SJK:n kausi 2020 alkoi jo yli vuosi sitten marraskuussa 2019, kun ilmoitettiin, että juuri Suomen mestaruuden KuPS:n kanssa voittanut Jani Honkavaara siirtyy seuran uudeksi päävalmentajaksi. Honkavaara otettiin iloiten vastaan kotikaupungissaan Seinäjoella ja työnteon ääreen Honkavaara siirtyi Seinäjoella joulukuussa 2019.
Kaudesta tulikin ikimuistoinen, mutta ei niistä syistä, mitä odotettiin. Tai mitä kukaan koko jalkapallomaailmassa odotti. Keväällä 2020 iski maailmanlaajuinen koronapandemia, joka sekoitti kaikkien elämän ja muutti jalkapallokaudet jokaisessa maassa. Niin myös Suomessa. Samalla se vaikutti kauteen siten, että kausi pelattiin lopulta pikavauhdissa kesän lopulla sekä syksyllä ja pelejä pelattiin vähemmän kuin koskaan aiemmin Veikkausliigassa.
Koronan lisäksi, aina kun joukkueessa tulee muutoksia tai ollaan uuden rakennusprojektin edessä, on työsarkaa kaikilla enemmän kuin normaalisti. SJK:ssa vaihtui valmennuksen lisäksi lähes koko joukkue, sillä uusia pelaajia tuli kaikkiaan 18 kauden aikana ja pelaajia lähti ennen kautta 14. Muutos oli melkoinen.
– Tämä oli työntäyteinen vuosi. Tilanteet on muuttunut aika nopeasti. Paljon on jouduttu reagoimaan kaikkeen, sanoo Jani Honkavaara heti haastattelun aluksi.
– Samalla aina kun tulee uuteen seuraan, niin tulee myös aina asioita, jotka yllättävät. Kaikkialla on aina hieman erilaiset toimintatavat, ja meni hetken tottua siihen, miten täällä toimitaan. Mutta edelleen, oli hienoa tulla tänne ja se on se isoin juttu. Ei ole missään vaiheessa ollut semmoista ajatusta, että olisi mitenkään kaduttanut, Honkavaara jatkaa.
– Se on asia mitä toimittajat ovat kyselleet, että miltä tuntuu, kun ei ole edellisvuoden tapaan kärkikamppailussa. Mutta voin sanoa, että en ajattele tätä menestyksen kautta. Projekti täällä on vasta alussa.
Kun Honkavaara aloitti, ei hänellä myöskään ollut ennestään tuttua valmennusryhmää taustallaan, eikä edes toista valmentajaa tukenaan. SJK Akatemian pelaajat olivat mukana edustusjoukkueen harjoituksissa ja samalla toki heidän valmentajansa apuna. Mutta kun Suomen Cupin karsinnat alkoi, lähti SJK Akatemian valmentajat omien joukkueidensa mukana omiin kilpailuihin.
Espa
njalainen Joaquin Gomez löydettiin mukaan vasta maaliskuussa, kun Suomen cup oli SJK:n osalta jo takana ja kauden piti alkaa huhtikuussa. Koronatilanne ei ollut vielä kääntynyt Suomessa epidemiaksi.
– Se oli isoa asia. Kun sitä oli yksin vastannut joukkueen harjoittelusta, vastustajien skouttaamisesta, taktiikkojen luomisesta ja erikoistilanteista, niin siinä on aika paljon hommaa yhdelle valmentajalle. Ja meilläkin kun on kuitenkin aika paljon pelaajia hallinnoitavana. Joten kyllä minä syvään huokaisin, kun sain Joaquin Gomezin tänne mukaan, kertoo Honkavaara.
SJK haluaa myös jatkaa Gomezin pestiä Honkavaaran valmennusryhmässä ja olla samalla tukemassa häntä matkallaan kohti omaa päävalmentajapestiään.
– Oman valmennusryhmän kanssa toimiminen on aina semmoista, että siitä pitää löytää ne asiat, mitkä ovat vahvuuksiamme ja missä roolissa ketäkin voi käyttää. Pitää siis oppia tuntemaan se oma staffi hyvin. Turhaan sinä päävalmentajana koitat tehdä jotain semmoista asiaa, jonka joku sinun henkilöstösi jäsen voi hoitaa paremmin, sanoo Honkavaara.
– Siin
ä olemme vielä matkalla, ja meillä on paljon opittavaa, että uskallamme tuoda avoimesti oman panoksemme mukaan, eikä vain kuunnella mitä mieltä jotkut muut ovat asiasta. Se on halua kehittää meitä itseämme. Meidän tulee olla avoimia.
