Uusi väri on kiva
Lapualta pois päässyt J-P Salminen tunnustaa, että sininen on lempiväri, mutta mielessä on ollut usein, että “kun saisi pelata jonkun muun värisessä paidassa”. Miehen seurahistoria nimittäin muodostuu ennen Seinäjoen Jalkapallokerhoa vain sinisestä ja valkoisesta.
Virkiän kasvatti siirtyi ensin Sepsi-78:n asuun, siitä Kauhajoen Karhuun, sitten takasin Virkiään ja toistamiseen Sepsi-78:aan. Nyt Halkosaaressa opettajan sijaisuutta hoitavan keskikentän kovanaaman toive toteutuu ja värikirjo löytyy akselilta musta, kulta ja valkoinen.
“Ei se sininen nyt mikään pakkomielle ole ollut, mutta on se lempivärini. Nyt on ihan kiva kun on uutta väriä niin paidassa kuin muutenkin hommissa”, naurahtaa viime kaudella uransa parasta jalkapalloa pelannut “J-P”.
Selkeää syytä ei tuohon hyvään kauteen löydy, vaikka miten miettisi.
“En minä osaa sanoa mitään yksittäistä syytä. Kai se oli sellainen tasainen suoritus. Pelissä oli rentoutta ja porukassa oli hyvä henki. Oli mukava pelailla”, pohtii varsinaiseksi gastronomian jonglööriksi tunnustautuva liharuokien ystävä.
“Keittiössä siis syntyy ihan mitä vain. Lähinnä bravuurinumerot ovat varmaan pihvejä ja siihen sitten sopivat lisukkeet. Eikä muuten tule mitään kengänpohjaa”, vakuuttaa “J-P”.
Jos pelaaminen on aikaisempina kausina ollut ajoittain pelailua, on nyt kahdessa ensimmäisessä pelissä kipparin nauhaa kantaneen taistelijan mukaan luvassa panoksellisia pelejä hamaan loppuun saakka.
“Se on ollut ikävä tosiasia, että on tiedetty jo hyvissä ajoin, ettei meillä riitä paukut kärkeen. Nyt riittää. Tässäkin porukassa on hyvä henki ja olen ihan varma, että me pysymme kärjen mukana ihan kalkkiviivoille asti. Panosta riittää jokaiseen peliin”, vakuuttaa “J-P”, joka on ammatiltaan liikunnanohjaaja.
“No, päivääkään en niitä hommia ole sen jälkeen tehnyt kun vuonna 2005 valmistuin. Sen jälkeen olen tehnyt opettajien sijaisuuksia. Ensi syksynä on tarkoitus palata opiskelemaan. Ainakin Jyväskylään liikunnalle olisi ihan mukava päästä, tai sitten OKL-hommia jossakin. Liikunta kiehtoo siinä mielessä, että siihen on jo yhdet paperit olemassa. Jalkapallon puolella olen mennyt aina kausi kerrallaan ja sen täysillä. Katsotaan sitten mitä tulevaisuus tuo”, pohtii elämän nautiskelijaksi tunnustautuva pelimies.
Kauden kaksi ensimmäistä harjoitusottelua ovat herättäneet ristiriitaisia tunteita. Kauden avauspelissä tuli niin kylmää kyytiä vahvasti pelanneelta Kokkolan Pallo-Veikoilta Kipparin hallin hämyisessä tunnelmassa, että siinä moni oli ihmeissään. Viikkoa myöhemmin tunnelmat olivat tyystin toisenmoiset Kakkosen Lohko C:n suurimpiin suosikkeihin lukeutuvan GBK:n romahdettua toisella puoliajalla numeroin 3-0.
“KPV oli ihan helvetin hyvä kun ajatellaan, että peli pelattiin jo tammikuussa. Ehkä sitä mentiin hiukan soitellen sotaan, sillä me emme olleet ehtineet yhtään käydä läpi omaa pelaamistamme ja sit, mitä asioita tehdään ja kuinka. Viikko teki kuitenkin ihmeitä. Siinä ajassa ehdittiin miettiä omaa tekemistä. Se näkyi heti. Tietenkin se, että siinä saatiin jo vastustajan pelaamista kuriin ja usein sekin riittää. Omaa peliä voimme toki vieläkin parantaa GBK-matsin tasosta”, “J-P”, lupaa.
Huhut ja juorut lupailivat ennen SJK:n synnyttämistä, että joukkueen kasaaminen tulee olemaan vaikeaa, mikäli Thomas Dunne valmentaa. Nyt ei ainakaan näytä siltä. Keskustelupalstoilla uhottiin, ettei kummastakaan seurasta saada pelaajia joukkueeseen, mutta tosiasiassa ryhmä on kasattu melko tavalla puoliksi viime kauden joukkueista.
“Sitä on helppo nimettömänä heittää keskustelupalstoilla kaikenlaista ja levittää juoruja. Ei minulla ollut mitään kuvaa “Tommysta”, koska aikaisemmin en ollut vaihtanut sanaakaan hänen kanssaan. Kyllä minä ainakin olen ihan tyytyväinen tähän hommaan. Hän osaa vetää hyviä treenejä ja kaikesta huokuu ammattimainen asenne. Se, että puhutaan liian puolustusvoittoisesta pelistä, ei kyllä mielestäni pidä ihan paikkaansa. Kyllä hänkin haluaa, että hyökkäyksiin lähdetään alakerrasta todella nopeasti. Joskin enhän minä edes osaa hyökätä”, virnuilee “J-P”.
On tavallaan huolestuttavaa havaita SJK:n miehistössä maalivahti Jyri Niemisen ja J-P Salmisen kaltaisia tyyppejä. Siis tavallaan. Kummallakin on nimittäin tuo musiikillinen puoli äärimäisen suvaitsevaa. Siis jopa liian suvaitsevaa. Ihan oikeasti.
“Kyllä minä voin mennä Tangomarkkinoille katsomaan Jari Sillanpäätä tai Provinssi Rockiin ihan toisenlaista. Voin lähteä vaikka Stingin konserttiinkin. Sen suhteen olen kyllä lähes totaalisen kaikkiruokainen”, nauraa “J-P”. Mikä näitä nykyajan nuoria oikein vaivaa?
Sunnuntaina SJK pelaa kauden ensimmäisen kotiottelunsa kun VPS-juniorit saapuu Areenaan vieraaksi. Historiallinen ensiesiintyminen kotiyleisölle on mielenkiintoinen, sillä vastaan tulee Veikkausliigajoukkueen reserviryhmä, eli kyseessä voi olla ties miten hyvä nippu. Viime kaudella VPS-j nousi Kolmosesta vakuuttavasti.
“Itselläni ei ole kyllä sen enempää tietoa heistä kuin, että musta-valkoinen paita löytyy sieltäkin. Me hoidamme kuitenkin matsin pienen alkujännityksen jälkeen 2-0 ja maalit tulevat vasta toisella puoliajalla”, lupaa oletettavasti edelleen kapteenina jatkava “J-P”. No, kyllä se semmoinen tulos varmasti kelpaa kotiyleisölle, jota on huhupuheiden mukaan tulossa paikalle varsin mukavasti.op”
