Kerholle komea kotivoitto
SJK – JBK 3-0 (2-0)
45 min 1-0 Mikael Muurimäki
47 min 2-0 Mikko Ylihärsilä
54 min 3-0 Ville Pajula (rp)
Tangolauantai oli poikkeuksellisen mainio päivä Seinäjoen Jalkapallokerholle. Joukkue otti kolmannen peräkkäisen voittonsa kaatamalla pietarsaarelaisen Jakobstads Bollklubbin helposti 3-0 pitäen edelleen maalinsa puhtaana. Maali on pysynyt nyt koskemattomana jo 360 minuuttia peräkkäin. Lisäksi voitto käänsi joukkueen kotisaldon positiiviseksi ja nosti Kerhon ainakin yhdeksi vuorokaudeksi Kakkosen Lohko C:n kolmannelle sijalle. Kaiken kukkuraksi helteinen sää hemmotteli yli 400 paikalle saapunutta katsojaa. Kokonaisuus oli siis miltei täydellinen. Ainakin kotijoukkueelle. Vieraiden askelmerkit olivat sen verran pahasti kateissa, ettei pelissä ollut lopulta edes syytä jännittää.
Vaikka ottelun ensimmäinen puoliaika olikin melko tarkkaa asemasotaa muistuttavaa varovaista pallon siirtelyä kummaltakin joukkueelta, pystyi kotijoukkue kuitenkin luomaan muutaman paikan. Ensimmäinen paikoista nähtiin jo kamppailun toisella minuutilla, jolloin taas kerran vallan huikean ottelun pelannut Ville Pajula keskitti maalile, missä Timo Rauhalalla oli paikka viimeistellä, mutta laukaus painui karkeasti ohi. Minuuttia myöhemmin JBK:n Mathias Kronholm sai puolittaisen paikan aikaan puskien kuitenkin varsin löysästi Petri Tuomelan syliin pienestä kulmasta. Siinäpä olikin vieraiden ainoa edes hiukan maalintekopaikkaa muistuttava tilanne ensimmäisellä jaksolla.
Reilun 10 minuutin pelin jälkeen Rovaniemellä maalien makuun päässeellä Mikko Ylihärsilällä oli hyvä paikka puskea kotijoukkue johtoon Timo Rauhalan keskityksestä, mutta vieraiden paras pelaaja, maalivahti Jesse Öst, esti avausmaalin syntymisen torjunnallaan.
Kotijoukkueen parhaat saumat avausmaalin tekoon ennen puoliajan loppua osuivat 37. minuutille, jolloin palloa yritettiin ihan miesvoimissa saada Östin taakse. Ensin Juha Eelä-Aho laukoi mainiosti, mutta sen Öst torjui eteensä ja seuranneeseen reboundiin ensimmäisenä ennättänyt Mikko Ylihärsilä saattoi lopulta todeta tuikkauksensa menneen vain hieman ohi. Parempaa oli kuitenkin kotijoukkueen kannalta vielä tulossa.
Pelikellon ehdittyä jo 45. minuutille Ville Pajula linkosi JBK:n maalista katsottuna oikealta sivurajan, joka päätyi takatolpalla vapaana olleelle Mikael Muurimäelle. “Mikillä” oli lopulta helppo työ iskeä maali toisessa peräkkäisessä ottelussa ja viedä kotijoukkue johtoon. Maali oli Muurimäelle toki vasta kauden toinen, mutta kun huomioidaan, että hän oli pitkän tovin sivussakin, saldo paranee koko ajan ja alkaa muistuttaa sitä, mitä on toivottu ja mihin on uskottu.
Kaikkien, ilmeisesti myös vierasjoukkueen, odoteltua jo tauon alkamista Kerho iski uudelleen. Ensimmäisen puoliajan keskivaiheilla pidetty juomatauko toi lisäaikaa pari minuuttia ja se riitti. Ensimmäisen maalin viimeistellyt “Mikki” toimi nyt tarjoilijana ja Rovaniemellä avausmaalin viimeistellyt Mikko Ylihärsilä maalasi “Mikin” tavoin toisessa peräkkäisessä ottelussa vieden kotijoukkueen hieman shokeeraavastikin kahden maalin taukojohtoon. Asetelmat muuttuivat reilussa kahdessa minuutissa maalittomasta käytännössä pelin ratkaisuksi, sillä JBK ei missään vaiheessa toipunut näistä kahdesta maalista.
Vaikka vieraat saivat toiselle puoliajalle selkänsä taakse voimakkaan myötätuulen, ei sitä kentällä huomannut. Kotijoukkue painoi ja loi useampiakin paikkoja, joihin Jesse Öst joutui muutaman kerran venymään ihan tosissaan. Edes Öst ei kyennyt estämään Kerhon kolmatta maalia, jonka Ville Pajula pääsi iskemään pilkulta pelikellon oltua 54. minuutilla. Vasta B-juniori-ikäinen Jimi Ruotsalainen haukkasi totaalisesti nimittäin “Vipin” harhautuksen rangaistusaleella kaataen Pajulan ja seurauksena oli rankkari, josta “Vipi” iski kauden viidennen maalinsa.
Tuo maali oli oikeastaan myös se lopullinen niitti ottelulle, sillä sen jälkeen tehottoman, vaikkakin ihan sievästi palloa siirrelleen JBK:n tehottomuus takasi sen, ettei Kerholla ollut minkäänasteista pelkoa moisen johdon menettämisestä.