– Avoimuus on tärkeää, että jokainen tuntee, että hänen mielipiteellään on merkitystä. Siinä meillä on vielä petrattavaa. Kaikilla pitää olla semmoinen tunne, että minä laitan tähän nyt kaikkeni likoon ja että minulla on mahdollisuus laittaa kaikkeni likoon, sanoo Honkavaara.
– Samalla pitää osata olla joustavia, sillä hienous on siinä, että on erilaisia mielipiteitä. Kaikkia mielipiteitä ei tietenkään pystytä toteuttamaan, ja välillä pitää osata rakentaa kompromisseja, mutta pitää tietää, että miksi juuri ne ovat hyviä kompromisseja.
– Ylipäätään, meidän pitää tuntea toisemme paremmin. Ja aina kauden mittaan sitä oppii toisiltaan. Ei se ole mikään yllätys, että valmentajat aika monesti tuo tullessaan oman staffin. Ymmärrän sen täysin, koska silloin vastuualueet ovat kaikille jo niin selvät, kertoo Honkavaara.
– En saanut tänne mukaan omaa staffia, mutta toisaalta se oli myös aika virkistävää. Samalla se vaatii aika paljon työtä ja sen energian voisi kohdistaa toisella tavalla. On se kuitenkin itselleni ollut hirveän opettavaista, Honkavaara pohtii.
Vaikka kausi lopulta pelimäärältään jäi lyhyeksi, vain 22 peliä, sisälsi kausi monenlaisia käänteitä ja ensimmäinen kokoontuminen oli jo joulukuussa 2019.
Lopulta kausi päättyi kesken, kun Veikkausliiga seurat päättivät lokakuun lopussa, että kausi keskeytetään runkosarjan jälkeen. Runkosarjan tulokset jäivät voimaan. SJK olisi halunnut kautta jatkaa, koska sillä oli vielä pelattavaa.
– Isoin juttu tässä kaudessa on ollut, että tässä kaudessa on ollut paljon erilaisia vaiheita. Varmaan enemmän kuin millään kaudella urallani aiemmin, kertoo Honkavaara.
– Ja se mitä tarkoitusta varten pelaajia tänne hankittiin, sekä minkälaista joukkuetta rakensimme tai mitä jalkapalloa me halusimme sillä joukkueella pelata, niin pelasimme sitten loppujen lopuksi ihan erilaista jalkapalloa. Sekä ihan eri pelaajilla, mitä olimme alun perin ajatelleet, naurahtaa Honkavaara.
– Näin jälkikäteen pitää myöntää, että meidän olisi pitänyt rakentaa joukkue aikaisemmin valmiiksi, kun me menetettiin se Suomen cup siinä, että ei oltu vielä valmiina. Esimerkiksi Matej Hradecky ei pelannut siinä yhtään ottelua ja Tuco pelasi yhden ottelun. Toki siinä oli paljon huonoa onneakin, kun oli loukkaantumisia, jatkaa Honkavaara pohtien.
– Se meidän pitää ottaa opiksi, että emme saa olla näin alttiina sille, että joudumme tavallaan luopumaan asioista. Nythän me jouduimme myös muuttamaan kenttäryhmitystämme suunnitellusta sen vuoksi, että meillä tuli loukkaantumisia. Jouduimme muokkaamaan prosessia olosuhteiden muuttuessa.
– Siihen olen kuitenkin tyytyväinen, että sitten kun kausi alkoi – ja onneksi se alkoi myöhässä – niin olimme saaneet aika isonkin pelillisen muutoksen aikaan siitä talvesta. Ja se muokkaantui vielä kauden aikanakin, Honkavaara sanoo.
– Kauden alussa pelasimme semmoisella puolittaisella kolmen alakerralla, mutta kuitenkin puolustimme neljän alakerralla. Mutta sitten kun kausi eteni, niin jossain vaiheessa vain totesimme, että hemmetti vieköön, nyt vain mennään kolmen alakerralla koko ajan. Eli me teimme paljon muutoksia pelaamiseen koko kauden aikana.
– Ja siten kausi oli sitten hyvin kahtiajakautunut. Tuloksellisesti tosi heikko ensimmäinen kierros, ja sitten todella vahva toinen kierros, päättää Honkavaara.
