK haluaa luonnollisesti voittaa mestaruuden tänäkin vuonna, mutta myös kansainvälisistä peleistä pitäisi tulla viime vuosia parempaa tulosta. HJK on ollut Euroopassa liian paljon yksittäisten pelaajien pelikunnon armoilla, ja pari ikävää loukkaantumista ovat romuttaneet haaveet lohkovaihepaikasta.
HJK:n viime kauden hankinnat olivat varmoja ja harkittuja. Hankintalistalta löytyi vanhoja tuttuja tasonsa osoittaneita pelaajia. Tänä vuonna mukaan on mahtunut myös muutama poikkeus. Riku Riski, Daniel O’Shaughnessy, Roni Peiponen ja Nikolai Alho ovat tuttuja nimiä. Jonkinlaisia kysymysmerkkejä oli ilmassa, kun Maksim Rudakov saapui Pietarin Zenitistä ykkösmaalivahdiksi Thomas Dähnen tilalle. Puolaan lähteneen Dähnen alku HJK:ssa oli hämmentävää räpiköintiä, mutta saksalainen täytti sen jälkeen paikkansa. 22-vuotias Rudakov ei ole ennen aikuisten pelejä juuri pelannut. Talven aikana hän ei ole joutunut järin suureen testiin, mikä ei toki yllätä.
Alfredo Morelosin kaltaisia pelaajia ei ole Suomessa juuri nähty. HJK jätti tämän kauden ykköshyökkääjähankintansa aika viime metreille, mutta sai kuin saikin vietyä Amr Gamalin lainasopimuksen maaliin asti. Egyptin maajoukkuehyökkääjä saattaa kesällä pelata MM-kisoissa, ja näillä näkymin laina kestää elokuuhun saakka. Nähtäväksi jää, millainen lopputulos tälle siirtosaagalle lopulta saadaan. Gamalin lisäksi HJK:lla on hyökkäyksessä toinenkin lainapelaaja, kun Hoffenheimin kakkosjoukkueesta tullut brassi, Klauss de Mello, tuottaa päänvaivaa Veikkausliigan puolustajille. Ja jos hankinnat epäonnistuvat löytyy Klubilta myös takuuvarma noin 15 maalin Akseli Pelvas. Kreikkaankin huhuiltu HJK-ikoni jäi lopulta Helsinkiin, kun Suomen kenttiä pitkään kolunnut Ariel ”Tuco” Ngueukam olikin vain läpikulkumatkalla ja jatkoi Qatarin liigaan.
HJK on päästänyt vähälle vastuulle jääneitä talenttejaan muihin suomalaisseuroihin. Pari vuotta sitten hämmästeltiin, miten HJK saattoi päästää Mikael Soisalon Ilvekseen. Kauden päätteeksi 300 000 euron siirtosummalla Middlesbroughiin siirtynyt Soisalo pelasi upean läpimurtokauden, ja monet varmasti ajattelivat, ettei Klubi anna saman toistua uudelleen. Toisaalta samaan aikaan moni nuori helsinkiläinen koki jonkinlaisen ahaa-elämyksen. Viime kaudeksi HJK:sta lähti RoPSiin useampi nuori pelaaja. Saku Ylätupa siirtyi vain lainalle, ja jatkoi matkaansa kesken kauden Ajaxiin. Timo Stavitskin nopeus ja potentiaali olivat toki kaikkien valmentajien tiedossa. ”Tehopisteiksi” asti ne eivät kuitenkaan realisoituneet. Moni hieraisi silmiään, kun FC Barcelona osoitti kiinnostusta Timo Stavitskista. Vielä enemmän Football Manager –pelisarjaa muistutti, kun RoPS sanoi Barçalle ei. Ranskalaisen pääsarjaseuran Caenin tarjous oli houkuttavampi ja Stavitski siirtyi Ranskaan 600 000 euron siirtosummalla. Eikä Stavitski lähtenyt Ranskaan vain tutustumaan akatemian tapoihin. Edustusjoukkueessa Stavitski on pelannut yhdeksässä ottelussa 414 minuuttia ja tehnyt cupissa yhden maalin. HJK:ta Stavitski on ehtinyt aikuisten tasolla edustamaan vain Klubi 04:ssa Kakkosessa. Kasvaako muualle menetettyjen lupausten ja siirtosummien lista, vai oppiiko HJK tunnistamaan junioreidensa tason paremmin?
Vai onko asia niin mustavalkoinen, ja onko se edes ongelma? HJK:n rosterissa ei yksinkertaisesti ole tilaa kaikille lupaaville nuorille, ja moni tähyilee liigasopimusta ja näyttöpaikkaa muista seuroista. Samalla, kun Klubi on hukannut Soisalon ja Stavitskin, se on kuitenkin takonut rahaa suunnilleen saman ikäluokan Roni Peiposella ja Aapo Halmeella. Lisäksi Alfredo Morelosista saadut ja saatavat rahat hymyilyttävät matkalla pankkiin.
Tällä hetkellä HJK:n omista junioreista eniten kohistaan 18-vuotiaasta Enoch Banzasta, joka pelasi viime kaudella kuusi liigaottelua. HJK on usein lainannut nuoria lupauksiaan muihin liigaseuroihin. Esimerkiksi Saku Ylätupa ja Lassi Lappalainen pelasivat viime kaudella RoPSissa. Aiempina kausina myös Alexander Ring, Nikolai Alho ja Robin Lod ovat pelanneet muissa liigaseuroissa lainalla. Jää nähtäväksi murtautuuko Banza HJK:n liigaryhmään, pelaako hän Ykkösessä, vai lainalla muussa liigajoukkueessa. Ilman siirtokorvausta HJK ei hänestä varmasti halua pysyvästi luopua.
