Fyysinen Kiisto vahvempi
FC Kiisto – SJK 2-1 (1-1)
24 min 0-1 Mikael Muurimäki
41 min 1-1 Pekka Liukkonen (rp)
60 min 2-1 Markus Enlund
Aina valmentajansa kaltaista selkeää taitojalkapalloa suosinut vaasalainen FC Kiisto osoittautui Mustasaaren Botniahallin kupeessa niukasti paremmaksi kuin suhteellisen siipirikkoinen, mutta ottelusta odotusten mukaan selvitynyt Seinäjoen Jalkapallokerho.
Ihailtavasta lyhytsyöttpelistää, teknisestä taidostaan ja taktisesta kyspyydestään hyvien käytöstapojensa lisäksi tunnettu kotijoukkue yllätti totaalisesti kaikki pelaamalla poikkeuksellisen fyysistä peliä. Kerhon vastattua siihen alkoi yllättävästi volyymi nousta ihan niin pitkälle, että se jatkui vielä ottelun jälkeenkin.
Vierasjoukkue lähti otteluun kahdeksan miehen vajauksella, mutta se ei suinkaan ollut minkään asteinen ongelma, vaan tarjosi runsaasti mahdollisuuksia jalkeilla olleille pelimiehille.
Niin kauan kuin palloa pelattiin maassa, isäntäjoukkue oli hieman ongelmissa, mutta kokonaisuutena ensimmäinen jakso oli varsin tasainen ja päättyi aiheellisesti tasan.
Vieraat menivät ottelussa johtoon Miikka Tuovilan tarjoiltua pelivälineen Mikael Muurimäelle, jolla oli varsin helppo työ viedä vieraat johtoon. Tasoituksensa kotijoukkue sai, kuinka ollakaan isoksi mieheksi yllättävänkin helposti rähmälleen menevän Arto Saranpään oltua taas kerran kontallaan rangaistusalueella. Toki Tiitus Lehtinen himpun verran edesauttoi Saranpään makoilua, eli tokihan siitä pilkku piti antaa. Saranpäähän muuten pätee aika tyypillisesti se, mikä kovin useisiin muihinkin lapualaisiin, puheet ovat suurempia kuin teot. Pekka Liukkonen viimeisteli pilkulta tasoituksen varmasti ja ansaitusti.
Mitä pidemmälle peli eteni, sitä parempiin paikkoihin kotijoukkue pääsi. Olipa ottelussa muutama melko värikäs episodikin, joista kesäisemmissä olosuhteissa olisi saattanut heilahtaa keltaisen sijaan punaisiakin kortteja. Yksi näistä olisi todennäköisesti osunut Ville Yliselle, mutta toisaalta muutamaa hetkeä ennemmin toinen Lapuan lahja, Juho Järvinen, teki kyllä melko härsikin jalkapohjat edellä esiintymisen estardilla, josta “Ylli” taisi vetää palkokasvit sieraimiinsa. Molemmat esitykset olivat paitsi hölmöjä, myös tarpeettomia.
Kotijoukkueen voittomaali syntyi tasan tunnin pelin jälkeen Markus Enlundin päästyä puolittain karkuun ja viimeistelemään tällä kertaa voittoon riittäneen osuman. Voisi kai sanoa, että ihan ansaitusti, sillä toisella puoliajalla isännät olivat fyysisempiä, vaikka varsinkin Samir Bouroussille osui parikin erinomaista paikkaa tasoittaa ottelu.
Pelillisesti kamppailu oli toki sitä mitä odotettiinkin. Tavoite oli selvitä ilman vammoja ja siinä onnistuttiin miltei täydellisesti. Vain Nuutti Panulan nilkka tarvitsi hieman jäitä pelin jälkeen.
Ottelu oli talvikaudella kymmenes ja tappiosarakkeeseen tuli nyt neljäs merkintä. Kahdesti on hävitty oman sarjan joukkueille, mutta jokainen voi tehdä omat johtopäätelmänsä vilkuilemalla kokoonpanoa näiden tappioiden kohdalla.
Onnistujiakin löytyi. Vielä ilman sopimusta pelaava Henri Saranpää oli pirteä, eikä Miikka Tuovilan esityksessäkään kauheasti moittimista ole. Osa pelaajista ei ehkä ihan päässyt nyt omalle tasolleen, mutta siihen toki vaikutti omalta osaltaan myös vastustaja. Myös vaihdosta tullut Saku Koskinen esiintyi kyllä edukseen keskikentällä.
SJK: Petri Tuomela (61. Petri Välimäki), Nuutti Panula (61. Timo Rauhala), Tiitus Lehtinen, Anssi Syrjämäki, Jaakko Lampi, Ville Ylinen (61. Saku Koskinen), Toni Kujala, Miikka Tuovila, Henri Saranpää, Samir Bouroussi, Mikael Muurimäki (61. Teemu Penninkangas)
