Tulevan kauden vastustajat
Seinäjoen Jalkapallokerho pelaa toista kauttaan Kakkosen Lohko C:ssä. Tulevalle kaudelle uusia vastustajia saadaan yhteensä viisi. Mukana on kolme nousijaa Lapuan Virkiän, FC Vaajakosken ja rovaniemeläisen FC Santa Clausin muodossa. Vasa IFK putosi lohkoon Ykkösestä ja jyväskyläläinen FC Blackbird siirrettiin pohjoiseen Lohko A:sta.
GBK
Kauden avausvastustaja on kokkolalainen Gamlakarleby Bollklubb, jota vastaan viime kaudella pelattiin kahdesti sarjassa ja kahdesti treenipeleissä. Joukkue on muuttunut viime kaudesta, sillä mm. Mikael Muurimäki, Lasse Männikkö, Rasmus Vikström, Björn-Erik Sundqvist ja Tommi Halonen ovat valmentaja Mats-Erik Käldin tavoin vaihtaneet maisemia.
Uutena valmentajana Reijo Timonen on joutunut kasaamaan ryhmää uuteen uskoon, eivätkä loukkaantumisetkaan ole jättäneet porukkaa rauhaan, sillä miltei koko viime kauden missannut brassi Vitao on taas sivussa, kuten myös polvensa pahasti Kajaanissa loukannut Mattias Ainasoja on pitkään sivussa.
Joukkueen kiinnostavimmat pelaajat ovat maaleja latova Kristoffer Ainasoja, maalivahtiosasto, sekä keskialueella väläytellyt Patrik Byskata yhdessä kentille palanneen Janne Suutarin ja FC YPA:sta tulleen Marko Laitalan kanssa.
GBK taistelee varmasti lohkon kärkisijoista kauden kääntyessä loppusuoralle.
FC Vaajakoski
Nousijajoukkueella saattaa hyvinkin olla luvassa melkoinen eloonjäämistaistelu sarjapaikan säilyttämisen suhteen. Pohjalaisyleisölle tuntematon vastustaja, jonka riveissä kuitenkin pelasi takavuosina Sepsi-78:aa ja TP-Seinäjokea edustanut Janne Järvinen.
Varsinkin futisfanaatikkojen kotipalstalla, FotisForum2:lla, on FCV:n hyökkääjää, Tomi Karlstedtia povattu yhdeksi Lohko C:n ahneimmista maaliruiskuista. Nähtäväksi jää, miten mies tuon tittelin lopulta onnistuu lunastamaan.
Talvikaudella FCV on pelannut yhdeksän harjoitusottelua, joissa verkot ovat venyneet kummassakin päässä melko ahkerasti. Parhaat tuloksensa FCV sai aikaan Veikkausliigaan noussutta JJK:ta vastaan pelaamalla varsinaisella peliajalla 3-3 ja häviämällä niukasti 6-4. Kolmas ottelu oli jo selvemmin JJK:n heiniä numeroin 4-0.
Kauden loppusuoralla FCV taistelee sarjapaikastaan.
Norrvalla FF
Vöyrillä, Oravaisissa ja Maksamaalla kotiotteluitaan pelaava Norrvalla FF on neljän seuran fuusio, jota kupattiin pahasti viime kauden jälkeen. Valmentaja Tor Sparv keskittyy pelaajien scouttaamiseen Liverpoolille ja Tomas Nygå;rd lähti Vasa IFK:n väreihin Thomas Johansson ja Joamin Södergå;rd vanavedessään. Ukrainalainen Dmytro Voloshyn puolestaan debytoi maanantaina Veikkausliigassa IFK Mariehamnin väreissä.
Parilla Kakkosessa pelaamallaan kaudella NFF on kuitenkin ilahduttanut katsojia pelaamalla pirteää ja taitavaa jalkapalloa, eikä se varmasti tee poikkeusta sen suhteen tälläkään kertaa.
Joukkue sai riveihinsä Vaasasta maaliahneen Tomislav Krstevskin, mutta erittäin mielenkiintoisia nimiä palaajalistalla ovat myös poikien maajoukkueissa pelannut Jesper Engström, sekä ukrainalaiset Olexandr Androschuk, sekä Andrey Shirobokov. Nuori Robert Forss on ehdottomasti pelaaja, jota kannattaa pitää silmällä.