2018: Jälleen kerran mestarisuosikki numero yksi.
KuPS
Kuopion Palloseuran viime kausi oli menestys. Kausi päättyi hopeisiin juhliin, kuten vuonna 2010. Siinä välissä kuopiolaiset sijoittuivat sijoille 6-10, vaikka panostukset olivat useana kautena kovia. KuPS kuului monena kautena mitalisuosikkeihin, mutta Jani Honkavaaran johdolla KuPS pystyi myös vastaamaan odotuksiin.
KuPS oli viime kaudella erityisen hyvä otteluiden loppuhetkillä, ja joukkue käänsi useat tiukat ottelut edukseen. SJK sai kokea keltamustan vartin kahdesti Kuopiossa. Tänä vuonna KuPS ei ole enää ”musta hevonen mitalitaisteluun”, vaan nyt Kuopiossa odotetaan entistäkin parempaa menestystä.
Kazakstaniin lähteneen Gbolahan Salamin korvaaminen on vaikeaa, ja Honkavaara etsi pitkään sopivaa ykköshyökkääjää. Liettuan maajoukkueryhmään kuuluva Deivydas Matulevicius pelasi viime kaudella jämäminuutteja Skotlannin liigassa. Mikäli liettualaisesta ei ole vastuunkantajaksi löytyy tulivoimaa myös laidoilta ja keskikentältä. Seinäjokisillekin tuttu Rasmus Karjalainen on edennyt urallaan askel askeleelta ja iski debyyttikaudellaan kahdeksan liigamaalia. Samaan maalimäärään ylsi myös Ats Purje. Urho Nissilä nousi Veikkausliigan eliittiin yhden heikomman kauden jälkeen ja teki peräti yhdeksän maalia. Ja kun joukkueesta löytyy vielä Petteri Pennanen, Saku Savolainen ja Ilmari Niskanen, ei maalinteon pitäisi olla ongelma.
KuPSissa ja sen yhteistyöseuroissa, kuten iisalmelaisessa PK-37:ssa on tehty erinomaista juniorityötä jo pitkään. Sen lisäksi KuPSilla on ollut hyvät suhteet nigerialaiseen Osman Sillahiin, jonka kautta Kuopioon on saatu muun muassa Omar Colley, Reuben Gabriel, Gbolahan Salami ja Azubuike Egwuekwe. Kun siihen vielä lisätään Ari Lahden keskimääräistä suurempi kukkaro, on suoranainen ihme, että KuPS kulki niin pitkään ilman menestystä. Tai sitten se on vain luonnollinen ja looginen osoitus siitä, että Veikkausliigassakin menestykseen tarvitaan rahan ja hyvien pelaajien lisäksi myös osaava valmennus. Kaikki merkit viittaavat siihen, että KuPS taistelee mitalista tälläkin kaudella. Mutta kuten sanottua paineet ja odotukset ovat kuitenkin entistä kovemmat.
KuPS oli vuoden 2010 hopeansa jälkeen kolme kertaa peräkkäin Suomen cupin finaalissa, ja poistui niistä kaikista tappio niskassaan. KuPS pelasi europeleissä 2011 ja 2012. Kesällä 2012 joukkue voitti komeasti kaksi otteluparia, kun ensin kaatui walesiläinen Llanelli ja sen jälkeen israelilainen Maccabi Netanya. Kolmannella kierroksella KuPS voitti kotikentällään turkkilaisen Bursasporin Ats Purjeen maalilla. Vaikka vierasottelu päättyikin rökäletappioon, oli kuopiolaisten eurotaival erittäin hyvä.
Joukkueen puolustuksesta lähti kesken viime kauden Azubuike Egwuekwe Etelä-Afrikkaan. Sebastian Sorsa päätti pelaajauransa yllättäen viime kauteen ja Tuomas Rannankari vaihtoi Ilvekseen. Jiri Nissiselle on tarjolla avauksen paikka. Uusista tulijoista Tabi Manga loukkaantui. KuPSissa on Veikkausliigan paluumuuttajia, kun Lum Rexhepi ja Henri Toivomäki siirtyivät KuPSiin. Maalivahtiosasto on kunnossa, sillä Otso Virtanen kuuluu liigan eliittiin. KuPS joutuu tulemaan alkukauden toimeen ilman Reuben Gabrielia, joka on keskikentän pohjalla yksi liigan parhaista pelaajista.
Arvio 2018: Mitaleilla.
Ilves
1980-luvulla kolme kertaa mitaleille yltänyt Ilves palasi mitalikantaan pitkän tauon jälkeen. Ilves on houkutellut lukuisia nuoria lupauksia Jarkko Wissin aikakaudella. Sen lisäksi Ilves on löytänyt pienellä rahalla erinomaisia ulkomaisia vahvistuksia. Suuri osa viime kauden menestyksen arkkitehdeista vaihtoivat maisemaa kauden jälkeen. Reuben Ayarna ja Emile Paul Tendeng siirtyivät SJK:hon, Tuco HJK:n kautta Qatariin ja Teemu Penninkangas FC Interiin. Joukkueen kapteeni Antti Hynynen lopetti pelaajauransa, ja myös Marco Matrone sekä Jaakko Juutti laittoivat nappiksensa naulaan.
Ilveksen joukkue on erittäin nuori. Mika Hilander ja Jani Tanska ovat joukkueen ainoat 1980-luvulla syntyneet pelaajat. Ilveksellä on lukuisia nuoria mielenkiintoisia pelaajia. Alle 19-vuotiaiden maajoukkuerinkiin kuuluva Eero Hyökyvirta jäi yllättäen täysin ilman vastuuta HIFK:ssa viime kaudella. HJK:n kasvatti taistelee nuorten EM-kisapaikasta, ja Jarkko Wissin opeissa sinne on mahdollisuus. Stoken organisaatiossa piipahtanut Niklas Jokelainen on oululaislähtöinen ja vuotta Hyökyvirtaa nuorempi. Ilveksen hyökkäyskalusto ei ole laaja, joten vastuuta saattaa olla luvassa. Onko HJK:sta tullut Jusif Ali uusi mikaelsoisalo?
