Kotona konttaamisen ABC
SJK – OPS-jp 0-5 (0-5)
18 min 0-1 Teimuraz Varduashvili
22 min 0-2 Teimuraz Varduashvili
33 min 0-3 Mika Hautala
36 min 0-4 Ilari Nikula
40 min 0-5 Luis Cagnato
Jos oli Kerhon kausi alkanut ruusuisesti kolmella voitolla ja sarjan kärkipaikka oli hipaisumatkan päässä, tuli sunnuntaina niskaan jäähileistä vettä ihan koko saavillinen noin kuvaannollisesti, sillä sää Jouppilanvuoren tekonurmen katsomoon saapunutta seuran ennätysyleisöä, 522 katsojaa, hiveli kyllä.
Kotijoukkue kärsi lyhyen seurahistoriansa ennätystappion peräti kahdeksan ulkomaalaispelaajan voimalla peliin startanneen Oulun Jalkapallon Tuen kynsissä, joka kentillä esiintyy OPS-jp:n nimellä.
Jo viime kaudella kotiottelut tuntuivat olevan melkoisen tahmeita. Tällä kaudella homma alko hyvin, mutta kun rähmälleen mentiin, mentiinkin sitten totaalisesti. Ja sattuihan se, ainakin henkisellä puolella.
Peli oli pojat vastaan miehet henkistä potkiskelua, jossa kotijoukkueen poikaset jäivät vieraiden ammattilaisten jalkoihin tylyllä tavalla.
Ennusmerkkejä totaalisesta katastrofista oli tuli jo reilun vartin jälkeen kun Ville Pajula räksytti itselleen suunsoitosta varoituksen. Pari minuuttia myöhemmin vierasjoukkue meni johtoon georgialaisen Teimuraz Varduashvilin karattua pahasti paitsiolta löyhkäävästä tilanteesta läpiajoon. Ammattimies ei antanut vastaan tulleelle maalivahti Aki Lyyskille pienintäkään mahdollisuutta, vaan nosti pallon yli veskarin.
Vain neljä minuuttia myöhemmin nähtiin kotijoukkueen alakerralta kollektiivista hölmöilyä. Ensin kippari Petri Niemi pisti passin keskialueella suoraan vieraiden pelaajalle ja seuraavaksi vasen pakki, Mikko Väänänen purki pallon Varduashvilille, joka tulitti vaikeasta asennosta pallon upeasti maaliin.
Kotijoukkue sai rakennettua ensimmäisen puoliajan ainoan todella selvän tekopaikkansa kolme minuuttia tuon osuman jälkeen. Marko Huttu pääsi puolittaiseen läpiajoon ajautuen kuitenkin pieneen kulmaan. “Maukka” tarjoili kuitenkin loistavan syötön Mikael Muurimäelle takaviistoon, mutta “Mikki” tulitti pallon vaaksan verran yli tyhjän maalin. Jos tuosta olisi kotijoukkue onnistunut kaventamaan, olisi pelin luonne saattanut muuttua. Ehkä. Kenties. Mahdollisesti.
Sen sijaan vieraat takoivat lisää kun rauta oli kuuma. Vasemmalta tuli keskitys maalin suulle, joka meni luvattoman läheltä kolme mustapaitaa ja maalivahti Aki Lyyskiä takatolpalla väijyneelle maalitykki Mika Hautalalle, jolla oli lapsellisen helppo homma pistää pallo tyhjiin kolmannen maalin muodossa.
Eipä riittänyt totaalinen nöyryyttäminen vieläkään. Kotijoukkueelle oli vapaapotku hyökkäyskolmanneksella, mutta kuinka ollakaan pallo tulitettiin suurin piirtein ensimmäiseen siniasuiseen. Toinen georgialainen, Anzor Kaladze, nappasi pallon Marko Hutulta kuin isompi karju vie tikkarin pikkukollilta, tarjoili sen Ilari Nikulalle ja pam pam pam, pallo oli taas Lyyskin takana.
Eikä siinä kaikki. Suolaa haavoihin hierottiin vielä 40 minuutilla vieraiden saatua vapaapotkun noin 25 metristä sivu rajan tuntumasta. Joko vieraiden Luis “Deco” Vanderlei Cagnato, tai mikä se nyt oli, oli hakenut kioskilta Ässäarvan ja vetänyt jättipotin, tai sitten mies on oikeasti hyvä pelaaja, sillä vapari yllätti totaalisesti kotijoukkueen maalivahdin Aki Lyyskin painuen upeasti takayläkulmaan. OK, veto oli hyvä, mutta ei se sentään mikään klassikko ollut. Lyyski saa aamulla peilin ääressä tuumia tuon osuman kohdalta pitkään, että mitä tulikaan tehtyä. Tai pikemminkin sitä, mitä ei tullut tehtyä. Summa summarum, siitä viides rysä vieraille ja pai pai kotijoukkueen pelaajiston kuvitelmille.
