Kerho haki normipinnat
Virkiä – SJK 1-3 (0-0)
66 min 0-1 Tommi Haanpää
76 min 0-2 Mikael Muurimäki
86 min 0-3 Ville Pajula
89 min 1-3 Henri-Matias Latosaari
Seinäjoen Jalkapallokerho haki miltei puolivaloillakin pelaten täydet pinnat naapuriseura Lapuan Virkiältä. Voitto oli Kerholle jo viides vieraskentiltä anastettu pistepotti, eli vieraskentällä saldo on edelleen tahraton. Voitto oli Kerholle samalla kauden seitsemäs ja vaikka ensimmäisellä puoliajalla näyttikin siltä, että peli on tiukka ja tasainen, se oli suurimmaksi osaksi optista harhaa.
Virkiä pelasi niin verkkaisesti, että harvoin edes höntsäpeleissä nähdään moista kävelyä. Sääli, että Kerho meni mukaan isäntien puistokävelyyn, sillä vauhtia pitämällä homma olisi ollut taputeltu ennen taukoa. Toisaalta, oli toki mukavaa, että harvalukuinen lapualaisyleisö ja runsaslukuinen seinäjokelaisyleisö saivat jännittää ottelua edes noin teoreettisella tasolla.
Jos ottelun vauhti olisi ollut edes rahtusen kovempi, ei Virkiällä olisi ollut ottelussa mitään sanottavaa. Toki on myös taito jäädyttää peli rollaattorivauhtiin ja yrittää sitten ratkaista ottelu. Onhan Virkiä jo kertaalleen onnistunut siinä kaadettuaan GBK:n samalla taktiikalla.
Ensimmäisellä puoliajalla varsin hyvän iltapuhteen vetänyt pellavapää, Tommi Haanpää, hyvässä vauhdissa ollut Mikael Muurimäki ja aivan erinomaisen ottelun pelannut Ville Pajula pääsivät kokeilemaan unelmien poikamiehen, Antti Peltosen virettä. Peltonen onnistui ottelussa sen verran hyvin, että Virkiä säästyi totaaliselta nöyryytykseltä osoittaen samalla, että eivät ihan kaikki taidot ole kuitenkaan peilin edessä kokonaan kadonneet.
Tuntui siltä, että toisella puoliajalla vieraat saivat mokkasiininsa liikenteeseen pikkuisen Istuvaa Härkää nopeammin ja erehdyttävästi muukalaislegioonaa muistuttava kotijoukkue alkoi pudota kyydistä. Toisaalta, eipä ole koskaan seinäjokelaisen Veli-Matti Latosaaren valmentama joukkue onnistunut fyysisesti ratkaisemaan otteluita. Sitä ei tapahtunut TP-Seinäjoessa, eikä Sepsi-78:ssa. Kuntopuolella joukkueet olivat helteisessä säässä täysin eri puusta veistettyjä.
Jo ensimmäisellä puoliajalla Kerho kyllä hallitsi peliä niin kauan kuin kuumeilustaan kehiin saakka toipunut Marko Huttu jaksoi laittaa tennareitaan liikenteeseen. Reilun puolen tunnin jälkeen “Maukka” kuitenkin hyytyi ja teki tilaa Jukka-Pekka Salmiselle.
Ottelun avausmaali näki kauniin kirkkaan ilta-auringon valon ottelun 66. minuutilla. Ville Pajula tuikkasi kauniisti pallon täydessä vauhdissa olleelle Tommi Haanpäälle, joka viimeisteli kylmän viileästi vieraiden johtomaalin ja kauden neljännen osumansa. Viime kaudella Tommi teki yhteensä kymmenen osumaa koko kaudella, joten hyvässä aikataulussa ollaan moisen maalimäärän suhteen tälläkin kaudella.
Tasan kymmenen minuuttia myöhemmin Virkiän kuuluttajan lemmikki, komean kampauksen omaava Mikael Muurimäki karkasi pahantekoon useammankin anttipaitaisen tuupittua sivusta. Moinen häiriköinti ei “Mikkiä” suinkaan hillinnyt, eikä edes se, että entinen seurakaveri FF Jarosta, Antti “Palkkasoturi” Peltonen, joka viime kaudella iski kintaat tiskiin FC Viikingeissä, pyri pelastamaan mitä pelastettavissa on. “Mikki” viimeisteli kauden viidennen maalinsa ja on Tommin tavoin vallan mainiosti paremmassa tahdissa kuin viime kaudella, jolloin maaleja syntyi myös kymmenen.
