Hienoo olla Pohjanmaalla
Olen saanut seurata kohtuullisen läheltä Seinäjoen Jalkapallokerhon taaperotaivalta laitokselta eskari-ikäiseksi. Paljon on sattunut, paljon on tapahtunut ja vaikuttaisi vihdoinkin siltä, että paljon tulee tapahtumaan.
Reilut kaksi vuotta sitten TP-Seinäjoki ja Sepsi-78 julkistivat lyövänsä hynttyyt yhteen edustusjalkapallon osalta. Tilanne oli pakon sanelema, sillä jo silloin seurojen taloudellinen nuorallatanssi alkoi olla sitä luokkaa, että siitä hommasta oli huvittaminen ja mielenkiinto kaukana.
Tilanne ei helpommaksi muuttunut seurojen yhteisen edustusjoukkueen myötä, mutta kuluja saatiin karsittua kummassakin perustajajäsenessä kun ei tarvinnut keskittyä Kakkosessa pelaavan edustusjoukkueen rahoittamiseen.
Kerhon ensimmäinen edustusjoukkue kasattiin hyvin pitkälle niistä pelaajista, joilla seurat olivat keskenään kilpailleet keskinkertaisesti Kakkosen keskikastissa tai jopa sen alapuolella. Odotuksia toki oli, toiveita ja haaveita sitäkin enemmän.
Ensimmäisellä kahdella kaudella saatiin huomata, että ei niitä seuraihmisiä olekaan pilvin pimein tekemään hommia uuden ja tuoreen yhteisen yhdistyksen puolesta mitenkään erityisen innokkaasti. Olipa pelipäiviä, jolloin aamutuimaan allekirjoittanut vietti laatuaikaa valmentaja Jari Kujalan autotallissa kopioiden käsiohjelmia illan matsiin.
Tuloksellisesti kahden ensimmäisen kauden aikana mentiin toki eteenpäin. Se ei silti tarkoita sitä, että realistisia mahdollisuuksia nousuun olisi ollut edes jälkimmäisellä kaudella, sillä Kakkosen Lohko C:n utopistinen kilpavarustelu muutaman seuran toimesta vei pohjan pois niiltä yrittäjiltä, jotka lähtivät hommaan terveeltä pohjalta satsaten alueen pelaajiin, nuoriin lupauksiin ja pyrkivät rakentamaan kestävää tulevaisuutta paikkakunnan jalkapallolle.
Ei ollut mitenkään vierasta, että vastaan asettui palkkasoturiarmeijoita, joissa pahimmillaan oli jopa yhdeksän ulkomaalaista ns. ammattilaista riveissään. Monet joukkueet haalivat pelaajia myös ihan riihikuivalla rahalla kotimaastakin. Siihen varusteluun ei Kerholla ollut mitään halua, tai sen puoleen mahdollisuuttakaan, lähteä mukaan. Eikä siinä olisi tai ole tulevaisuudessakaan erityisen paljon järkeä.
Niinpä nousu Ykköseen on jäänyt odottamaan tuloaan. Se voi olla, että sitä ei tule ensi kaudellakaan, mutta edelleen hommaa viedään eteenpäin järkevästi. Nyt sitä viedään myös erittäin ammattitaitoisesti, mikäli yritysmaailmassa menestyminen on mikään mittari.
Kun syksyllä seuran toimintaan saatiin mukaan ammattitaitoisia ihmisiä Raimo Sarajärven johdolla ja aiemmin mukana olleista avainhenkilöt jatkoivat, alkoi hommaan tulla ihan oikeasti tekemisen makua.
Pariin kauteen mahtuu melko hienojakin hetkiä. Itselleni sellaisia ovat ehdottomasti olleet ensimmäisen kauden visiitti Miika Juntusen ammattilaisjoukkuetta vastaan Oulun Castrniin, jolloin Hakasta kotiin palannut Ville Pajula pisti yhdessä Petri Hutun kanssa pystyy melkoisen esityksen ja pinnat lähtivät Seinäjoelle numeroin 4-1. Samalla kaudella vierailtiin myös Kokkolassa ja kaadettiin ennakkoon selvästi vahvempi GBK 2-1. Unohtaa ei passaa myöskään matkaa Hietalahteen, missä Kerho innostui aivan mielikuvitukselliseen ilotulitukseen kaataen VPS:n reservit peräti 7-0.
Jälkimmäisellä kaudella mieleen painuivat jälleen vierailu Kokkolaan GBK:n hallissa isännöimään matsiin, jonka Kerho vei 4-1, sekä taas Oulun keikka elokuun helteillä, jolloin OPS taipui uudelleen kotonaan numeroin 2-1 Kerhon iskettyä voittomaalin kun lisäaikaa oli pelattu varmaan jo viitisen minuuttia.
Toki niitä mahalaskujakin on parissa kaudessa tullut, mutta mitä niitä muistelemaan. Uudelta Vuodelta ja kaudelta sitä toki toivoo, ettei niitä nähtäisi. Ihan ensisijaisen tärkeää olisi saada kurssi käännettyä kotikentällä.
Vaikka vuosikaan ei ole vielä vaihtunut, on ilmassa kiehtovaa värinää. Joukkue on jo lähes kasassa kun 16 pelaajaa on tehnyt sopimuksen. Enää puuttuu vain muutama nimi listalta ja uusi valmentaja, Tomi Kärkkäinen pääsee tekemään työtä tosissaan ryhmänsä kanssa.
Ihan oma lukunsa on se, että heti kauden aluksi Kerho pääsee kokeilemaan siipiään kahta liigajoukkuetta vastaan kohdatessaan VPS:n ja Suomen mestaruuden voittaneen HJK:n.
Ainakin itseäni kiehtoo nähdä, mihin tämä homma stadionprojekteineen oikein onkaan menossa. Hyvältä ainakin vaikuttaa, mutta hyvänolontunteen ei saa antaa jähmettää toimintoja, vaan hommia on paiskottava tosissaan jatkossakin.
Klopit ovat omalla sarallaan tehneet ansiokasta “lutuuria” ja sopiikin toivoa, että ryhmä vain vahvistuu jatkossa määrältään ja volyymiltään, joka jo nyt on näissä sarjoissa melko lailla omaa luokkaansa.
Kiehtovaa joulunjatkoa, mielenkiintoista ja haasteellista Uutta Vuotta toivotellen…
– omm
(-omm on silloin tällöin muutaman kuvan räpsivä ja matseissa ajoittain pistäytyvä toimittaja)