Viime kaudella NFF taisteli pitkään aivan kärjen tuntumassa, mutta siirtoajan lähestyessä joukkueesta pistettiin pelaajia sen verran paljon muualle, ettei noususta lopulta ollut pelkoa. Nyt VPS-juniorit Kolmoseen pudottanut uusi vaasalainen valmentaja, Mika Koivumäki, koittaa luotsata joukkueensa keskikastiin.
OPS-jp
Lohko C:n muukalaislegioona, joka saa Yhdistyneet Kansakunnatkin kalpenemaan eri kansallisuuksia vilisevän palkkasoturiarmeijansa astellessa estradille suuria puhuvan manageri Miika Juntusen ja parin muun muodostaessa kotiotteluissa ainoan katsojakunnan, ellei mukaan lasketa vieraskannattajia.
Valmentaja Jari Pyykölä iski rukkaset tiskiin pari viikkoa sitten kyllästyttyään Juntusen johtamistapaan. Se nyt ei varmasti ollut kenellekään mikään hirvittävä shokki, mutta kertoo kuitenkin jotakin kaoottisesta tilanteesta Castrnin kieppeillä.
Juntunen on suuri visionääri, jota ei sovi väheksyä, kunhan mies osaisi kanavoida oman osaamisensa oikealla tavalla. Vielä sitä ei ole tapahtunut ja jo nyt on käyntiin saatettu vedonlyöntejä siitä, näkeekö aiemmin Sepsi-78:aa valmentanut Luiz Antonio juhannuksen tervakaupungissa.
Jo kahdesti on Juntunen pitänyt Oulussa yllä matkatoimistoa hakien nousua Ykköseen. Ensin nousun nappasi PS Kemi ja viime kaudella saman tempun toisti FC Kiisto. OPS-jp ruikutti rannalla jääden oululaisten keskinäisissä sisällissodissakin ajoittain sekä OLS:n, että FC OPA:n jalkoihin.
OPS-jp:n ryhmästä olisi toki mielenkiintoista nimetä mielenkiintoisimmat pelaajat, mutta georgialaisten (ja muiden) tultua maihin, eivät konsonantit taida riittää. Siitä huolimatta OPS-jp on viiden parhaan joukossa tai ehkä juuri siitä johtuen.
FC Santa Claus
Taannoin Veikkausliigan maalikuninkuutta juhlinut Matti “Bägi” Hiukka johti pukit nousuun viime kauden päätteeksi. On todella mielenkiintoista nähdä, joko rovaniemeläinen joukkue on tullut Kakkoseen jäädäkseen. Vuosikausia eri ryhmät ovat tehneet hissiliikettä ja 80-luvulla vain Rovaniemen Reipasta voitiin kutsua miltei jääkiekosta tutulla “Original Six” -nimikkeellä.
Sen jälkeen on nähty Ropa, Lappi, Kanuunat, Rio Grande ja FC Lynx Kakkosessa lyhyillä visiiteillä. Myös Santa Claus on vieraillut aiemmin Kakkosessa.
Oma syynsä rovaniemeläisten värikkääseen historiaan on eittämättä harjoitusolosuhteilla, jotka on vasta nyt saatu kohtuulliseen kuntoon Ounashallin uuden alustan ja Saarenkylän tekonurmen myötä.
Tämä rovaniemeläisjoukkue voi parhaimmillaan olla “Hiukan” parempi kuin aiemmat, mutta oma työnsä porukalla silti on. Joukkueen jokainen vierasottelu on kaukana. Siis osa todella kaukana ja osa vain kaukana. Siinä katsotaan sitoutumisastetta, joka ainakin FC Lynxillä romahti sen edellisellä vierailulla Kakkoseen.
Joukkueesta löytyy muutama erittäin mielenkiintoinen nimi Mika Gröhnin, Antti Kutilan, Jari Barskin ja AC Oulusta palanneen Santeri Viitasaaren muodossa. Jos joukkue onnistuu napsimaan vieraista pinnoja, on se vahvoilla, koska kaikilla muillakin on pukkeja vastaan pitkä matka. Keskikastia.
