Kerho kuritti ylivoimalla
SJK – JBK 3-1 (1-1)
03 min 1-0 Juha Etelä-Aho
43 min 1-1 Matias Kronholm
63 min 2-1 Tommi Haanpää
88 min 3-1 Marko Huttu
Seinäjoen Jalkapallokerho otti historiansa ensimmäisen voiton elävän jalkapallolegendan, Alexei Eremenkon, valmentamasta pietarsaarelaisesta JBK:sta Prunttimäen loistokuntoisella nurmella perjantai-illan ratoksi. Voiton eteen joukkue sai tehdä ensimmäisellä puoliajalla töitä hartiavoimin ollen varsinkin puoliajan loppupuoliskon melkoisesti vieraiden kyydityksessä.
Toisen puoliajan alussa tullut venäläisen Alexander Nechaevin toisella keltaisella tullut ulosajo ratkaisi kenttäasetelmat ja voimasuhteet kotijoukkueelle, joka vyöryttikin peliään vahvasti kohti JBK:n maalia.
Ottelu alkoi kotijoukkueen osalta parhaalla mahdollisella tavalla, sillä Juha Etelä-Aho pääsi jo kolmen minuutin pelin jälkeen tekemään lähietäisyydeltä johtomaalin saatuaan pallon Tommi Haanpään kautta itselleen.
Mitä pidemmälle jakso eteni, sitä vahvemmin pääsi vierailija peliin mukaan. Varsinkin jo 17. minuutilla ensimmäisen varoituksensa ottanut venäläispelaaja, Alexander Nechaev oli varsinainen maanvaiva isäntien alakerralle hassuttaen pariin otteeseen mustapaitoja pahemman kerran. Juuri yhdestä Nechaevin keskityksestä JBK:n onnistuikin tasoittaa ottelu pari minuuttia ennen taukoa Matias Kronholmin viimeisteltyä läheltä ylös ohi maalissa pelanneen Petri Välimäen. Tauolle mentiin tasatilanteessa ja oli oikeastaan aivan huojentavaa, ettei JBK kyennyt iskemään enempiä maaleja.
Toisella puoliajalla vieraiden Nechaev nousi todelliseksi antisankariksi lennettyään ulos aikaisella suihkukomennuksella. Erittäin hyvin ottelun tuominnut Suad Lulic antoi yllättävästi, mutta mitä ilmeisimmin aivan aiheellisesti venäläiselle varoituksen tilanteesta, jossa Petri Niemi liukui tilanteeseen, muttei suinkaan osunut venäläiseen, vaan veti jalkansa pois tilanteesta. Venäläinen astui Niemen jalan päälle ja heittäytyi näyttävästi rangaistusalueelle. Lulic katsoi tempun kortin arvoiseksi ja näin Kerho sai ylivoiman jo ottelun 53. minuutilla.
Kotijoukkue ottikin tuon ulosajon jälkeen pelin täydellisesti haltuunsa vyöryttäen hyökkäyksen toisensa jälkeen kohti loistavan ottelun pelanneen nuoren Jesse Östin maalia. Ilman Östin haamupelastuksia numerot olisivat olleet pietarsaarelaisten kannalta erittäin tyrmäävät. Toisaalta, on pakko antaa hiukan tukkapöllyä myös Kerhon miehistölle, sillä joukkueella oli pelkästään toisella puoliajalla kahdeksan paikkaa iskeä maaleja ja näistä hyödynnettiin vain kaksi.
Ottelun voittomaaliksi jäänyt toinen osuma syntyi neljä minuuttia Nechaevin ulosajon jälkeen. Ville Pajula ja taas pikkuisen paremmin laitapakkina pelannut Jaakko Lampi pohjustivat tilanteen pelaamalla koko ottelun rajusti töitä tehneen Mikael Muurimäen hyvään paikkaan, josta “Mikki” syötti pallon maalin eteen. Siellä Tommi Haanpää oli ensimmäisenä paikalla iskien pallon ohi Östin.
Kuitenkin jo pari minuuttia aiemmin oli Petri Hutulla aivan vapaa paikka viedä isännät johtoon hänen päästyään nokikkain Östin kanssa, mutta sijoitus lipui takatolpasta pallon mitan ohitse ja näin vajaat 300 katsojaa joutuivat vielä tovin odottamaan helpottavaa maalia.
Peli pysyi maalin jälkeenkin kotijoukkueen hallinnassa täydellisesti. Paikkoja luotiin tasaiseen tahtiin ja niistä parhaat osuivat 75. minuutilla Tommi Haanpäälle, jonka laukauksen eteen Jesse Öst ehti poimien vedon kauniisti, sekä Juha Etelä-Aholle, jonka tykitykselle kävi samoin kuin Haanpään yrityksellekin. “Etsku” oli toistamiseen läpiajossa, mutta sillä kertaa veto painui vain rahtusen yli maalin.