Jarkko Wiss on aiempaa kovemman testin edessä. Abdoulaye Ba ja Issa Thiaw ovat tämän kauden uudet ulkomaalaiset. Pystyykö heistä jompikumpi pelaamaan samanlaisen huippukauden kuin Tendeng pari vuotta sitten.
Puolustus on kunnossa, vaikka Baba Mensah onkin pitkään poissa. Jani Tanska on erittäin kokenut liigatoppari ja Tatu Miettunen on noussut otsikoilta piilossa erittäin hyväksi toppariksi. KuPSista tullut Tuomas Rannankari hakee uudessa ympäristössä uutta nostetta uralleen ja Felipe Aspegren on vihdoin lunastanut häneen kohdistettuja odotuksia. Maalivahti Mika Hilander kuuluu pelipaikkansa huippuihin liigassa.
Suuri kysymys on, kuka tekee maalit? Lauri Ala-Myllymäen viime kausi meni armeijan takia vähän plörinäksi, mutta nuorukainen iski jo kaksi vuotta sitten yhdeksän maalia. Kesken viime kauden tullut Marius Noubissi väläytteli viime kauden aikana, mutta jääkö liian yksin ilman Tucoa? Ilari Mettälähän tekee maalinsa luonnollisesti vasta syksyllä.
Ilves on tällä kaudella europeleissä ensimmäistä kertaa 27 vuoteen. Ilveksellä ei ole monia europelejä, mutta vastustajien lista on sitäkin komeampi. Feyenoord, Juventus, Rangers ja AS Roma saavat tänä vuonna seurakseen ainakin yhden joukkueen. Joukkueen päätähtäin on Veikkausliigassa, eikä Ilves ole lähtenyt hankkimaan pelaajia varta vasten europelejä varten. Eikä seurassa myöskään väkisin yritetty pitää avainpelaajia mukana.
Ilves voitti Suomen cupissa lohkonsa, mutta hävisi puolivälierissä FC Interille. Tupsukorvat ei ole vielä tänä vuonna liigajoukkuetta kaatanut. Helppoa se ei ole kauden ensimmäisissä liigapeleissäkään, sillä Ilves aloittaa kautensa kahdella Helsingin reissulla. Ensin se kohtaa HJK:n, ja ”isännöi” sen jälkeen KuPSia Helsingissä.
2018: Viime kaudesta on liki mahdoton parantaa monien menetysten jälkeen. Hyvin valmennettu joukkue on top6:ssa.
FC Lahti
FC Lahden viime kauden loppuratkaisu ei jättänyt ketään kylmäksi. Lahti oli jo valumassa europelien ulkopuolelle, kun se oli jäämässä viimeisessä ottelussa tasapeliin HIFK:ta vastaan. Ottelun lisäajalla HIFK tarvitsi maalin säilymiseen ja Lahti mitaliin. HIFK sai kulmapotkun ja nosti lähes kaikki pelaajansa boksiin. Lahti pääsi vastahyökkäykseen kahdella maalivahtia vastaan. Fareed Sadat pelasi pallon Santeri Hostikalle, joka laukoi pallon varmasti maaliin ja käynnisti hurjat lahtelaisjuhlat.
Tärkein yksittäinen pelaaja Lahden menestyksessä oli maalivahti Aleksandr Vasiutin. Vasiutin pelasi 23 ottelua, joissa Lahti päästi 16 maalia. Muissa kymmenessä ottelussa päästettyjä maaleja oli 15. Vasiutinin pelaamissa otteluissa pistekeskiarvo oli 1,7 ja muissa otteluissa tasan 1. Vasiutinin pelaamista otteluista Lahti hävisi vain kaksi ja muista otteluista peräti kuusi.
Touko-kesäkuussa Lahti pelasi peräti 525 minuuttia päästämättä maaliakaan. Median naureskelu neljästä perättäisestä 0-0-pelistä ja viidestä perättäisestä tasapelistä vaihtui ihailuun, kun Mustat Kuhnurit pelasi järisyttävät 15 ottelua putkeen ilman tappiota. Putki katkesi SJK:n vieraana, sattumalta samaan aikaan, kun Vasiutin loukkaantui.
Täksi kaudeksi tilalle tullut makedonialainen Damjan Siskovski ei ole talvipelien perusteella ollut lähelläkään samaa tasoa Vasiutinin kanssa. Etenkin cupin puolivälieräkarsintaottelu (sic) Hakaa vastaan oli todella heikko. Lahti saikin aivan sarjankynnyksellä iloisia uutisia, kun Aleksandr Vasiutinin paluu Zenitistä ratkesi ja maalivahtihuolet on siten kerralla ohi, ainakin kesäkuuhun asti, jolloin miehen laina Zenitistä päättyy.
Viime kaudella onnistujia oli lukuisia. Kalle Taimi nousi A-maajoukkueeseen asti. Kesken kauden tullut Henri Anier iski hyvään tahtiin maaleja ja Marko Simonovski oli maalipörssissä viides. Lahden parin vuoden takaisesta nuorisotriosta (Jasse Tuominen, Mikko Kuningas, Santeri Hostikka) jäljellä on enää jälkimmäisin. Hostikka pelasi hyvän kauden, joten tästä kaudesta on lupa odottaa entistäkin parempaa. FC Lahti tekee yhteistyötä lukuisten eri seurojen suomalaisseurojen kanssa. Sitä kautta ovat tulleet esimerkiksi juuri Mikko Kuningas, Santeri Hostikka. Mikko Kuningas tuli PEPOsta ja Santeri Hostikka PKKU:sta. Nyt joukkueeseen tuli PKKU:sta myös 18-vuotias Teemu Jäntti, joka on pelannut talvikaudella hyvin.
