Ansaittu voitto alivoimalla
SJK – FC Kiisto 1-0 (0-0)
88 min 1-0 Aki Sipilä
On se vaan niin kovin mukavaa. Siis voittaminen. Seinäjoen Jalkapallokerho tarjosi sitä herkkua taas kerran upealle kotiyleisölleen, joka saapui Keskuskentän paikallisotteluun ennätyslukuisena. Kotijoukkueen uusi yleisöennätys Kakkosen otteluissa kirjataan nyt numeroin 1486.
Vastaan saapunut vaasalainen FC Kiisto teki pelistä nihkeän helteisessä säässä laittaen kotijoukkueen todelliseen testiin puolustaen pedon tavoin, eli ihan samalla tavalla kuin jokainen vastustaja viikosta toiseen.
Vieraiden pelitapa oli sitä samaa, mihin FC Kiiston kohdalla on vuosien saatossa totuttu, eli vahvaa fyysistä puurtamista ilman hienostunutta neppailua. Kärjessä aloittanutta Aapo Autiota haettiin poikkeuksetta pitkillä palloilla ja ratkaisua yritettiin kehittää harvoista erikoistilanteista siinä kuitenkaan erityisen hyvin onnistumatta.
Ottelun ensimmäisen miltei maalipaikaksi luokiteltavan tilanteen sai vierasjoukkue, mutta Aution pusku suuntautui selvästi yli maalin, eikä tilanteesta ollut sen suurempaa harmia.
Kotijoukkueen ensimmäinen paikka saada aikaan edes jonkinlainen maaliyritys osui ensimmäisen täyden ottelunsa pelanneelle Matti Lähitielle kamppailun 20. minuutilla kulmurin jälkitilanteesta. Veto oli hyvä, mutta ihmismassa maalin edessä peitti laukauksen.
Puolen tunnin kohdalla vieraat saivat vaparin ihan kelpo paikasta. Kotijoukkue kyhäili vielä muuriaan, eikä kukaan näyttänyt tajuavan, ettei peli ole poikki. Näin vieraiden kippari Pekka Liukkonen oivalsi nopeasti tilanteen laukoen kuitenkin selvästi ohi maalin.
Muutamaa minuuttia myöhemmin kotijoukkue rakensi näyttävän yhdistelmän päätteeksi paikan Chris Cleaverille, mutta kapteeni ei aivan ehtinyt tilanteeseen ja näin edettiin maalittomasti kohti taukoa.
Alussa vieraiden alakerta ja keskikenttä innostuivat kolisuttelemaan sen verran kotijoukkueen hyökkäyskaluston nilkkoja, ettei sitä katseltu lainkaan suopeasti. Kippari Cleaver teki omat johtopäätelmänsä ja lähetti oman viestinsä taklaamalla vieraiden kipparia, Pekka Liukkosta, kovaa lähettäen samalla selkeän viestin vieraille. Ilmeisesti viesti meni myös perille, sillä enää ei akillesjänteitä kolisteltu aivan niin hanakasti.
Vielä ennen taukoa Kerho rakensi kaksi paikkaa. Ensin Cleaver ja Petter Meyer pelasivat paikan Arttu Seppälälle ja vain pari minuuttia ennen tauko Seppälä pääsi uudelleen loistavaan vetopaikkaan. Ensimmäinen kuti oli painunut takakulmasta yli ja toisen torjui Juuso Kevari vieraiden maalilla.
Maalittomasti edenneen ensimmäisen puoliajan jälkeen olisi voinut kuvitella, että molemmat lisäävät tempoa ja pyrkivät hakemaan voittoa. Kerhon ensimmäinen sauma oli kulmatilanteessa FC Kiiston rangaistusalueelle nousseella Kalle Taimilla, mutta jälleen maalinedusta oli miehitetty niin sankasti, ettei pallo löytänyt reittiä tuon massan läpi.
Vain kolmisen minuuttia Taimin paikan jälkeen viime kaudella Kerhon kahdella maalillaan Vaasassa upottanut Ilkka Laiho pääsi kuin varkain tekopaikkaan, mutta viimeistely oli nyt onnetonta vedon painuttua selvästi ohi Kerhon maalin.
Pari minuuttia Laihon paikasta tapahtui ottelussa yhdenlainen kulminaatiopiste. Lee Brennan otti myöhästyneestä taklauksestaa täysin aiheellisesti lapun. Valitettavasti varoitus vain oli nuoren britin toinen ja näin yhtä lailla nuori erotuomari, Atte Jussila, osoitti suihkukomennon täysin aiheellisesti.
Kerhon jäätyä vajaamiehikseksi olisi FC Kiiston kuvitellut edes pyrkivän pelaamaan ja ottamaan kamppailun haltuunsa. Siitä ei kuitenkaan ollut tietoakaan. Pikemminkin kotijoukkue sai virtapiikin jouduttuaan vajaalle ja sai pelin totaalisesti haltuunsa. Jos oli vierailla ollut siihen mennessä yhteensä 2-3 maalipaikkaa, tuon tapahtuman jälkeen aikaisemmin Kerhokin valmentaneen Esa Haanpään suojattien konstit loppuivat tyystin.
FC Kiisto tuntui antavan suosiolla edelleen pelin hallinnan kotijoukkueelle ja haluavan vain maalittoman tasapelin. Kai se pistekin olisi sitten tyydyttänyt ja tuntunut voitolta, sillä niin saamatonta, flegmaattista ja aseetonta oli keltapaitaisten pelaaminen ylivoimalla.
Kerho sen sijaan tuli ja se tuli voimalla. Heti ulosajon jälkeen Christoffer Kloo otti kärjestä pois Mikael Muurimäen ja lähetti kehiin Aki Sipilän. Näin Arttu Seppälä siirtyi linkin tontilta kärkeen ja “Silppuri” siirtyi laitaan.