Toisella kierroksella SJK todellakin alkoi näyttää aivan eri joukkueelta ja joukkue napsi päänahkoja ja pisteitä, nousten sarjataulukossa kohti ylempää loppusarjaa. Jopa mitalisijat alkoivat näyttää mahdolliselta.
Syyskuun lopussa OmaSp Stadionilla pelattu FC Lahti-kotipeli osoittautui kuitenkin kohtalokkaaksi, sillä SJK hävisi ottelun 0-1 -tuloksella. Se katkaisi samalla SJK:n voittoputken ja vaikeutti merkittävästi haaveita ylemmästä loppusarjasta ja europeleistä, saati sitten mitalipeleistä.
– Siinä vaiheessa se tavoitteemme oli hyvin selkeä. Kun olimme voittaneet neljä ottelua putkeen ja alettiin ajattelemaan, että nythän me tästä pyyhälletään Lahden ohi. Meillä oli siinä vaiheessa muistaakseni vielä peli vähemmän pelattuna, muistelee Honkavaara.
– Mutta siinä sitten näkyi kuitenkin se, että emme olleet vielä kasvaneet semmoiseksi joukkueeksi, joka pystyy pelistä toiseen lähes rallatellen pelaamaan hyvin. Lahti-pelissä me vain olimme yksinkertaisesti huonoja. Ja samalla Lahti oli hyvä.
SJK:n saumat ylempään loppusarjaan olivat kuitenkin vielä senkin jälkeen olemassa, muiden pelattua otteluita ristiin. SJK joutui kuitenkin kahden viikon täyskaranteeniin korona-altistumisen vuoksi, kun voitokkaassa IFK Mariehamn vieraspelissä, oli vastustajalla pelannut koronatartunnan saanut pelaaja. Ja kun karanteeni oli ohi, oli tullut päätös kauden päättämisestä kesken ja SJK:lla ei ollut enää lopuissa peleissään mitään panosta.
Jälkikäteen voi kuitenkin jossitella, että millainen kausi olisi ollut, jos ensimmäinen kierros olisi sujunut yhtä hienosti kuin toinen?
– Jos me olisimme siltä ensimmäiseltä kierrokselta edes pikkuisen enemmän pisteitä napsittu, niin olisimme pelanneet kauden lopussa ihan eri asioista. Eli totta kai ensimmäinen kierros jää harmittamaan kaudesta, mutta toisaalta ne syyt siihen oli aika selvät ja pystyimme ne kauden aikana korjaamaan, vastaa Honkavaara.
– Meille tuli mukaan myös Nikko Boxall, Murilo, Emmanuel Ledesma ja Jake Jervis. Ei sekään ihan helppo tilanne toki ollut, kun Ledesmalla oli 11 kuukautta edellisestä pelistä ja Jervisillä 8. Jake itsekin sanoi vasta juuri ennen RoPS-peliä, että hänestä alkoi vasta silloin tuntumaan, että hän on saanut itseään täyteen pelikuntoon.
– Mutta silti saatiin kurssi kääntymään. Se kertoo aika paljon, kuinka pienistä asioista se oli kiinni. Ensi kausi aloitetaan varmasti paljon valmiimpana. Näin jälkeenpäin sitä vain tajuaa, että kuinka ei valmiita me olimme kauteen. Pelasimme Suomen cupinkin lähes ihan eri pelaajilla, kuin loppukaudesta. Joten tässä on kyllä ollut monia vaiheita kauden aikana, myöntää Honkaavaara.
Kun muut seurat Suomessa reagoi koronan ensimmäiseen aaltoon laittamalla toiminnan kiinni kokonaan sulkeutuneiden harjoituspaikkojen vuoksi, pelaajat lomille tai jopa lomautuksiin, pystyi SJK harjoittelemaan OmaSp Stadionilla turvallisesti ohjattujen yksilöharjoitusten myötä.
Ohjeita annettiin pelaajille nettipalavereissa ja pelaajat tulivat kotoaan suoraan pelikamat päällä harjoituskentälle, korkeintaan kolmen pelaajan ryhmässä. Valmentajat vetivät harjoituksia etäisyyden päästä ja niitä pidettiin päivässä useita peräkkäin, jotta jokainen pelaaja oli tavallaan tehnyt päivän aikana samat harjoitukset.
Samalla se teki kuitenkin kaudesta todella pitkän pelaajille sekä valmentajille, mikä alkoi ehkä näkyä loppukaudesta jonkinmoisena väsymisenä raskaaseen ja pitkään kauteen. Samoin kun kausi alkoi, pelattiin otteluita hirmuisella tempolla, jopa kolmea ottelua viikkoon, ideaalin viikko per ottelu -tahdin sijasta. Pre-season oli kestänyt tällä tavoin jopa 7 kuukautta ja kausi vain 4 kuukautta; heinäkuusta lokakuun loppuun.