FC Lahdella on yhteistyöseuroja myös ulkomailla. Fluminensen kautta joukkueeseen on tullut viime kausina brasilialaispelaajia, ja Mikko Kuningas kävi vastavuoroisesti Brasiliassa harjoittelemassa. Lahden yhteistyö Pietarin Zenitin kanssa on myös toiminut. Sitä kautta Lahti sai nytkin Vasiutinin maalinsa suulle.
Lahti pelasi viimeksi europelejä vuonna 2015. Silloin kotipeli Elfsborgia vastaan päättyi 2-2, mutta Ruotsissa kyyti oli kylmää ja Lahti tippui yhteismaalein 7-2. Kesällä 2009 lahtelaiset esiintyivät Euroopassa hienosti. Ensin joukkue voitti Dinamo Tiranan ja sen jälkeen slovenialaisen Gorican. Taival päättyi Club Bruggea vastaan kunniakkaaseen 3-4-tappioon.
Veikkausliigan teräsmies Mikko Hauhia on pelannut 141 ottelua putkeen 90-minuuttisia. 21.8.2013 Hauhialta jäi ottelu väliin pelikiellon takia. Säilyykö putki katkeamattomana myös tämän kauden?
FC Lahti pelaa europelinsä hiihtostadionilla, mutta liigakausi menee Kisapuistossa, jossa on uusi tekonurmi.
Suomen cup oli nihkeä, ja joukkue tippui puolivälieräkarsinnassa Hakaa vastaan.
2018: Heikentynyt viime kaudesta, joten europaikan uusiminen vaatisi venymistä. Toni Korkeakunnaksen joukkueet ovat tosin aina menestyneet odotettua paremmin ilman nimimiehiäkin.
IFK Mariehamn
IFK Mariehamnin menestys ei jatkunut cupin voiton ja Suomen mestaruuden jälkeen yhtä lennokkaana. IFK sijoittui viidenneksi, mikä on varsin tuttua saarelaisille. IFK Mariehamn on pelannut Veikkausliigassa 13 kautta, joista yhdeksän on päättynyt sijoille 4-7. IFK oli lähellä päästä europeleihin myös tälle kaudelle. Santeri Hostikan maali HIFK:ta vastaan aivan lopussa vei Lahden europeleihin, ja tiputti IFK:n viidenneksi.
IFK oli viime kaudella kotikentällään odotetun vahva, ja vain HJK keräsi enemmän pisteitä kotikentällään. Vieraspelaaminen sen sijaan oli erittäin takkuista. Joukkue voitti kauden aikana vain kolme liigaottelua vieraskentällä, ja niistä kaksi tuli lokakuussa. Mestaruuskaudellaan saarelaiset olivat vasta neljänneksi paras kotijoukkue, mutta vastapainoksi koko sarjan paras vierasjoukkue.
Ahvenanmaa on turvallinen vaihtoehto ruotsalaispelaajille, mikä on näkynyt myös tämän talven hankinnoissa. Ruotsalaiset Pontus Åsbrink, Nicklas Maripuu ja Simon Silverholt tulivat hakemaan uralleen nostetta. Aiemmista ruotsalaisista tai Ruotsissa vaikuttaneista pelaajista lähtivät Bobbie Friberg da Cruz, Robbin Sellin, Andreas Vaikla ja Brian Span. Joukkueessa oli jo ennestään ruotsalaisia Phillip Sparrdal Mantilla ja Gabriel Petrovic ovat pelanneet Ahvenanmaalla jo useamman kauden.
Kysymysmerkki on joukkueen maalivahtipeli. Nuorten maajoukkuerinkiin kuuluva 20-vuotias Marc Nordqvist pelasi hyvin viime kaudella muutamissa peleissä, mutta onko kahdeksan liigaottelun kokemuksella varustettu nuorukainen vielä valmis täysipäiväiseksi ykkösmaalivahdiksi. Kakkosmaalivahti Anton Lepolalla on kokemusta vain Kakkosesta. Edessä on kuitenkin turvallinen topparipari Kristian Kojola – Ivan Tatomirovic, mikä helpottaa paljon.
Kokenut Aleksei Kangaskolkka voitti Veikkausliigan maalikuninkuuden viime kaudella, ja taistelee siitä tälläkin kaudella. Pelannut urallaan kaksi 16 maalin kautta, vaikka on kärsinyt myös loukkaantumisista ja on käynyt ulkomaillakin.
Albin Granlund nousi IFK:ssa maajoukkuepuolustajaksi, ja sai sopimuksen Ruotsiin, mutta loukkaantui välittömästi.
Wiklöf Holding Areena kokee muutoksen, kun siitä tehdään puhdas jalkapallostadion.
Suomen cupissa IFK Mariehamn koki yllätystappion Ekenäs IF:ää vastaan, ja tippui pois jo alkulohkovaiheesta. Jani Lyyski lopetti uransa, viimeksi IFK Mariehamnissa on pelattu kokonaan Lyyskitön kausi vuonna 2001.
2018: Turvallisinta on sanoa, että IFK Mariehamn sijoittuu sijoille 4 – 7.
