Kerhon putki jatkuu
SJK – FC Blackbird 2-0 (1-0)
19 min 1-0 Teemu Penninkangas
89 min 2-0 Ville Pajula
Seinäjoen Jalkapallokerho pelasi kuudennen peräkkäisen ottelun ilman tappiota kaadettuaan todella sitkeästi vastaan laittaneen jyväskyläläisen FC Blackbirdin kotoisella Keskuskentällä pitkän ja piinallisen väännön jälkeen.
Joukkue pelasi myös kolmannen peräkkäisen nollapeli nousten kuitenkin vain kuudenneksi sarjassa, sillä yläpuolella olevista joukkueista FC Kiisto ja FC YPA järjestivät pienimuotoiset yllätykset kaatamalla TP-47:n ja FC Santa Clausin. Näin matkaa kolmanteen sijaan on edelleen sitkeästi jonkin verran. Lisäksi on todennäköistä, että GBK hoitelee sunnuntaina putoaja-KajHan.
Siihen nähden, että FC Blackbird tappelee lähes epätoivoisessa asemassa putoamisesta, joukkue oli selkeästi parempi kuin moni aiemmin Seinäjoella nähty ns. “parempi” ryhmä. Jyväskyläläiset yrittivät ihan oikeasti pelata jalkapalloa ja tekivätkin sen varsin viihdyttävän yritteliäällä tavalla, joka pisti Kerhon ajoittain todella ahtaalle.
Vierailla on muuten mallikkaasti kulkevassa pelissään vain yksi suuren luokan ongelma. Se on se lajin vaiken osa, eli maalinteko. Palloa vieraat eivät saaneet edes pilkulta sisään, vaikka pääsivät sitä yrittämään jo ottelun yhdeksännellä minuutilla.
Ottelun puhaltanut entinen liigatason tuomari, Jouni Hietala, oli herra ja hidalgo kentällä, eikä siinä paljon ollut kommentoitavaa Teemu penninkankaan aiheutettua rankkarin, jonka MyPasta Jyväskyllän siirtynyt Kim Alonen tulitti hehtaaritolkulla yli maalin. Jos mies ampuu tuohon malliin, vaarassa ovat ainoastaan ohi lentävät muuttolinnut, sillä harvoin pilkku noin radikaalisti tulitettu hornantuuttiin.
Ehkä tuo rankkari oli jonkinlainen heräte, sillä kymmenen minuuttia myöhemmin kotijoukkue iski. Toki pari paikkaa ehti muodostua jo aiemminkin, mutta Ville Pajulan keskialueen vaparista nähtiin päivän ensimmäinen osuma Petri Niemen noustua korkeimmalle ja Teemu Penninkankaan kuitattua aiheuttamansa pilkun iskemällä kauden neljännen osumansa lähietäisyydeltä ohi Antti-Jussi Karnion.
Liekö niin, että alituiset kokoonpanomuutokset aiheuttavat sen, että pelirytmiä ei aina tahdo löytyä tai kun se löytyy, se myös katoaa. Tälläkin kertaa keskikenttä kadotti syystä tai toisesta otteensa, eikä ihan sitä terävintä särmää ollut hyökkäyskaluston työssäkään. Kilometrejä toki tuli miehille, ei sitä voi moittia, mutta se viimeinen huolellinen syöttö jäi odottamaan itseään melko usein. Huolellisuus tekemisestä oli vähän jossain muualla kuin paikalla.
Toisella puoliajalla kotijoukkueen alku oli taas vallan mainio. Kulmureita tuli ja vaihdosta kehiin tullut Juha Etelä-Aho kajautti pallon kertaalleen voimalla tolppaankin. Sen lähemmäs FC Blackbirdin maalia ei pelivälinettä kyettykään
toimittamaan ennen kuin peliaikaa oli jäljellä enää minuutin verran.
Siin
ä vaiheessa Ville Pajula sai pallon jalkaansa rangaitusalueen kulmassa, otti okulääriinsä vierasjoukkueen maalin takakulman ja laukoi aivan ilmiömäisesti pallon aivan takaylänurkkaan Stefan Petrescun oltua vielä kaiken kukkuraksi edessä maskina ja antamassa pallolle sen viimeisen sopivan jengan, joka tuotti isännille iltapäivän toisen osuman. Luonnollisestikin osuma sinetöi kotijoukkueen voiton, vaikka varsinkin tuon ensimmäisen vajaan vartin jälkeen vieraat dominoivat toista puoliaikaa.