Vasa IFK
Viime kaudella Ykkösestä pudonneella seuralla näyttäisi olevan vain yksi tähtäin: pikainen paluu. Pelaaja-valmentaja Christoffer Kloon ja viime kaudella Veikkausliigassa valmentaneen Tommi Kautosen luotsaamalla ryhmällä on käytössään aivan pelottava määrä sekä materiaalia, että taitoa.
Joukkue vilisee omia kasvatteja, jotka ovat pelanneet eri poikamaajoukkueissa, mutta sen lisäksi hankintoja on tehty ihan Amerikkaa myöten.
Joukkueeseen on hankittu mm. Tomas Nygå;rd, Thomas Johansson ja Joakim Södergå;rd Norrvallasta, Rami Louke Vaasan Palloseurasta/FC Korsholmista, Males Lombo ja Jani Uotinen VPS:sta, sekä maalivahti Brian Pope jenkkilästä. Kun tuohon listaan lisätään jo ennestään TP-Seinäjoen kasvatti, Mikko Ylihärsilä, Johnny Glasberg, Jan-Christian Westermark, Artus Lemanowicz, Jonas Nygå;rd, Andreas Starndvall ja Tobias Utriainen, voi vain ihmetellä, mihin joukkue kaipaa jotakin venäläispelaajaa keskikentän pohjalle? Sellaista ainakin Kerhoa vastaan testattiin.
Talvikaudella VIFK ei kuitenkaan vakuuttanut, sillä joukkue hävisi mm. kahdesti JBK:lle ja kertaalleen Kerholle jääden myös SJK:n ensimmäisessä talvikauden harjoitusottelussa maalittomaan tasapeliin.
Sopii kuitenkin olettaa, että tässä tilanteessa talvikauden harjoituspeleillä on sangen harvoja relevantteja yhdyskohtia alkavan kauden tuloksiin. VIFK on ehdottomasti yksi niistä joukkueista
, jotka taistelevat noususta. Ellei näin ole, sopii valmentajakaksikon istahtaa ison peilin eteen poikkeuksellisen pitkäksi ajaksi.
JBK
Pietarsaaren kakkosseura on melkoinen arvoitus siinä mielessä, että paljon riippuu siitä, mitä FF Jaro tekee kauden mittaan pelaajiensa kanssa. Aleksei Ermenkon hyppysissä joukkue on kuitenkin pelannut menneinä vuosina ajoittain todella erinomaista jalkapalloa ja mm. viime kaudella Jaro-apuja nähtiin parhaimmillaan 6-7 kokoonpanossa. Poikkeuksetta Eremenko on löytänyt ryhmään myös muutaman nuoren ja lahjakkaan idän avun, joten JBK:lta sopii odottaa mitä tahansa.
Ihan huonoja näyttöjä eivät olleet talvikauden voitot nousijasuosikki VIFK:sta, joten Jakobstads Bollklubbin kanssa on jokaisen vastustajan syytä olla varuillaan. Kerholle JBK oli viime kaudella todella kiusallisen hankala vastustaja.
Oma mielenkiintoinen juttunsa on tietenkin pitkään FF Jaroa kipparoineen Niklas “Esse” Storbackan rooli joukkueessa. Liigajoukkueen toimitusjohtaja tuo aivan mielikuvituksellisen huikean määrän kokemusta joukkueeseen, jossa muita mielenkiinnon aiheita ovat Mathias Kronholm, Staffan Svenlin ja toppari Daniel Kock. Luonnollisesti isä-Eremenkon minuutit kiinnostavat, sillä pappa on edelleen todella huikea pelimies.
JBK on taatusti ainakin keskikastissa.
PK-37
Viime kaudella iisalmelaiset pystyivät lunastamaan sarjapaikkansa valmennuksesta huolehtivan suomalaisen palloilulegendan, Atik Ismailin, opein. Toki oma apunsa oli sillä, että joukkueessa oli myös kourallinen ulkomaanapuja.
Nyt joukkue on matkassa pitkälle kotimaisin voimin luottaen siihen, että nuori ryhmä on vuotta kokeneempi. Lisäksi muutama täsmähankinta, kuten kuopiolaiset Tomi Airaksinen ja Atikin poika Ali Koljonen, ovat sellaisia aseita, joilla Ismail uskoo PK-37:n edelleen pysyvän Kakkosessa.