Rovaniemen Palloseura
RoPS on nyt uudessa tilanteessa. Juha Malinen lähti Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajaksi, ja hänen tilalleen tuli Toni Koskela. Koskela nosti viime kaudella Klubi 04:n Ykköseen, mutta 36-vuotiaalla valmentajalle on edessään kova haaste. Talvikausi meni mollivoittoisesti, sillä rovaniemeläiset hävisivät Suomen cupissa KuPS:lle ja PS Kemille ja jäivät tasapeliin AC Oulua vastaan.
Rovaniemen Palloseuran imago nousi Juha Malisen valmennuskaudella hurjasti. RoPS on ollut viime vuosina erinomainen ponnahduslauta kovempiin sarjoihin ja maajoukkueeseen. Aleksandr Kokko löysi uralleen vielä uuden vaihteen RoPS:n ja Ykkösen kautta. Sivuraiteilla ollut Moshtagh Yaghoubi palasi ainakin jollain tavalla ruotuun Rovaniemellä. Juha Pirisestä kasvoi liigan eliittipakki ja maajoukkuenimi. Janne Saksela siirtyi Hollannin pääsarjaan, Robert Taylor Ruotsiin. Hurjin ja yllättävin siirto nähtiin viime kauden lopulla, kun Timo Stavitski siirtyi Ranskan pääsarjaan Caenin riveihin 600 000 euron siirtosummalla.
Sen lisäksi RoPSilla on kasvamassa lukuisia hyviä omia junioreita. Pyry Hannola pelasi viime kaudella ensimmäiset liigaminuuttinsa jo 15-vuotiaana. Hannola siirtyi kesken kauden FC Midtjyllandiin. Vuotta vanhemmista Eerik Kantola pääsi kentälle kahdessa ottelussa, ja Juho Hyvärinen pelasi RoPSin takalinjoilla 18 ottelua.
Vastapainoksi RoPS:lla on myös muutama todella kokenut pelaaja. 35-vuotias Maalivahti Antonio Reguero on isossa roolissa joukkueessa. Keskikentältä löytyy Antti Okkonen, joka hänkin on 35-vuotias. Okkonen saa täyteen 300 Veikkausliigaottelua heti kauden alussa. Kokeneempaan kaartiin kuuluva Eetu Muinonen on nostanut profiiliaan viime vuosina. RoPS yllätti monet maaliskuun alussa, kun Taye Taiwo liittyi joukkueen mukaan. AC Milanissa, Marseillessa ja MM-kisoissakin pelannut pakki on pelannut Suomessa aiemmin HJK:ssa.
Omien kasvattien lisäksi joukkueessa on paljon etenkin HJK:sta tulleista nuoria. Lassi Järvenpää, Leo Väisänen ja Lucas Lingman ovat tuttuja pelaajia uudelle päävalmentajalle Toni Koskelalle.
Uusissa ulkomaalaishankinnoissa on kysymysmerkkejä. Toppari Jems Geffrard on vaikuttanut oudon heikolta talvella. Hän on kuitenkin pelannut Suomessa Ykkösessä EIF:ssä, joten sopeutuminenkaan ei pitäisi olla ongelma. Myös Fugo Segawa on ollut vaikeuksissa.
Vaikka pelillisesti talvi oli heikko, oli RoPS muuten positiivisesti esillä. RoPS aloitti kausikorttikampanjailmiön ja muut seurasivat perässä.
RoPSissa on paljon potentiaalisia läpimurtopelaajia, mutta onko Toni Koskela läpimurtovalmentaja?
2018: Ei yllä kolmen edellisen kauden tasolle, mutta sarjapaikka ei ole uhattuna.
Vaasan Palloseura
VPS oli viime kesänä Suomen kuumin joukkue. Vaasalaiset olivat sarjassa toisena, ja voittivat eurokentillä slovenialaisen Olimpija Ljubljanan. Sen lisäksi VPS oli yhden nukahduksen päässä Brøndbyn pudottamisesta. Tuo nukahdus sattui Marko Meeritsille, joka pudotti kulmapotkun omaan maaliin. Tuosta tilanteesta alkoi VPS:n alamäki, joka ei loppunut koko kauden aikana. VPS voitti kauden 16 viimeisestä ottelusta vain yhden, kauden viimeisen kotiottelun FC Lahtea vastaan.
VPS:n pelityylin ongelmakohdat näkyivät jo viime talven aikana, ja kausi alkoikin murheellisesti 5-0 ja 1-3-tappioilla HJK:lle ja SJK:lle. VPS:n peli alkoi kuitenkin tuottaa tulosta. VPS teki laukauksistaan maaleja järisyttävän kovalla prosentilla, mutta se loppui europeleihin. Petri Vuorisen VPS vältteli kaikenlaista roiskimista viimeiseen saakka, mikä välillä kostautui vaarallisina pallonmenetyksinä.
Maalivahti Marko Meeritsin jalalla pelaamista on kehuttu, mutta torjuntatyössä on paljon puutteita. Meerits ei ole kyennyt tekemään ratkaisevia torjuntoja, pikemminkin päinvastoin, virolaismaalivahdin selän taakse on lipsahdellut hieman helppoja maaleja. Samu Volotinen saattaakin nousta haastamaan Meeritsiä ykkösmaalivahdin paikasta. Ainakin hän pelannee enemmän kuin viime kaudella.
Timi Lahden saappaat puolustuksen johtajana kasvoivat isoista valtaviksi, kun Veli Lampi lopetti uransa, Mikko Viitikko lähti Norjaan ja Ville Koskimaa siirtyi KPV:hen. Puolustuksen uusista nimistä Aubrey David on pelannut liigassa Jarossa ja Kemissä. Alle 21-vuotiaiden maajoukkuerinkiin kuuluvalla Eero-Matti Auvisella on potentiaalia, mutta tie mitat täyttäväksi liigapuolustajaksi on vielä edessä. Hindrek Ojamaa pelasi viime kauden lopulla todella hyvin JJK:ssa. VPS:ssä puolustajien pallollinen pelaaminen korostuu, mikä tuo erilaisen haasteen uusille puolustajille.
