Kerho kävellen jatkoon
VIFK A-jun – SJK 1-3 (1-3)
09 min 0-1 Miika Asunmaa
21 min 0-2 Aki Sipilä
29 min 1-2 Rasmus Berglund
37 min 1-3 Arttu Seppälä
Seinäjoen Jalkapallokerhon virallinen kausi 2011 avattiin Botniahallissa lauantaina heti ihan aamutuimaan. Liekö hienoinen kankeus sitten ollut peräisin juuri aikaisesta alkamisajasta, miehistön siipirikkoisuudesta vai mistä lie johtuvaa, mitään klassikkoa ei nähty.
Siitä huolimatta Kerho otti juuri sen mukaansa Mustasaaresta, mikä tarjolla oli, eli jatkopaikan. Tosiasiahan on, että pelit, joissa ennakkosuosikilla ei ole kuin hävittävää ovat altavastaajalle äärimmäisen helppoja. Ja käänteisesti juuri toisin päin. Niin oli myös tällä kertaa, eikä suinkaan vähiten sen vuoksi, että IFK Vasan A-junnut pelasivat todella miehekkäästi, fyysisesti ja taistellen.
Toki Kerho sai otteluun mukavan alun, sillä jo kamppailun viidennellä minuutilla Miika Asunmaa oli tekopaikassa Arttu Seppälän tarjoilusta. Vielä ei maalia nähty, mutta nelisen minuuttia myöhemmin nähtiin.
Matti Lähitie pisti upean puolenvaihdon Kerhon lauantain parhaalle pelaajalle, Arttu Seppälälle, joka keskitti maalinsuulle, missä Asunmaa paikkasi edellisen missauksensa vieden vieraat lähietäisyydeltä johtoon.
Jos joku sattui kuvittelemaan, että tuosta alkoi jonkinasteinen teurastus, niin pieleen meni ja pahasti menikin.
Kolmisen minuuttia maalista isäntien toisen polven palloilulupaus, Christian Kokko pääsi nimittäin tekopaikkaan, jonka Luis Fernando kuitenkin pelasti hyvällä ulostulollaan aina rangaistusalueen rajalle saakka.
Sekä Seppälällä, että Asunmaalla oli paikat iskeä lisämaalit pian Kokon paikan jälkeen, mutta viimeistely ontui tällä erää.
Kerhon toinen maali syntyi kuitenkin virtuaalisen pelikellon ehdittyä 21. minuutille. Esityön teki jälleen Seppälä, jonka tarjoilusta Aki Sipilä ohjasi pallon rinnallaan maaliin.
Kahden maalin tappioasemakaan ei masentanut herhiläisen tavoin Kerhon riesana häärineitä sinipaitoja, vaan alle kymmenessä minuutissa nuoret isännät olivat maalin päässä.
Hiukan löysää puolustamista, pienestä kulmasta tullut laukaus, johon Luis Fernando kurotti näppinsä väliin ja onnekas pomppu maaliviivalle, josta Rasmus Berglund kavensi muodostivat tilanteen, jonka myötä VIFK oli vain maalin päässä.
Toisaalta, vaikka VIFK kavensi, peli oli koko ajan Kerhon hallussa. Niinpä kahdeksan minuuttia ennen taukoa syntynyt kolmas maali oli ihan ansaittu. Nuorukaiset antoivat hieman tilaa kippari Chris Cleaverille, joka laukoi huikean vedon. Valitettavasti pallo kimposi rimasta ulospäin, mutta onneksi paikalla oli kaikissa Kerhon kolmessa maalissa mukana ollut Seppälä, joak vei mustapukuiset uudelleen kahden maalin johtoon.
Ei ihan heti olisi osannut kuvitella, että matsin maalit oli jo tässä vaiheessa nähty. Niin vain kuitenkin kävi, vaikka Kerho loikin koko joukon tilanteita, joista kaiken järjen mukaan olisi pitänyt saada pallo maaliin useammin.
Joukoista oli jo ennen ottelua poissa kahdeksan pelaajaa, eikä hyvää seurannut tälläkään kertaa. Ensin Petter Meyer sai heti ottelun alkupuolella iskun päähänsä ja joutui jättämään kentän. Juuri ennen taukoa Tiitus Lehtiselle tuli avohaava päähän ja taas vaihdettiin. Oli onni, että matkassa oli kolme ilman sopimusta olevaa pelaajaa Miika Asunmaan, Jaakko Vähäpesolan ja Petri Hutun muodossa, sillä muita ei penkiltä edes löytynyt.
Pelillisesti ottelun anti oli kaikkea muuta kuin hurmaavaa katseltavaa, mutta se tärkein saavutettiin, eli kotiottelu viidennellä kierroksella porilaista FC Jazzia vastaan. Oikeastaan mitään muuta Mustasaaresta ei olisi voinut odottaa tai saavuttaakaan. Cupissa on oikeastaan se ja sama, voittaako maalilla vai kymmenellä. Luonnollisestikin mieluisempaa olisi voittaa selkein numeroin upealla pelillä kuin nihkeästi ja niukasti.
SJK: Luis Fernando, Timo Rauhala, Tiitus Lehtinen (44. Pteri Niemi), Matti Lähitie, Ville Ylinen, Arttu Seppälä, Jesse Jääskeläinen (68. Petri Huttu), Chris Cleaver (v), Aki Sipilä, Miika Asunmaa, Petter Meyer (35. Jaakko Vähäpesola)