Virkiän tiedottajana, Ilkka-sanomalehden harjoittelijana ja syvällisesti avautuvana forumistina tunnettu lapualaisen jalkapalloperheen kuuluttaja peräänkuulutti Kakkoseen 20-25 maalia iskevää kylmähermoista kliinistä viimeistelijää kevään ennakoissaan. Moisia kuulemma tarvitaan. Vain niiden turvin pärjätään. Kumma juttu, ettei semmoista ole hankittu sen enempää Lapualle kuin Seinäjoellekaan. Ai niin, viime kaudella Kakkosessa yli 20 maalin tykkejä taisi olla tasan kolme. Näistä PoPan Ykköseen nostaneen joukkueen omistaja Antti Sumiala lienee onnistunut rahtusen kovemmillakin kentillä, joten jäähdyttelijälle nuo 22 osumaa olivat mukava saldo. Akseli Pelvas puolestaan lienee HJK:n tulevaisuuden kuvioissa melko korkealla ja Niko Nakari pelaa tällä kaudella Veikkausliigaa MyPassa. Hassua, Kakkosen Lohko C:n maalikuninkuuden sai nimiinsä 16 maalilla.
Mutta asiaan. Jälleen kymmenen minuuttia edellisestä nähtiin ottelun komein osuma. Keskikentällä suuresti ylistetyn Radik Akhmetkhanovin pelilliseen pimentoon jättänyt seinäjokelaisen jalkapallokoulun oma kasvatti, Ville Pajula tulitti kävelyjalallaan moisen tykin, ettei Virkiän maalissa Antti Peltonen olisi kyennyt sitä pysäyttämään edes unelmissaan. Näin vieraat johtivat jo leppoisasti kolmella osumalla ratkaisten ottelun edukseen.
Olisihan se ollut, jos Kerho olisi onnistunut pelaamaan nollapelin. Eipä tietenkään. Viimeistä edellisellä minuutilla suuren osan viime kaudesta TP-Seinäjoen B-junioreiden vaihtopenkillä istunut Henri-Matias Latosaari pääsi ehostelemaan numeroita. Veto oli ihan napakka, mutta silti tuo osuma oli silkkaa kosmetiikkaa.
Lapualaisten irvailu siitä, miten Kerhossa pelaa peräti neljä lapualaispelaajaa on tainnut kalahtaa omaan nilkkaan kipeämmän kerran, sillä Virkiä pystyi avauksessaan esittelemään itse peräti kolme lapualaispelaajaa. Pata kattilaa kuulemma soimaa. Sen sijaan miehiä on haalittu Alavudelta, Seinäjoelta, Tampereelta ja ihan Jamaicalta ja itärajan takaakin. Niistä pelaajista, jotka Virkiän takaisin Kakkoseen nostivat, tuntuu nyt makkaraa syödessä varmasti loistavalta kun pääsee lyömään ajoittain yläfemmaa reggaeveljien kanssa.
Ihan oma lukunsa on TP-Seinäjoen kasvatti, Jarkko Vesapuisto. Nuorukaisen ego on vain rahtusen pienempi kuin Eurooppa, joten ei ole vanhempienkaan syytä kauheasti ihmetellä, jos poju kerää Kloppien herjat niskoilleen. Kannattaisi varmasti pojalta ensin kysyä, että mitä tulikaan tehtyä, ennen kuin lähtee avautumaan futiskannattajille. On olemassa syitä ja seurauksia ja niistä aitopaikalta paria maalia seurannut Vesapuisto tietää kyllä kaiken.
Taitotasoltaan kentällä oli kaksi tyystin erilaista joukkuetta. Senhän toki kertoo myös sarjataulukko. Tosin juuri tuohon taulukkoon nähden Lapualla pelaavat muualta haalitut pelimiehet onnistuivat toki pistämään kampoihin ihan kelvollisesti. Oikeasti joukkueella ei pitäisi olla mitään hätää Kakkosen Lohko C:ssä. Ainakin Virkiän seuraava vastustaja, iisalmelainen PK-37, on täysin kaadettavissa.
Virkiä pelasi joukkueen taitotasoon nähden rajallisilla ominaisuuksillaan ihan keinojensa ylärajoilla. Vastaavasti etenkin ensimmäisellä puoliajalla Kerho vaipui samalle tasolle ja se taso ei ole mikään mittari, jos puhutaan sarjan kärkikastissa keikkumisesta.