Yllättävää kyllä, ylivoimalla pelanneen vierailijan pelaajat joutuivat jättämään kentän vaihtojen muodossa kramppien iskettyä pohkeisiin. Yleensähän alivoimalla pelaava joukkue on se, joka joutuu jahtaamaan palloa ylivoimalla pelaavan hallitessa ottelua. Nyt ei moista tapahtumaa nähty.
Kotijoukkue sen sijaan tuntui koko ajan lisäävän tempoa. Reilun tunnin pelin jälkeen pääsi Petter Meyer hakemaan johtomaalia Arttu Seppälän tarjoilusta siinä onnistumatta.
Kerhon vaihdettua kehiin lisää juoksuvoimaa Timo Rauhalan ja Teemu Penninkankaan muodossa ratkaisukin ottelulle saatiin aikaiseksi.
Jo enne ottelun ratkaissutta maali oli Petter Meyerillä vielä pari paikkaa, joista pusku meni hieman ohi ja toisen selvitti ihan kelpo ottelun pelannut Juuso Kevari vieraiden maalilla saaden samalla hieman tälliä tilanteessa.
Kaikkea ei Kevarikaan kyennyt torjumaan. Ottelun varsinaista peliaikaa oli jäljellä enää parisen minuuttia kun Kerho esitti melkoisen komean syöttökarusellin, jonka aloitti Teemu Penninkangas laittamalla pallon Petter Meyerille. Meyer puolestaan näki rankkualueen rajalla Christian Sundin, joka oivallisesti jatkoi pallon yhdellä kosketuksella Aki Sipilälle “Pennin” ehkä hipaistua palloa hieman alueella ennen kuin se laskeutui “Kisulle”.
Sipilä ajoi alueelle ja tulitti pallon takakulmaan sinetöiden kotijoukkueen voiton hienolla maalilla.
Vaikka maali antoi odottaa itseään pitkälle, oli se taatusti ansaittu. Samalla Kerhon tappiottomien otteluiden putki Kakkosessa venyi täyteen venttiin, eli 21 otteluun. Viime kauden päätteeksi pelattiin kahdeksan ottelua ilman häviötä ja tällä kaudella koko kevätkierros on menty ilman tappion karvasta kalkkia.
Samalla kotijoukkueen keula Kakkosen Lohko C:n kärjessä venyi 10 pisteeseen. Se on ihan paljon se. Käytännössä Kerhon pitäisi siis hävitä peräkkäin neljä ottelua ja perässä tulevien voitettava kaikki omansa, jos piikkipaikalle mielii.
Kaikki kunnia FC Kiistolle sitkeästi asemasodasta. Tällä kertaa sillä ei tullut palkinnoksi mitään. Varmasti joukkue voi kuitenkin olla omaan kevääseensä tyytyväinen, sillä ei kolmossija nyt niin huono saavutus ole uusiutuneella joukkueella.
Jokainen joka on vähänkään seurannut jalkapalloa tietää, että on huomattavasti helpompi rikkoa ja kytätä kuin rakentaa ja ratkaista. Siihen vain on tässä tilanteessa Kerhon pakko tottua. Onneksi tähän mennessä on joukkue jo 11 kertaa onnistunut purkamaan vastustajan sumpun.
Pelin hallinta ei näy tulostaululla, se on myös selvää. Tuloksesta pelataan sarjan jokaisella kierroksella. Siinä mielessä Kerhon kevät on mennyt ihan kelvollisesti. Pisteitä on kymmenen enemmän kuin sijoilla 2.-3. majailevilla PK-37:lla ja FC Kiistolla. Ironisesti voisi todeta, että nyt on sarjapaikka saletti.
Mainiota ottelussa oli yleisömäärän lisäksi taisteluilme, jota Kerho tarjosi jäätyään alivoimalle. Kohennusta voisi tietenkin toivoa siihen, miten pyritään ratkaisemaan catenaccio-puolustuksen purkaminen. Toisaalta se ratkaistiin tällä kertaa vajaalla melko mallikkaasti.
Timo Rauhalan, Aki Sipilän ja Teemu Penninkankaan tultua kentälle alkoi kentällä tulla tilaa vieraiden fysiikan ehkä hieman petettyä ja omalla laidallaan “Tinke” ja “Silppuri” olisivat voineet rakentaa vaikka kivitalon, sen verran siellä oli tilaa puuhastella.
Otteluisäntä Databrosin arvovaltainen raati jakoi sakaraisia ottelussa yhden tähden verran Aki Sipilälle, kahden taivaankappaleen verran ilmatilaa omalla rangaistusalueellaan dominoineelle Mikko Ahonpäälle ja kolme tähteä kerhon keskikentän Christian Sundille. Lisäksi otteluisäntä palkitsi Kerhosta erikseen kelpo ottelun pelanneen Kalle Taimin.
Ottelun tuominnut reilu parikymppinen tamperelaisnuorukainen, Atte Jussila, selvisi hektisestä ja ajoittain räjähdysalttiistakin koitoksesta melkoisen mainiolla tavalla, vaikka käsi viihtyikin korttitaskulla ehkä liian aktiivisesti. Tasapuolisesti nuori kaveri selvitti kuitenkin karkkoisen kamppailun.
SJK: Luis Fernando, Kalle Taimi, Mikko Ylihärsilä (72. Timo Rauhala), Matti Lähtie, Mikko Väänänen, Arttu Seppälä (81. Teemu Penninkangas), Chris Cleaver (v), Christian Sund (v), Lee Brennan (v+v=ua), Mikael Muurimäki (62. Aki Sipilä, v)