Viime kaudella iisalmelaisista ei ollut isommin harmia Kerholle. Sankarniemen mukavalta stadionilta pinnat lähtivät mukaan 4-3 ja kotikentällä pelattiin lähes yhtä maalia Kerhon otettua helpon 3-0 -voiton.
PK-37 pystyy parhaimmillaan haastamaan minkä tahansa joukkueen yksittäisessä ottelussa, mutta pitkässä juoksussa ryhmä taistelee kuitenkin enintään keskikastin sijoituksista.
Virkiä
Kauniisti budjettiaan muokannut Virkiä reissaa mitä ilmeisimmin polkupyörällä vierasotteluihin ja on koko kesän syömättä pelireissuillaan. Onneksi sentään Seinäjoen suunnasta löytyi koko joukko pelimiehiä (ja valmentaja), joista tosin ainakin yksi on jo kuulemma lyönyt pensselit santaan.
Joukkue sai Kerholta talvikauden treenipelissä sellaisen opetuksen kuolevaisuudesta, ettei paremmasta väliä. Ehkä se oli se budjettiero, joka ratkaisi kamppailun.
Valmentaja Veli-Matti Latosaari saa taikoa moisen tukun jäniksiä hatusta estääkseen paluun Kolmoseen. Jussipaitojen tärkeimpiin pelaajiin kuuluu ilman muuta keskikentälle Kerhosta siirtynyt Jere Jääskeläinen, jolla on nyt mahdollisuus näyttää tasonsa. Toki myös erittäin loukkaantumisherkällä Jarkko Vesapuistolla on näytön paikka. Ville Pakkalan luulisi nyt näyttävän, että maaleja syntyy myös tällä tasolla, mikäli miehestä on Kakkoseen, eikä ole syytä epäillä, etteikö olisi.
Nähtäväksi jää, minkä tasoisia ulkomaalaisia Virkiä sai loppumetreillä haaviinsa Radik Akhmetkhanovin ja Kenniel Martinin muodossa.
Virkiän Akilleen kantapääksi saattaa muodostua maalivahtiosasto, sillä ainakaan nähdyn perusteella nykyiset molarit eivät sankarin viittaan pukeudu.
Syksyllä Lapualla ollaan melko varmasti tappelemassa putoamisviivan tuntumassa ja pahasti näyttää, että jopa sen alapuolella.
FC YPA
Tunnelma on ulkopuolisen silmin sellainen, että ellei rajusti satsannut Kalajokilaakson joukkue nyt nouse, se ei nouse koskaan. Seura tekee kunnioitettavaa työtä ja on alueensa selkeä ykkönen jalkapallossa, joten siinä suhteessa siemenet on viljelty oikein.
Viime kaudesta olennaisimmat muutokset ovat ne, että Marko Laitala, Juho Alasuutari ja Marko Koivuranta jättivät joukkueen. Tilalle tulivat OPS-jp:sta hanakasti kaatuva Dragan Pejic ja romuluinen toppari Aleksander Vuletic, sekä Rovaniemeltä hankittu Antti Peura. Myös Iisalmessa viime kaudella palloillut Mika Hemmilä on palannut Ylivieskaan.
Talvikaudella huonoista olosuhteista kärsivä kelta-musta ryhmä pelaa Lohko C:n suurimmalla budjetilla ja on oikeasti ihan varteenotettava tekijä nousupaikkaa jaettaessa. Tosin talvikaudella tulokset ovat vaihdelleet. Matkalla on tullut pataan keskikastiin tähtäävältä OLS:lta 2-1, mutta vastaavasti vahvana pidetty FC OPA taipui 2-0.
Fyysistä peliä pelaava FC YPA saattaa takuta alkukaudesta, mutta loppukaudesta joukkue on vaikeasti voitettava ja kuuluu ehdottomasti Lohko C:n eliittiin.
FCJ Blackbird
Jahas. Se on sitten pikkuisen hankalampi homma selvittää, onko jälleen yhden uuden jyväskyläläisen jalkapalloseuran lintu logossa mustarastas (kuten blackbird) vai kenties Keski-Suomen perinnelintu metso. Toisaalta, sillä lienee vain marginaalinen vaikutus joukkueen pelaamiseen.
