Hallissa vai hallitta?
Tätä on nyt sitten odoteltu noin puoli vuotta. Uuden kauden alkua nimittäin. Huomenna se sitten alkaa Seinäjoen Jalkapallokerhon matkustaessa Kokkolaan talvikauden aikana ajoittain varsin vahvasti pelanneen kokkolalaisen Gamlakarleby Bollklubbin vieraaksi.
Vaikka kauden avaaminen hallissa on tietenkin pikkuisen kyseenalaista, on se selkeästi parempi vaihtoehto kuin rämpiminen sohjon seassa, pelaaminen räntäsateessa tai tarpominen Saharaa muistuttavalla hiekalla. Olkoonkin, että suurin osa hiekkakentistä on nykyisin katoavaa kansanperinnettä ja pääosiltaan pikkuisen ykkösluokan postimerkkiä isompia. Poikkeuksetta niiden laidoilla ei katettuja katsomoita ole, joten siinäkin mielessä halli, tuo nykyisen jalkapalloajan paradoksaalinen pelastus on ihan OK. Siis jos kenttä sattuu olemaan kunnossa.
Valitettavasti monet hieman ikääntyneemmät hallit ovat menettäneet suuren osan hohdostaan kentän kulumisen myötä. Näin on esimerkiksi Tampereen Pirkkahallissa, Kokkolan Kipparihallissa, Mustasaaren Botniahallissa ja Seinäjoki Areenassa. Lahden Suurhallissa näin on ollut aina, vaikka se muilta osin olikin melkoinen edelläkävijä.
Pietarsaaren Tellushallin alusta kulutettiin myös loppuun, mutta jalkapallokaupunkina hallin alusta myös laitettiin uuteen uskoon reilu vuosi sitten. Monissa halleissa moista remonttia ei tulla näkemään vielä vuosiin.
Toisaalta tiettyjen hallien talousrakenne on sellainen, että alustan jatkuva pois kerääminen ja uudelleen levittäminen aiheuttavat omat ongelmansa. Voisi kuitenkin kuvitella, että ihmisrotu, joka tiettävästi on kävellyt kuussa, pystyisi keksimään tekonurmen päälle sopivan peitteen, esimerkiksi levyt, jolloin nurmea ei olisi pakko kerätä pois. Ehkä tämä on kuitenkin niin vaikeaa, ettei se onnistu, vaan seuraavaksi nähdäänkin miehiä Marsissa.
Hiekkakentillä pelaamisessa on aina ollut joku kummallinen viehätyksensä. Hiekalla voi sattua mitä vain. Kenttä voi olla betoninkova tai pelkkää velliä. Sehän riippuu täysin säiden haltijoista. Onpa käynyt niinkin, että ottelua aloitettaessa jalka upposi nilkkaa myöten mutaan ja kun cupin peli saatiin jatkoajan jälkeen siihen pisteeseen, että edessä oli rankkarit, oli kenttä jäässä. Olosuhteet ja niiden muutokset vaikuttavat aina. Huonoista olosuhteista on yleensä huonommalle joukkueelle etua. Toisaalta, huonoista olosuhteista voi olla haittaa kummallekin joukkueelle ja näinhän se useimmiten onkin.
Kokkolan Kipparihallin keinonurmi on miltei kuin kuulalaakereilla varustettu vihreä muovi. Siinä ei juuri “nurmea” jäljellä ole, rouhetta toki jonkin verran ja sekös tekeekin alustasta vikkelän pallolle. Tuskin se GBK:ta suosii muuten kuin sen vuoksi, että joukkue on siellä harjoitellut koko talven. Kerholla on ollut onni hyödyntää pääomistaja Raimo Sarajärven ja Anssi Latvalan rahoittamaa yksityistä Wallsport Areenaa, joka ei juuri pelipaikkana voisi luonnonolosuhteita parempi olla. Nyt katsotaan, miten Kerho sopeutuu hieman askeettisempaan ympäristöön. Lisäksi Kokkolan halli on valaistukseltaan todellakin kuin vaeltelisi kesäaamun hämärissä. Valoissa ja katon värityksessä on ilmeisesti onnistuttu säästämään muutama lantti.
Jos ulkona on kylmä, niin silloin on kylmä myös peltisessä Kipparihallissa. Talvella etenkin, todella kylmä. Toivotaan, että aurinko paistaa niin ulkosalla kuin Kerhollekin. Silloin Kokkolassa on todella mukavaa. Etenkin seinäjokelaisilla.