Vaikka ottelun viimeisen reilun puolen tunnin aikana ei enää maaleja nähtykään, kotijoukkueella oli paikkoja tehdä koko joukko lisäosumiakin. Toisaalta ei makeaa mahan täydeltä, vaan toivotaan, että jokunen maali jäi jäljelle ensi viikon kahteen melko tärkeään kamppailuun FC YPA:aa ja FC Vaajakoskea vastaan.
Ottelu oli joukkueiden kolmas kohtaaminen tällä kaudella. Talven ensimmäisessä ottelussa JBK keskittyi lähinnä potkimaan kaikkea muuta kuin palloa. Toisessa ottelussa Joupiskalla JBK jäi varsin reservipitoisen Kerhon jalkoihin pelillisesti täysin. Poikkeusta ei tehnyt tämäkään erittäin siisti matsi. Tietenkin on helppo piiloutua sen taakse, että JBK on liikenteessä todella nuorella joukkueella, josta varmasti muutama pelaaja tulee ponnahtamaan ihan liigaankin saakka. Silti nyt pelin henki oli se, että kentällä nähtiin kaksi aivan eritasoista joukkuetta. Kerho viimeisteli yhdeksästä paikastaan kolme kertaa JBK:n pystyttyä luomaan vain pari maalintekopaikkaa koko ottelussa.
Tähän saakka joukkuetta kantanut Thomas Kula väläytteli osaamistaan, mutta Jaron mukana olevista pelaajista sekä Jari Sara, että Daniel Fellman olivat kovin vaisuja.
Kotijoukkueen ryhmästä löytyi taas koko joukko onnistujia. Ennen ottelua oli hieman pilvenhattaroita valmentaja Tomi Kärkkäisen auringon peittona, sillä viime viikolla FC Santa Clausia vastaan keskikentän pohjalla mainiosti pelanneet Toni Kujala ja Ville Ylinen joutuivat jäämään jalkavaivojen takia sivuun. Tilalle istutetut Miikka Tuovila ja Henri Saranpää osoittivat kuitenkin, että nyt materiaalista alkaa löytyä paikkaajia, vaikka joku joutuu sivuun jäämäänkin. Kaksikko onnistui tehtävissään hienosti.
Myös oikeana pakkina pelannut Mikko Väänänen pelasi ehkä kauden parhaan ottelunsa. Nousut olivat näyttäviä ja omassa päässä homma toimi mainiosti, vaikka JBK pyrkikin pelaamaan etenkin ensimmäisellä puoliajalla todella paljon Daniel Fellmanin kautta. Eipä ihme, että vierasjoukkueen valmentaja kypsyi Fellmanin saamattomuuteen 57. minuutilla vaihtaen nuorukaisen pois.
Todella arvovaltainen otteluisäntä Nordean palkintoraati, Mikko Lampi ja Juha Kallionpää, oli saattanut ihan oikeasti seurata otteluakin, sillä tähdet jakaantuivat melkoisen kohdilleen. Ville Pajula nosti saldonsa 13 sakaraiseen kavuten samalla Kakkosen Lohko C:n kakkoseksi yhden tähdenlennon päähän TP-47:n Ethie de Sousasta. Keskikentän pohjalla pelannut Henri Saranpää sai kaksi taivaankappaletta tililleen ja Mikko Väänänen yhden. Tähdet löysivät ottajansa oikeutetusti, mutta aivan yhtä hyvin olisi voitu kotijoukkueesta palkita kumpi vain kahden ensimmäisen maalin viimeistelleistä herroista tai kumpi tahansa toppareista. Vaikka Petri Tuomela tänään nollan pitkin ja on nyt varjellut maalinsa koskemattomuutta täydellisesti 360 minuutin ajan, ei miehellä oikein ollut hommia.
Vaikea sanoa, mitä se kertoo vierailija JBK:sta, mutta joukkueen numerointi ilmoitettiin käsiohjelmaan täysin päin honkia. Toki tiedossa on, että FF Jaro antaa pelaajiaan farmiyhteistyön merkeissä lainalle, mutta siitä huolimatta voisi kuvitella, että seura saattaisi edes sen verran arvostaa maksavia katsojia myös vieraspeleissä, että erillisen pyynn
ön jälkeen viitsisi ilmoittaa numerot edes sinne päin. Nyt näin ei ollut. Toisaalta ehkä se heijastaa sitä asennetta mikä tekemisessä on. Sääli.
Ottelun tuominnut Toni Patrikainen oli mies paikallaan. Vaikea sanoa, onko mies koskaan puhaltanut paremmin, mutta ainakin Seinäjoen keikoista tämä oli hänelle aivan ylivoimaisesti parhaiten onnistunut palloilujuridiikan esitys. Ottelun ainoan varoituksen pokkasi varsinaisen peliajan jo täytyttyä vieraiden Jari Sara. Muuhun ei todellakaan ollut edes aihetta, eikä Patrikainen halunnut nousta sen suurempaan rooliin, vaan hoiti hommansa avustavien, Tuomo Ojalan ja Aaro Hautamäen, tavoin mainiosti.
SJK: Petri Tuomela, Mikko Väänänen, Petri Niemi, Tiitus Lehtinen, Ville Pajula, Timo Rauhala, Miikka Tuovila (80. Samir Bouroussi), Henri Saranpää, Mikael Muurimäki (67. Teemu Penninkangas), Juha Etelä-Aho, Mikko Ylihärsilä (69. Saku Koskinen)