Lopullista naulaa JBK:n arkkuun jouduttiin odottamaan aina 88. minuutille saakka. Silloin vaihtomiehet hoitivat homman kotiin todella upealla tavalla. Timo Rauhala, joka oli itsekin päästä viimeistelemään, tarjoili upean namupassin Marko Hutulle, joka teki kylmähermoisesti kotijoukkueen kolmannen ja varsin helpottavan osuman. Vain pari minuuttia ennen “Maukan” maalia JBK oli nimittäin onnistunut kuin ihmeen kaupalla hankkimaan puoliajan ainoan kulmapotkunsa, josta ensimmäisellä puoliajalla maalin tehnyt Matias Kronholm pääsi puskemaan, mutta kotijoukkueen ja kannattajien helpotukseksi kuitenkin selvästi ohi maalin.
Koko toisella puoliajalla JBK ei saanut ainuttakaan laukausta kohti Petri Välimäen vartioimaa maalia. Vierailla ei ollut liioin ainuttakaan vapaapotkua tai muuta tilannetta isäntien puolustuskolmannekselta. Käytännössä ottelun viimeiset 45 minuuttia pelattiin siis yhteen maaliin ja lähes täydellisesti JBK:n kenttäpuoliskolla.
Voitollaan Kerho nousi 15 sarjapisteeseen ja taulukossa sijalle neljä. Viime kaudella tämän verran pisteitä oli sarakkeessa heinäkuun loppupuolella, jolloin Kerho vieraili Kokkolassa kaataen siellä GBK:n 2-1. Kauden toista kotivoittoakin jouduttiin odottelemaan aina elokuun 10. päivään, jolloin Oulun Yhdistyneet Kansakunnat, eli FC OPA, kaatui Keskuskentällä huikeassa trillerissä 2-1. Kai tässä voisi jälleen kerran siteerata mursumaista legendaa, Antti Muurista ja todeta, jotta “etehenpäin on ryykitty”.
Arvovaltaisen Veikkausraadin muodostivat isä ja poika, eli Portsmouthissa jalkapalloa elannokseen harrastava Tero ja kaikenmaailman SM-mitaleita ja -mestaruuksia ripasaavillisen lentopallossa haalinut Jari. Jos kaksikko viime kauden jossakin ottelussa, jota kukaan ei edes onneksi muista enää, pystyikin yllättämään totaalisesti erittäin asiantuntevan yleisön ja muut läsnäolijat valinnoillaan, tällä kertaa homma oli taatusti analysoitu ihan pilkulleen oikein. Vieraiden maalivahti Jesse Öst pokkasi yhden pinnan arvoisen pronssilämiskän, kotijoukkueen oikea pakki, Mikko Väänänen sai kaksi sakaraista ja ristimitskun. Ottelun parhaana ja kolmen sakaraisen työnsankarina palkittiin ansaitusti maaleitta jäänyt, mutta hurjasti joukkueen eteen töitä tehnyt HD-wannabe Mikael Muurimäki.
Jos menivät mitskut oikeisiin osoitteisiin, on pakko kehaista myös muutamaa muuta pelimiestä, vaikka ei kukaan erityisen huonosti pelannutkaan. Oikealla puolustaneen Mikko Väänäsen lisäksi Prunttimäen kuuluisa vasen pakki, Jaakko Lampi, esiintyi juuri sillä tavalla kuin nuorelta mieheltä on lupa odottaakin. On ilo nähdä terveenä pysynyt Juha Etelä-Aho vauhdissa ja maalinteossa jo tässä vaiheessa kautta, eikä viime kaudella 10 osumaa paukuttaneen Tommi Haanpäänkään menossa muuta vikaa ollut kuin pieni huolellisuus viimeistelyyn. Sama toki osuu myös “Etskuun”.
Prunttimäessä, jos toki kaikkialla muuallakin, on aina mukava voittaa. Kyllä se kuitenkin ihan hippusen verran otti päähän, että kaupungin kapistuksista sähköt paukkuivat läpi ottelun ja jo ennen matsia. On se vaan niin kauhean hankalaa saada toimivia sähköpiuhoja, jotka kestävät vaikkapa kolmen normisähkölaitteen kuormituksen. Jos Prunttimäkeen saisi, voisi, pystyisi, haluaisi jne. sinne kyllä olisi mukava rakentaa vaikka ihan perussettinä putkikatsomot. Ehkä jotain pientä huoltorakennusta ja vaikka jotain pientä myyntipistettä. Tai jos vaikka ehkä edes sen sähkön saisi. Siis kenttähän on loistava. Seinäjoen paras. Että näin tällä erää. Kolme pinnaa, hyytävä tuuli ja hyvä lähteä viikonlopun juhliin.
SJK: Petri Välimäki, Mikko Väänänen, Petri Niemi, Jukka-Pekka Salminen, Jaakko Lampi,
Toni Kujala (57. Marko Huttu), Ville Pajula, Petri Huttu (v), Tommi Haanpää (84. Timo Rauhala), Juha Etelä-Aho, Mikael Muurimäki (90. Samir Bouroussi)