– Kausi oli toki äärettömän pitkä, ja tietyllä tavalla raskas. Nimenomaan henkisellä tasolla raskas, toteaa Honkavaara.
– Mutta meillä oli siinä vaiheessa niin paljon tekemistä, kun se koronatilanne alkoi. Ja kun joitain pelaajia oli tullut mukaan vasta siinä talvikauden loppuvaiheessa, niin heitä piti saada paremmin ajettua sisään. Moni pelaaja oli ollut loukkaantuneena tai muuta. Eli siinä oli niin paljon tekemistä siinä vaiheessa. Ja silloin ei myöskään oikeastaan tiedetty, että miten se kausi siitä sitten jatkuu.
– Me menimme siinä vaiheessa oikeastaan viikko kerrallaan. Kolmen tai neljän viikon jälkeen aloimme ajattelemaan, että nyt tässä on pakko pitää joku tauko. Muistan, kuinka odotimme sitä Veikkausliigan päätöstä, että milloin se kausi voisi mahdollisesti alkaa. Olimme silloin aika pettyneitä, koska sitä päätöstä ei tullut. Koska siksi emme osanneet itse rytmittää omaa harjoitteluamme.
– Mutta kyllä se kokonaisuutena oli tosi raskasta ja hommia jouduttiin tekemään todella paljon. Käytimme aika paljon fyysiseen puoleen koronatauon aikana energiaa, sillä meidän pelimme oli taktisesti siinä vaiheessa aika lailla vielä auki. Meillä ei ollut niitä palikoita vielä siinä vaiheessa.
– Olimme kuitenkin mielestäni melko hyvässä vireessä, kun kausi alkoi, ja saimme paketin kohtuullisen hyvin kasaan. Mutta harmillisesti tulokset eivät seuranneet, sanoo Honkavaara.
SJK sai joukkueensa kasaan oikeastaan vasta Suomen cupin jo päättyessä. Osa pelaajista liittyi mukaan vasta sen jälkeen, joten korona-epidemia osui pahaan paikkaan, koska joukkue ei pelillisesti hitsaantunut yhteen kauden alkuun mennessä.
– Meillä oli oikeastaan ensimmäistä kertaa semmoinen ideaali pelaajaryhmä niissä viimeisissä harjoituspeleissä juuri ennen Veikkausliigakauden alkua, miettii Honkavaara.
– Siinä vaiheessa saimme myös taas Dárvin Chávezin mukaan, mutta sitten hän loukkaantui juuri Ilves-harjoituspelissä, ennen kauden alkua. Ja se pisti taas systeemit uusiksi. Kausi myös alkoi muutaman pelaajan pelikiellolla, eli Niko Markkulan ja Mehmet Hetemaj’n pelikielloilla. Joten tiesimme, että ensimmäisiä pelejä ei tulla pelaamaan ihan sillä ihanne kokoonpanolla, Honkavaara jatkaa.
– Meillä ei ollut sitten kuitenkaan tarpeeksi laajuutta. Puolustuksessa oikealle puolelle meillä oli käytännössä ainoastaan Markkula. Vasenta puolta pidimme meidän vahvuutenamme, koska siellä on Joonas Sundman ja Chávez. Ja sitten he molemmat loukkaantuivat siltä laidalta.
– Siinä mentiin lähes puolikautta ilman laitapuolustajia. Ja teimme sitten Serge Atakayista wingbackin tai jopa ihan täyden laitapuolustajan. Ja samoin Matias Vainionpäästä laitapuolustajan.
– Silloin moni kommentoikin, että ei Vainionpää oikein ole laitapuolustaja, mutta ei meillä oikein muita sinne paikalle ollut. Joten nyt Vainionpää oli laitapuolustaja, ja me pyrimme muokkaamaan häntä siten, että hän pystyy siinä paikalla pelaamaan. Ja hyvin hän siinä lopulta pelasikin, naurahtaa Honkavaara.
– Eli se mitä me joulukuussa ja tammikuussa ajoimme joukkueeseen sisään, niin se oli loppujen lopuksi ihan jotain muuta mitä se lopulta kauden aikana oli.
