Antijalkapallon riemuvoitto
GBK – SJK 1-0 (1-0)
10 min 1-0 Miika Hohenthal
Seinäjoen Jalkapallokerhon Little Big Horn nähtiin Kokkolan Kirkonmäen moukarinheittokentällä, jolla ajoittain harrastetaan myös jalkapallon nimellä kulkevaa potkiskelua.
Kerho koki ottelussa tappion antijalkapalloa harrastaneelle kotijoukkue GBK:lle oikeastaan täysin aiheellisesti. On turha edes yrittää pelata, jos siihen ei ole a) olosuhteita (lue muhkurainen nurmi), b) mahdollisuuksia (korvien väli jumissa), c) haluja (koska niin mitätöntä oli joidenkin pelaajien suorittaminen) tai d) kilpakumppaniakaan (jos suurimmat aplodit tulevat siitä kun pallo saadaan katsomon yli paikalliseen lähiöön).
Ottelun ainoa maali syntyi itse asiassa aivan näyttävästi kun joku niistä Marianne-paitojen alakerran kivitalon korkuisista potkijoista tempaisi pallon suurin piirtein siihen suuntaan ja sinne päin, minne Miika Hohenthal oli painelemassa. Hohenthal olisi saattanut jopa rivakkana kaverina ennättää paitsioon, mutta linja petti kuin huonosti talvehtineen ruuhen laho pohja ja kaveri laukoi melko pienestä kulmasta pallon ihan taka-alanurkkaan. Sinällään hieno suoritus, jota edes auttoi parin kerholaisen tumpelointi.
Ensimmäisen puoliajan ensimmäiset 25 minuuttia Kerhon osalta olivat kuin Painajainen Elm Streetillä. Ihan silkkaa kauhua, kangistuneita jäseniä, mutta ei sentään verta ja suolenpätkiä. GBK tasemmalta laidalta hirmuisella paineella ja Jaakko Lampi oli todella liisterissä pyörien kuin se entinen vähemmistökansalainen Stockan ovissa. Siinä vaiheessa kakkos- ja maalivahtiluotsi Asko Ristimäki tempaisi kehiin paperia ja kynää ja alkoi raapustella yhdessä headcoach “Kärden” kanssa suunnitelmia uusiksi.
Uudet suunnitelmat alkoivatkin toimia. “Jaska” vaihtoi laitaa ja Ville Pajula siirtyi “Jaskan” tontille. Samalla vaivalla paketti pistettiin 4-4-2:sta 4-3-3:een, eli siihen, millä pääosin on pelattukin. Muutosten jälkeen Kerho otti pelin täydellisesti haltuunsa. GBK sai kuitenkin muutaman vaarallisen vastahyökkäyksen jätettyään sprintterinä huomattavasti jalkapalloilullisia hienouksia tehokkaamman Misse Ebonguen roikkumaan keskiympyrään. Ylimielinen ulkomaanapu olisi voinut naulata Kerhon arkuun kuuden tuuman rautanauloilla pysyvästi umpeen, jos olisi viitsinyt tehdä maalit paikoistaan neppailemtta typeryyksiin asti.
Vieraat siis kuitenkin pyörittivät peliä, eikä kukaan voi ainakaan syyttää, ettei olisi jaksanut, sillä hyvin tuntui bensa riittävän nyt kalkkiviivoille saakka. Siinä mielessä keskiviikon erinomainen cup-peli ei painanut kentällä olleita pelaajia. Sen sijaan voi aiheellisesti kysellä, painoiko korvien väliä “tavallinen sarjamatsi”. Jollei löydy sen verran johtajuutta miehistä, kuin pitäisi, on se kyllä kumma juttu. Puheet ovat olleet nyt suurempia kuin teot.
Toki paikkoja luotiin, mutta kylläpä niitä sitten haaskattiinkin. Ensimmäisellä puoliajalla niin Samir Bouroussi kuin Kerhon parhaisiin kuulunut Teemu Penninkangas olivat tekopaikoissa, mutta maalivahti Teemu Parpalan onnistui peittää vedot.
Toisella puoliajalla paikkoja oli melkoisesti. Itse asiassa, näistä paikoista numeroiden olisi pitänyt olla tyrmäävästi vieraille. Sen sijaan Ville Ylisen veto painui Parpalan sormien kautta putkeen, eikä palloa saatu viivaltakaan sisään loppuhetkillä.