FC Blackbirdiä käy oikeasti miltei sääliksi. JOukkue on täynnä erittäin lahjakkaita nuoria pelaajia, mutta tulosta ei tule ja Kakkosessakin peli nyt vain sattuu olemaan tulosurheilua.
Vierasjoukkueen Jasin Abahassine, Niko Kautto, Stefan Petrescu ja Kim Alonen ovat kaikki ihan kelpo pelimiehiä. Joukkueest apuuttuu kuitenkin ihan selkeästi kokemusta. Kylmänviileä johtajatyyppi olisi kova sana Blackbirdin ryhmään. Vaikka Petrescu onkin ihan taitava, jotakin tekemisestä silti puuttuu. Alonen ja Kautto olivat ilkeän liukkaita, mutta silti ratkaisut loppuivat rankkualueen rajaan kuin se valkoinen kalkkiviiva olisi ollut joku ylitsepääsemätön barrikadi.
Kotijoukkueen esitys ei ollut ihan samaa luokkaa kuin muutamassa pelissä on parhaimmillaan nähty. Ville Pajulan otteissa oli toki ryhtiä ja “Vipi” piiskasi omiaan taisteluun. Huonosti ei pelannut topparipari Petri Niemi – Anssi Syrjämäkikään. Mikko Väänänen esitti taas muutaman ihan loistavan nousun ja pelasi muutenkin tonttinsa todella mallikkaasti. Tällä kertaa Dominik Plaza ei ollut ihan niin terävä kuin pari kertaa aiemmin, mutta työtä mies kyllä teki.
Nuori Teemu Penninkangas oli ensimmäisen jakson mies paikallaan jälleen kerran. On hieman ironista, että vielä viime kaudella B-junnuissa pelannut hujoppi on nyt joukkueelleen miltei elintärkeä pelaaja laidallaan. Joko se kertoo siitä, että kaikki muut eivät ole ihan omalla tasollaan tai sitten siitä, että “Penni” on harpponut kehityksen portaita pitkillä raajoillaan ihan tosissaan kauden mittaan. Loppulauselmana tosiasia on kuitenkin varmaan se, että asiassa on hiukan kumpaakin.
Kerhon kauden kotisaldo on nyt kuusi voittoa, viisi tasapeliä ja yksi tappio. Hiukan nuo tasapelit alkavat nakertaa mieltä, sillä hoitamalla ne voitollisesti Kerho olisi tasapisteissä kärjessä konttaavan FC Santa Clausin kanssa. Kuudesta kärsitystä tappiosta Kerho on hävinnyt viisi ottelua maalilla. Marginaalit ovat siis todella puhkikuluneiden fraasienkin mukaan äärimmäisen pieniä ja tämän kauden Kakkosen Lohko C on todellakin sen todistanut kirjaimellisesti todeksi.
Otteluisäntä Koffin arvovaltainen palkintoraati tuuppasi tähdistä kolme sakaraista isäntien Teemu Penninkankaalle, kaksi meni Petri Niemen palkintokaappiin ja yksi vieraiden Jasin Abahassinelle. Osoitteet olivat kohdillaan, joskin myös kotijoukkueen Ville Pajulan ja vieraiden Niko Kauton otteet ansaitsevat jonkinlaisen kunniamaininnan.
Kerhon kautta on jäljellä tasan kaksi kamppailua. Ensin vieraillaan Oulussa FC OPA:n isännöimässä kauden viimeisessä vierasottelussa ja sen jälkeen kausi päätetään kotiottelulla GBK:ta vastaan. Olisihan se kovin mieluisaa ottaa vielä pari voittoa. Jos nyt ei muun takia, niin vaikkapa vain tänään pienimuotoisen mielenilmauksen järjestäneiden kannattajien vuoksi. Sitä paitsi jopa Kakkosessa otteluita on keskimäärin ihan pirun paljon hauskempi voittaa kuin hävitä ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, kolmas sija on kuitenkin aprempi kuin yhdeksäs.
SJK: Petri Välimäki, Timo Rauhala, Anssi Syrjämäki, Petri Niemi (72. Jaakko Lampi), Mikko Väänänen, Toni Kujala (46. Juha Etelä-Aho), Miikka Tuovila (v), Ville Pajula, Teemu Penninkangas (46. Mikko Ylihärsilä), Mikael Muurimäki, Domink Plaza