– Olen lopulta ihan tyytyväinen, vaikka vaiheita on kaudessa ollut. Osittain nämä kaikki muutokset tulivat meistä riippumattomista syistäkin, mutta jatkossa meillä pitää olla enemmän vaihtoehtoja, että pystymme mukautumaan, pohtii Honkavaara.
– Siinä näkee juuri sen, että miksi yleispelaajat ovat tärkeitä. Semmoisia pelaajia, jotka voi periaatteessa laittaa melkein paikalle kuin paikalle ja he hoitavat sen homman. Meillä on aika rooliin spesifioituja pelaajia paljon, ja välillä tuntuu, että meidän pitää mukautua enemmän heihin kuin heidän siihen mitä me valmentajat haluamme. Siksi yleispelaajat ovat valmentajalle tärkeitä pelaajia. Lähes kymmenen pelaajan arvoisia, kommentoi Honkavaara.
Tulevalla kaudella SJK pääsee aivan toisesta tilanteesta matkaan. Lisäksi toivottavaa olisi, että koronatilanne alkaisi hellittämään ja joukkue pystyisi harjoitella normaalisti heti joulukuusta kauden alkuun.
– Nyt meillä on hemmetin paljon paremmat lähtökohdat. Minä tunnen joukkueen paljon paremmin, samoin oma staffi on minulla paremmin hallussa. En sano, että mikään on helppoa, mutta kyllä kaikki taatusti on helpompaa. Ja kyllä minä odotan tulevalta kaudelta tosi paljon, Honkavaara sanoo.
– Toki se, että minkälaisia uusia hankintoja pystymme tekemään joukkueeseen, määrittää vähän sitä, että millä tavalla pelaamme. Mutta se, että pystymme rakentamaan tämän aikaisemman päälle ja pystymme tuomaan siihen pikkuisen lisää, on iso asia.
– Erityisesti, jos me pystymme pitämään joukkueen mahdollisimman hyvin kasassa. Meillä on totta kai muutama lähtijä joukkueesta. Mutta siihen meillä on tavoitteena, että saamme entistä soveltuvampia pelaajia. Eli kaikki kunnia näille lähteville pelaajille. He olivat kaikki hyviä pelaajia, mutta he eivät vain soveltuneet siihen mitä me halusimme, sanoo Honkavaara.
Honkavaara on syntynyt Seinäjoella, aloittanut jalkapallon Seinäjoella ja saanut jalkapallokasvatuksensa kaupungin seuroissa. Hän tuntee Seinäjoen jalkapallohistorian ja ihmiset. Vuosia muualla viettäneenä ja nyt SJK:n peräsimeen tullessa kotiin palatessa, millaisen jalkapallokaupunkina hän näkee Seinäjoen tänä päivänä?
– Tosi hyvänä jalkapallokaupunkina. En ole varma, oltaisiinko samanlainen jalkapallokaupunki tänä päivänä ilman OmaSp Stadionia. Se antaa meille seinäjokisille kyllä aikamoisen ylpeyden aiheen, toteaa Honkavaara.
– Se, että meillä on tällainen ja tämänlaiset puitteet tulla katsomaan sekä pelata jalkapalloa. Se on ehkä se suurin muutos täällä. Seinäjoesta on tullut jalkapallokaupunki, koska meillä on ylpeyden aihe.
– Ja toivottavasti tulevaisuudessa vielä tosi menestyvä jalkapallojoukkue. Sitä tämä kaupunki vielä kaipaa. Ja samalla sitä kautta voidaan rakentaa jotain uutta, menneiden muistojen sijaan. Eli ei vain yksittäisiä menestyksen 
hetkiä, vaan pidempää jatkumoa, Honkavaara pohtii.
– Kun katson nyt junnutreenejä Wallsport Areenalla, niin niistä näkee, että siellä on todella ammattitaitoiset valmentajat ja ohjaajat. Ja kun sinulla on nämä kunnossa sekä hyvät olosuhteet, niin se kasvu on väistämätöntä. Sitä kautta myös jatkuva menestys on mahdollista.
– Se mitä haluaisin tehdä toisin tai mikä ei onnistunut tämän koronatilanteen vuoksi tällä kaudella, niin semmoinen seurayhteisöllisyyden lisääminen, sitä haluan rakentaa Seinäjoelle ja SJK:n ympärille lisää, päättää Honkavaara haastattelun lopuksi.
SJK palaa takaisin harjoituskentällä joulukuun 2020 aikana. Kausikorttimyynti alkaa vielä tämän vuoden puolella ja tammi-helmikuun aikana Suomen cupin karsinnat.