Viime kaudella Lohko A:ssa muiden itä- ja keskisuomalaisten, sekä snadilaisten kanssa tahkonnut joukkue säilyi nipin napin Kakkosessa. Isaac Hamdin ja Nellu Petrescun valmentama joukkue saa tälläkin kaudella tehdä ihan tosissaan hommia uusiakseen vakanssinsa.
Joukkueen sieluihin kuuluu ehdottomasti FC Lahden väreissä aiemmin pelannut keskikentän raataja, Niko Leppänen, joka on elintärkeä pelaaja jyväskyläläisille.
Toisaalta toivoa lintulaumaan tuo se, että seura on tehnyt farmisopparin Veikkausliigassa pelaavan JJK:n kanssa.
Viimeisten harjoitusotteluiden tulokset ovat myös olleet erittäin toiveita antavia mustaan pukeutuvien suhteen, sillä Ilveksen kanssa FCJ tahkosi 2-2 ja JJK:n kanssa maalittoman tasapelin.
Ei pahemmin kärkipäätä hätyyttele, ellei aivan ihmeitä tapahdu. Alempaa keskikastia, ehkä…
FC OPA
Viime kaudella melkoista ulkomaalaisarmeijaa pitänyt oululaisjoukkue on selvästi nostanut kotimaisuusastettaan, mikä on toki ilahduttavaa näin amatöörisarjassa. Nyt oululaisten väreissä on tiettävästi ainoastaan kolme ulkomaalaisvahvistusta, mikä on ymmärrettävää koska Oulusta ei tunnu löytyvän pelaajia kunnolla neljään joukkueeseen. Kotimaisuusasteen nousu kuitenkaan tarkoita, että FC OPA olisi suuremmin heikentynyt.
Talven aikana viime kaudella Nelosessa pelannut Joonas Sohlo on yhdessä AC Oulusta hankitun Mamadou Konaten kanssa tulittanut verkot reikäisiksi. Kun listaan lisätään viime kaudella Rovaniemen Palloseurassa pelannut Titi Essomba, Ville Väisänen, Veikkausliigan FC Hakasta tullut Janne Mahlakaarto, toisesta liigaseurasta MyPasta maalin suulle hankittu TP-Seinäjoestakin tuttu Jani Luukkonen ja OPS-jp:n väreissä viime kaudella Kloppeihin tympääntynyt keskarin vilauttelija Leonardo, on kasassa moinen nippu.
FC OPA on ehdottomasti sarjan kärkijoukkueita. Jos nousu jää haaveeksi tällaiselta nipulta, voidaan pohtia onko urot pistetty oikealla tavalla hyötykäyttöön. Toisaalta, myös FC OPA:n ilmoittama budjetti on sitä luokkaa, että peleihin mennään kimppakyydillä, evääksi syödään mitä mamma mukaan laittaa, eikä hallimaksuja ole maksettu.
Ehdottomasti kärkikolmikossa kauden päättyessä.
OLS
Vähiten itsestään meteliä pitävä oululainen kasvattajaseura, jolle soisi menestystä jo sen vuoksi, että OLS oikeasti kasvattaa huippufutareita. Kelta-sinisten koutsina nähdään liigatasollakin pelaajana erittäin kokenut Jari Jäväjä, jolla toki työmaata riittää. Tietotaitoa löytyy joukkueenjohtaja Timo Salmeltakin ihan liigatason valmennuksesta, eli se puoli on ainakin hyvässä lyönnissä, vaikka Tomi Molin ei enää ryhmässä ole
kaan mukana.
Ryhmästä löytyy myös pelillistä osaamista, sillä liigassakin pelannut Jukka Puurunen palasi kasvattajaseuraansa muutama vuosi sitten Kakkosta pahasti terrorisoineen Jarno Rovan tavoin. Kannattaa pitää silmällä myös potentiaalista yhteistyötä AC Oulun kanssa, sekä ehdottomasti nuoria Joni Mäkelää ja Miika Nurkkalaa.
Ei OLS kärkipäähän rymistele, eikä se sinne edes haaveile. Realistisista lähtökohdista ponnistaen joukkue hakee paikkaa keskikastissa ja kaiken järjen mukaan se sinne myös tulee nousemaan vaikean viime kauden jälkeen.