Avainpelaajista sekä Juho Lähde että Steven Morrissey loukkaantuivat talvikaudella. Saman kohtalon koki SJK:sta siirtynyt Aatu Kujanpää. Uusi vahvistus Douglas Caé iski Suomen cupissa hillittömään tahtiin maaleja Ykkösen ja Kakkosen joukkueita vastaan, mutta kovempia vastustajia vastaan meno on ollut hillitympää. 19-vuotiaalla Omar Jamalla on kova potentiaali, ja nuorukainen saattaa yllättää monet, vaikka onkin pelannut vasta yhden liigakauden PS Kemissä ennen siirtoa Vaasaan.
Vielä on vaikea arvioida, miten paljon VPS:n peli muuttuu viime kaudesta. Suoraviivaisuutta uskoisi tulevan lisää, mutta kuinka paljon? VPS:n pelitapa on poikkeuksellinen ja tunnistettava, mutta onko se etu vai haitta?
2018: Pisteitä ei välttämättä kerry samaan tahtiin kuin viime vuonna alkukesästä, mutta viime kauden kaltaista romahdusta tuskin on luvassa.
FC Inter
FC Inter ei ole ollut viime vuosina siellä missä sen pitäisi materiaalinsa perusteella olla. Viimeisen viiden vuoden aikana Inter on ollut neljä kertaa sijoilla 9 – 11. Kaudella 2015 Turun sinimustat sijoittuivat neljänneksi, ja joukkue pelasi myös Suomen cupin finaalissa 2014 ja 2015. Kokonaiskuva on kuitenkin ollut vaisu, jopa surkea. Materiaali ja budjetti ovat kuitenkin vuodesta toiseen Veikkausliigan kärkipäätä.
Viime kauden viimeisen pelin jälkeen päävalmentaja Fabrizio Piccareta sanoi, että vanhempien pelaajien pitää jatkossa kantaa vastuunsa paremmin. Piccaretan mukaan viime kaudella joukkue menetti itseluottamuksensa, jos se joutui tappiolle pelissä. Interissä on lukuisia seuraikoneja ja pitkään seurassa vaikuttaneita pelaajia. Mika Ojala, Timo Furuholm, Ari Nyman ja Mika Mäkitalo ovat nähneet Interin menestysvuodet ja myös heikommat jaksot.
Mika Ojalan paluukausi oli pelillisesti paha pettymys. Timo Furuholm oli Timo Furuholm, eli teki maaleja, huusi, meuhkasi ja sytytti. Veikkausliiga tarvitsee pelaajia, joita omat rakastavat ja vastustajat vihaavat.
Shefki Kuqin alaisuudessa Interin pistekeskiarvo viime kaudella oli 1,26 ja Piccaretan alaisuudessa tasan 1. Toki Shefki Kuqin myötä lähti myös Njazi Kuqi. Mutta sen seurauksena Benjamin Källman sai enemmän peliaikaa. 19-vuotias Källman on yksi alkavan kauden mielenkiintoisimpia pelaajia. Mahdollisuudet jopa 15 maaliin.
Interin alakerrasta löytyy SJK-taustaa. Teemu Penninkangas ja Tero Mäntylä ovat todennäköisiä avauskokoonpanon pelaajia. Jere Koponen aloittanee kakkosmaalivahtina.
TPS:n nousun myötä Turussa pelataan liigaderbyjä neljän vuoden tauon jälkeen. Lisäväriä siihen tuovat pari ”loikkausta”. Henrik Moisander on Interin ykkösmaalivahti. Albion Ademi ihastuttaa ja vihastuttaa otteillaan, ja tekee tällä kaudella kunnolla läpilyöntinsä liigaan.
Laitapuolustaja Niko Markkula on kärsinyt loukkaantumisista. Hänellä olisi terveenä pysyessään mahdollisuus nousta maajoukkueeseen asti. Sama koskee myös Teemu Penninkangasta.
Nyt FC Inter vaikuttaa vaarallisemmalta ja tuoreemmalta kuin aikoihin. Inter selvitti tiensä Suomen cupin finaaliin. Kuqin aikana Interissä oli kokoonpanossa valtava määrä hyökkäyspään yksilöitä puolustuksen kustannuksella. Piccareta puhuu nimenomaan joukkueen yhtenäisyyden ja joukkuepelin puolesta. Joukkueen viime kauden rosterista karsittiin pois lukuisia pelaajia, ja monet kovankin CV:n pelaajat jäivät ilman jatkosopimusta.
2018: Nousee sille tasolle, jolle kuuluukin, eli mitalitaisteluun.
PS Kemi
Jos joidenkin kohdalla ”Joko nyt?” –kyselyt tarkoittavat mahdollista menestystä, kemiläisten kohdalla se tarkoittaa mahdollista tippumista. PS Kemin ei pitänyt nousta Veikkausliigaan, eikä säilyä siellä, ei ainakaan toista vuotta putkeen. Nyt PS Kemi aloittaa kolmannen perättäisen liigakautensa, ja se on jälleen kerran tuomittu putoamaan.
Kemissä on käynyt viime vuosina yksi jos toinenkin pelaaja. Tämän hetken joukkueesta ainoastaan Mikko Vilmunen pelasi Kemissä liigaa myös 2016. Kemi on pystynyt hankkimaan vuosien saatossa muutamia superhankintoja. Elokuussa 2016 joukkueen avauskokoonpanossa oli yhden ottelun ajan samaan aikaan Billy Ions, Filip Valencic ja Erik Törnros. Lisäksi esimerkiksi Faith Friday Obilor tuli Suomeen ensin PS Kemiin. Abdoulie Mansally, Adiu Djalo, Zeljko Savic, Ryan Gilligan palloilivat Kemissä. Joukkue on toiminut myös hyvänä kasvualustana muutamille suomalaispelaajille. Kalle Taimi, Rasmus Karjalainen ja oma kasvatti Joona Veteli ovat käyttäneet PS Kemiä ponnahduslautana.