Ottelun kulminaatiopisteisiin kuului Kerhon maalivahdin Aki Lyyskin torjunta heti avausmaalin jälkeen isäntien Tuomo Känsäkosken päästyä karkuteille. Maalivahdin kanssa nokikkain päässyt Känsäkoski esitti kyllä sellaisen laukauksen, että kerralla kävi ilmi, miksei mieheltä maaleja odotetakaan. Toisaalta, jos moinen lapanen olisi tasoittanut ottelun, olisi kotijoukkue eittämättä saanut siitä hirmuisen vireen päälle. Siinä mielessä Lyyskin sormenpäitä on kiittäminen paljosta. Sen sijaan hiukan ihmetytti se, että Lyyski torjui muutaman laukauksen nyrkeillä, vaikka tilaa olisi ollut tehdä muitakin ratkaisuja. Joka tapauksessa pääasia oli se, että mies pysäytti pallot, kyseessä kun ei suinkaan ole arvostelulaji.
Ottelun tuominneen vaasalaise
n Vesa Toivolan linja tai pikemminkin linjattomuus jätti toivomisen varaa, mutta vaikutusta pelin lopputulokseen sillä ei suinkaan ollut. Sen sijaan toinen avustava, Albin Österoos, oli tainnut oikeasti hukata piilolasinsa, sillä Toivola joutui näyttämään myös sivurajaheittojen suunnan Österoosin oltua liiankin häveliäällä tuulella tai kenties jopa lämpöhalvauksen lamaannuttamana.
Toivola sallii fyysisenkin pelin, eikä siinä ole sinällään mitään väärää. Sen sijaan aika monta melko brutaaliakin temppua meni läpi tänään. Nuori Jaakko Lampi oli kuin lommoille muksittu nyrkkeilysäkki ottelun jälkeen. Kahdesta tilanteesta, joissa “Jaskaa” murjottiin olisi ilman muuta ollut syytä nostaa kortti. Nyt Toivola katseli ne liberaalisti. Kritiikki ei suinkaan tarkoita, että Toivola olisi ollut huono. Hiukan linjaton, mutta eipä pelaajistakaan jokainen aina onnistu. Edelleen Toivola on Kakkosen tasolla todella rutinoitu ja hyvä palloilujuristi.
Vierasjoukkueesta Tommi Haanpää keräsi tililleen kolme Veikkaustähteä, eikä suinkaan Veikkasuliigatähteä, kuten asiansa miltei täysin tunteva kuuluttaja kertoi sähköjen palattua Hellanmaasta Keskuskentälle. Kaksi sakaraista meni kotijoukkueen maalivahdille, Antti Peltoselle, ihan aiheesta. Yhden nappasi eleettömän tehokkaasti hommansa hoitava Mikko Väänänen, josta on kasvamassa laitapakin tontille hyytävä kaveri.
Kotijoukkueen “etelälapualaiset” Kenniel Martin, Oswal Adu ja “itälapualainen” Radik Akhmetkhanov olivat ihan OK, ei sen enempää. Sarjan parhaaksi maalitykiksi hehkutettu Adu ei kyllä ollut ihan samaa tasoa kuin äidinkielenään ihan pohojammaata vääntävät Muurimäki ja Haanpää, joten se siitä.
Oli myös ilahduttavaa paikallistaa kentälle kirmannut rantarosvoa ulkoasultaan muistuttava heebo, joka lopulta paljastui pitkään sivussa olleeksi keskikentän maestroksi, Johannes Saranpääksi. Jo on “Jossua” kaivattukin, joten ei muuta kuin maileja alle ja komea paluu kentille jatkossa.
Jos nyt joku juttu jäi harmittamaan, niin se, ettei Ville Kukkasen loistava soolo saanut sinettiä maalin muodossa. “Kuhi” pujotteli moisen radan läpi ennen kuin Peltonen pelasti vedon kulmuriksi. Silti yksi illan ehdottomia helmiä.
Voitto oli Kerholle kauden seitsemäs. Saman verran pisteitä, eli 21, saatiin viime kaudella kasaan joskus kun monsuunikausi tuli lakeuksille. Siinä mielessä mursun sanoja mukaellen, EOM.
SJK: Aki Lyyski, Mikko Väänänen, Petri Niemi, Tiitus Lehtinen, Jaakko Lampi, Marko Huttu (36. Jukka-Pekka Salminen), Toni Kujala (73. Johannes Saranpää), Ville Pajula (v), Mikael Muurimäki, Juha Etelä-Aho (78. Ville Kukkanen), Tommi Haanpää