Vierasjoukkueen erikoistilanteet aiheuttivat kannattajissaan luultavasti samanlaisen reaktion kuin sipulin silppuaminen. Silmät alkoivat vetistyä, halusi tai ei. Miltei järjestään jokainen kulmuri, joita muuten oli taas kymmenkunta, ja vapari siinä sivussa kolahtivat käytännössä ensimmäiseen raitapaitaan. Jos näin ei käynyt, lähtivät ne sellaisina laakapalloina, että niihin ei saumoja ollut. Joko valmmenusporras ei ollut osannut opastaa pelimiehiään, tai sitten todennäköisemmin individualistit tekivät omia ratkaisuja erikoistilanteissa, jotka olivat määrään nähden surkeita.
Pelillisestihän Kerholla ei ollut hädäbpäivää kankeiden kokkolalaisten kanssa. Pikemminkin Timo Rauhalaa olisi kannattanut hyödyntää selkeästi enemmän laidallaan, sillä häntä vastaan pelannut Tuomas Kiiskilä näytti hitaammalta kuin ainutkaan paikalle saapunut Kloppi “Tinken” käsittelyssä. Kääminsä poltti lopussa myös Joel Sunabacka, joka kävi käsiksi “Tinkeen” ottein, joista ainoa oikea tuomio on punainen kortti.
Avustavana toiminut kokkolalainen Tommi Nygå;rd puolestaan katsoi, ettei hänen tarvitse säännöistä isommin piitata. Jo aiemmin keltaisen saanut brassi Marcelo Machado oli huollettavana KENTÄLLÄ ja Nygå;rd seisoi vieressä. Näin tapahtuessa, huollettava pelaaja saa sääntöjen mukaan varoituksen. Eipä vain löytynyt ryhtiä sen enempää Nygå;rdilta kuin ensimmäisellä puoliajalla pelin melko mukavasti näpeissään pitäneeltä Vesa Toivolaltakaan, jonka ote suli helteessä loppua kohti.
Jos Machado olisi lentänyt toisella keltaisella ulos jo ensimmäisellä puoliajalla, olisi se eittämättä vaikuttanut pelin luonteeseen melkoisesti. Nyt ei näin käynyt, eikä jossittelu auta. Peli ei ratkennut siihen, ei edes Sunabacka saamatta jääneeseen punaiseen, ei helteeseen, eikä sivussa olleisiin pelaajiin, joita oli niin pitkä liuta, että olisi helpompi luetella terveet pelimiehet tällä hetkellä.
Peli ratkesi lopultakin vaatimattomaan asenteeseen, joka näkyi ensimmäisen puolen tunnin aikana, se ratkesi umpisurkeisiin erikoistilanteisiin ja se ratkesi tehottomuuteen maalin edessä. Kyllä noista paikoista ainakin yksi nyytti olisi pitänyt pistää valmiiksi.
Hyvää ottelussa oli “Pennin” ja “Tinken” tekeminen. Kaikki muut voivat oikeastaan mietiskellä, että se tahtotaso, joka nähtiin Jaro -ottelussa olisi syytä kaivaa esiin.
Huvittavaa ottelussa oli se, että asiantunteva kokkolalainen raati jakoi kaikki sakaraiset kotijoukkueen pelaajille, vaikka toisella jaksolla nämä eivät pystyneet kuin roiskimaan palloa pois rankkualueeltaan. Silti tuo samainen raati unohti kokonaan joukkueen parhaan pelaajan, maalivahti Teemu Parpalan, joka teki ainakin 4-5 elintärkeää gamesaveria. Kerrassaan suuren luokan asiantuntemusta siis.
GBK pystyi nyt ensimmäistä kertaa kaatamaan Kerhon kotikentällään. Ottelu oli neljäs vierailu Gebiksen luo. Jos pois lasketaan Kipparihallissa potkittu treenipeli, on kaikki kolme sarjaottelua pelattu myös eri kentillä.
Kerholle tappio oli sarjassa ensimmäinen. Se oli myös toinen kerta kun Kerho jäi maaleitta. Toki Mikko Ylihärsilälle, Mikael Muurimäelle ja Juha Etelä-Aholle olisi ollut käyttöä tänään hyökkäyspäässä. Puuttuihan GBK:ltakin oma joukkonsa pelimiehiä, ei siinä mitään. Muttei ihan kymmentä. Ehkä.
SJK: Petri Tuomela, Jaakko Lampi, Petri Niemi, Tiitus Lehtinen, Timo Rauhala, Henri Saranpää (v), Miikka Tuovila (v), Ville Pajula, Ville Ylinen (v), Samir Bouroussi (65. Miika Asunmaa), Teemu Penninkangas