Joukkueen päävalmentaja Jari Åhman sanoi, että Suomen cupin pelit ovat joukkueelle harjoitusotteluja, ja se näkyi myös tuloksissa. Joukkue hävisi AC Kajaanille ja AC Oululle, ja pelasi Musan Salamaa vastaan tasapelin. RoPSia vastaan tuli voitto, mutta KuPSia vastaan tappio.
Kemi on kahdella liigakaudellaan napsinut pisteitä hyvään tahtiin alkukaudesta, mutta hyytynyt loppukautta kohden. Yhden ongelman tuo myös kenttätilanne, ja Perämeren Monacon ylpeyden on pelattava kaksi ensimmäistä kotiottelua Rovaniemellä ja kolme seuraavaa Oulussa. Ensimmäinen varsinainen kotiottelu on vasta kesäkuussa.
Kemillä on kirjaimellisesti isoja nimiä hyökkäyspäässä. Kevin Tano pelasi jo viime kaudella, mutta tälle kaudella on luvassa isompaa roolia. 194-senttinen hollantilainen saattaa yllättää. 198-senttisellä Hakeem Araballa on kulttipelaajan maine aiemmissa seuroissaan. Järkälemäinen ”Superman” ei varmasti ole kaikkein mieluisin painikaveri erikoistilanteissa. 190-senttinen Juho Mäkelä ei ole kovin montaa kertaa urallaan ollut joukkueensa kolmanneksi pisin hyökkääjä. Vieläkö Juho Mäkelä taikoo jostain 10 liigamaalin kauden?
Vaihtuvuus on ollut Suomen ja jopa Keminkin mittakaavassa suurta. Tulleita pelaajia on 14 ja lähteneitä vielä pari enemmän. Kemiläisten tavoite pelitavan suhteen on kunnianhimoinen. Julian Guevara kommentoi Veikkausliigan sivuilla, että joukkue haluaa pitää palloa ja rakentaa peliä maalivahdilta kärjille saakka.
2018: Haluaa jälleen näpäyttää epäilijöitä, joita on myös Seinäjoella. Tippuu tai ainakin karsii.
FC Honka
Karsintojen kautta takaisin Veikkausliigaan noussut FC Honka on vahvistunut talven aikana. Joukkue esiintyi edukseen Suomen cupissa, ja nousi sitä myötä mitalisuosikkien joukkoon.
Vesa Vasara aloittaa ensimmäisen kautensa liigajoukkueen päävalmentajana. Hongalla on monta pelaajaa, jotka tavoittelevat läpimurtokautta. Puolustuksesta Tommi Saarinen on pelannut kuusi ottelua Hongan edellisellä liigakaudella. Noussut sen jälkeen Hongan mukana takaisin liigaan. Robert Ivanov ei ole vielä pelannut peliäkään liigassa. Myös Kasperi Liikonen kirjauttaa tililleen ensimmäiset liigaminuuttinsa. Hyökkäyspään pelaajista Masar Ömer on pelannut yhden liigakauden, joka tuotti neljä maalia 28 ottelussa. Nyt on lupa odottaa enemmän, sillä cupissa maaleja on tullut hyvään tahtiin. Toinen hyökkäyspään mahdollinen läpimurtopelaaja on Youness Rahimi, joka aloittaa jo neljännen perättäisen kauden uudessa seurassa. Talven pelit menivät jälleen kerran hyvin, mutta jatkuuko tahti tällä kertaa myös liigassa. Pelaa alkukaudesta jo sadannen liigapelinsä.
Vastapainoksi löytyy liigassa tasonsa osoittaneita pelaajia, kuten SJK:sta tuttu Zeljko Savic, Duarte Tammilehto, Jonas Levänen, ja Joel Perovuo, joka on toki pelannut Veikkausliigaakin korkeammalla tasolla. Uusista hankinnoista mielenkiintoisin on Javi Hervas, jolta löytyy La Liga –kokemustakin.
Stadin derbyt jäivät ainakin täksi kaudeksi historiaan ja tilalle tuli Metroderbyksi ristitty Honka-HJK. Ei tule yltämään tunnelmaltaan Stadin Derbyjen tasolle, mutta pelillisesti ylittää sen.
Hongassa tehdään hyvää juniorityötä, ja edustusjoukkueessa onkin mukavasti omia kasvatteja. Yksi on kuitenkin joukosta poissa, sillä Maximo Tolonen vaihtoi monien yllätykseksi ja honkalaisten tyrmistykseksi Hongan SJK:hon. Voi olla, että se harmittaa Espoossa vielä pitkään.
Maalivahdit Timothy Murray ja uusi hankinta Davor Taleski ovat pelanneet Suomen cupin pelit puoliksi. Pudotuspelivaiheessa maalissa oli Murray, mutta monien papereissa Taleski on ykkösmaalivahti.
Entisen HJK:n kakkosvalmentajan Vesa Vasaran komennossa Honkaa voi pitää pelaajamateriaalinsa myötä jopa potentiaalisena yllättäjänä alkavaan Veikkausliigaan. Entisenä Hongan pelaajana, päävalmentaja Vasaran sydän sykkii seuralle ja hän aloitti valmentajauransakin Hongassa vuonna 2009. Hän oli ensin seuran akatemiajoukkueen valmentaja ja sitten kaudella 2011 Mika Lehkosuon apuvalmentajana. Lehkosuo vei Vasaran mukanaan HJK:hon, mutta viime talvena hän päätti kuitenkin lähteä kokeilemaan omia siipiään päävalmentajana.