Tauko pelasti siinä mielessä kotijoukkueen, että vierailta taisi kadota suurin innostus pelaamiseen pukukoppiressulla. Hyvä niin, sillä muuten kyseessä olisi ollut todellinen massamurha.
Toisella puoliajalla vieraat tyytyivät höntsäilemään ja kaatuilemaan, mutta kotijoukkue ei saanut palloa edes maaliviivalta sisään. Tommi Haanpäällä oli paikkansa metrin päästä maalista, Mikael Muurimäellä läpiajonsa ja Juha Etelä-Aholla paikka “Mikin” laukauksen reboundista. Kaikki tulitettiin taivaan tuuliin.
Koko ottelussa isännillä oli kuusi selvää tekopaikkaa ja vierailla neljä. Puolittaisia paikkoja oli kotijoukkueella viisi ja vierailla kolme. Karua kieltään kertoo viimeistelyprosentti. Viime kaudella kymmenen maalia mieheen tulittaneet Tommi Haanpää ja todella typerästi suunsoitosta kaksi keltaista, eli ulosajon, hankkinut Mikael Muurimäki olivat tällä kertaa täysin pehmoleluja maalin edessä.
Toki Muurimäen toinen keltainen oli kyseenalainen, sillä mies avautui Ville Pajulalle, eikä suinkaan ottelun aivan hyvin tuominneelle Jouni Aapajärvelle, jonka virhesaldo oli huomattavasti vähäisempi kuin kotijoukkueen tumpuloiden. Aapajärven keräilykortit olivat odotetusti varsin helposti jaossa, joskin pieni kritiikin poikanen Jyväskylän miehelle siitä, että kyllä sen kortin voi nostaa myös ulkomaalaiselle, jos suu käy samaan malliin kuin kotimaisella. Siinä mielessä pieni linjattomuus harmitti, mutta kokonaisuutena esitys oli erittäin kelvollinen.
Kotijoukkueen esitys sen sijaan ei ollut. Ei lähelläkään. Oman kylän pojat jäivät tällä kertaa palkkasoturiarmeijan tykin ruuaksi pahemman kerran. Muukalaislegioonaksi ei Miika Juntusen luomaa ryhmää kehtaa kutsua, koska Ranskan Muukalaislegioona on sentään perinteikäs, pelonsekaista kunnioitusta nauttiva yhteisö. OPS-jp, Dreeverit FC, Oulun Jalkapallon Tuki ry tai mikä se nyt onkaan, ei välttämättä kaikkien silmissä ole.
Vaikka vieraat takoivat viisi maalia, ja olivat ensimmäisellä puoliajalla viimeistelyssä murhaavan tehokkaita, ei peli hivellyt silmiä kuin muutaman pelaajan kohdalta. Luis Cagnato oli pallollisena sangen taitava ja alakerrassa Nikola Markovic eleettömän tuhoisa. Myös kaksi ensimmäistä osumaa viimeistellyt Temuraz Varduashvili oli kelpo pelimies. Sen sijaan Augustine Jibrin oli suorastaan surkuhupaisa jäädessään miltei jokaisessa tilanteessa kentän pintaan vinkumaan. Maalivahti Zurab Talakhadze puolestaan esiintyi typerästi ottelun loppuvihellyksen jälkeen saaden varoituksen tempuistaan.
Kokonaisuutena huumori tuskin kasvatti isompia kukkapöheikköjä kotijoukkueen kopissa ottelun jälkeen. Ryhtiliikettä voisi suositella vähän jokaiselle pelaajalle torstaina Rovaniemellä, eikä ole olemassa isompia syitä, miksi näin ei liioin kävisi. Toisella puoliajalla kotijoukkue pystyi kuitenkin painamaan pelin vajaallakin OPS-jp:n päätyyn. Jos on halua ja tahtoa, on myös keinoja. Ensimmäisellä puoliajalla niitä ei nähty. Toisella nähtiin edes sen verran, ettei seuraväen tarvinnut täysin säkkiin pukeutua. Silti moinen tulos hävetti ja sen olisi syytä hävettää pelaajiakin.
Kotijoukkueen riveissä nähtiin myös yksi debytantti tällä tasolla Jaakko Lammen tultua 70. minuutilla Petri Hutun tilalle. “Jaska” olisi voinut päästä ehkä paremmassakin tilanteessa kehiin, mutta ainahan ensiesiintyminen on ensiesiintyminen. Sopii toivoa, että seuraavalla kerralla tuloskin on hieman mieluisampi.
SJK: Aki Lyyski, Mikko Väänänen, Petri Niemi, Tiitus Lehtinen, Petri Huttu (70. Jaakko Lampi), Tommi Haanpää, Toni Kujala (74. Ville Kukkanen), Ville Pajula (v), Marko Huttu (80. Jukka Yli-Renko), Mikael Muurimäki (v+v = ua 72.), Juha Ete
lä-Aho