2018: Taistelee mitalista.
Turun Palloseura
Ykkösen voittanut TPS palasi Veikkausliigaan kolmen divarikauden jälkeen. Lähtötilanne on sama kuin viimeksikin; sarjapaikan uusiminen on kovan työn takana. Viime kauden avainpelaajista Mikko Hyyrynen lopetti pelaajauransa ja Ilari Mettälä siirtyi Ilvekseen, mutta muut nousujoukkueen avainpelaajat jäivät Tepsiin. Erityisen tärkeää oli muualle huhuttujen Onni Valakarin ja Miro Tenhon jääminen seuraan.
TPS:n alkukaudet ovat viime vuosina olleet erittäin heikkoja. Viime kaudella TPS hävisi kauden kaksi ensimmäistä ottelua ja kasasi neljästä ensimmäisestä ottelusta vain kaksi pistettä. Vuotta aiemmin kasassa oli samassa vaiheessa vain yksi piste. Kaudella 2015 joukkueella oli kolmen ottelun jälkeen yksi piste.
TPS:llä on monia liigadebytantteja ja muutaman pelin pelanneita pelaajia. Viime kaudella TPS:n maalissa kaikki pelit pelannut Jonathan Viscosi aloittaa ensimmäisen liigakautensa, ja on lähtökohtaisesti ykkösmaalivahtinsa. Peliajasta hänen kanssaan kilpailee FC Lahdessa 14 liigapeliä pelannut Miikka Mujunen.
Puolustajista Miro Tenho pelasi täyden kauden TPS:n edellisellä liigakaudella, ja vastuuta on luvassa paljon tälläkin kaudella. Potentiaalinen läpimurtopelaaja. Puolustuksesta löytyy kokemustakin, sillä Sami Rähmönen aloittaa jo 14. kautensa TPS:n edustusjoukkueessa. Sarjapelejä Tepsissä on jo 310, joista liigassa 233. Juri Kinnunen on nostanut profiiliaan TPS:ssä. 28-vuotiaalla Kinnusella on vasta 11 liigapeliä. Kuuluu kauden mielenkiintoisimpiin ”myöhäisheränneisiin”.
TPS:n alkukaudet ovat viime vuosina olleet erittäin heikkoja. Viime kaudella TPS hävisi kauden kaksi ensimmäistä ottelua ja kasasi neljästä ensimmäisestä ottelusta vain kaksi pistettä. Vuotta aiemmin kasassa oli samassa vaiheessa vain yksi piste. Kaudella 2015 joukkueella oli kolmen ottelun jälkeen yksi piste.
Aleksi Ristola aloitti liigauransa ryminällä TPS:ssä kaudella 2012 ja teki 11 maalia. Sen jälkeen tilastollisesti paras liigakausi on tuottanut seitsemän maalia. On pelannut hieman huomaamatta jo 165 liigapeliä ja tehnyt 33 maalia. Tarvitsee yhteen maaliin paljon paikkoja. Mika Ääritalo aloittaa 13. kautensa Veikkausliigassa, edellinen kausi KuPSissa kaksi vuotta sitten meni ilman maaleja, joten todisteltavaa riittää. Muihin kokeneisiin pelaajiin kuuluu Serie A:ssakin pelannut Jani Virtanen, jonka potentiaali ei valitettavasti koskaan täyttynyt. SJK:sta kotikonnuilleen palannut Tomas Hradecky missaa suuren osan kaudesta ikävän loukkaantumisen takia. Hänen korvaajaksi TPS hankki Ben McKendryn.
Seinäjokisille mielenkiintoisimmat nimet ovat luonnollisesti Elias Ahde ja Onni Valakari. Elias Ahde on kiertänyt lainaseuroissa, ja on osoittanut olevansa Ykkösen tasolle erinomainen maalintekijä. Liigassa hän iski viime kaudella kaksi maalia JJK:n paidassa. Aiempiin lainoihin verrattuna tilanne on kuitenkin hieman toisenlainen, sillä Ahde liittyi TPS:n mukaan jo talvella. Ahteen sopimus SJK:n kanssa kattaa myös ensi kauden. Hyvä kausi liigajoukkueessa olisi hyvä näyttö myös SJK:n ensi kauden liigajoukkueeseen.
Onni Valakari on suurennuslasin alla, mihin hän on saanut totutella koko uransa ajan. Viime kausi oli varmasti henkisesti raskas kesään saakka. Nuorukainen teki debyyttinsä Ykkösessä vasta 19. heinäkuuta, sillä Palloliiton byrokratia esti hänen pelaamisensa TPS:n edustusjoukkueessa. A-junioreihin ja Kakkosessa pelanneeseen SalPaan hänellä oli kuitenkin edustusoikeus. Valakari teki Ykkösessä 13 ottelussa 6 maalia ja antoi pari maalisyöttöä. Hän kävi talvella Tromsø IL:n ja Southamptonin treeneissä, mutta päätyi jatkamaan TPS:ssä. On vahva ehdokas alle 19-vuotiaiden EM-kisajoukkueeseen.
TPS etsi pitkään hyökkääjää, ja Juho Mäkeläkin kävi joukkueen testissä. Lopulta turkulaiset päätyivät montenegrolaiseen Drago Miloviciin, jonka sopimus kestää toistaiseksi heinäkuulle saakka. Lähes kaksimetrinen hyökkääjä on jokerikortti ja hyvä ase ainakin erikoistilanteisiin
2018: Paluu Ykköseen on lähellä. Vakiinnuttaa paikkansa jälleen liigassa tulevaisuudessa.
